#703: Tarkempi selostus Pantsun valmennuksesta 2/2

Jatketaan samaan putkeen myös keskiviikon Piia Pantsun valmennus, jotta saadaan näille jonkinlainen jatkumo. Seuraavassa postauksessa onkin sitten toivottavasti jo muita aiheita kuin näitä valmennusjuttuja ;) 

Keskiviikkona valmennus alkoi aamukahdeksalta, mikä tarkoitti melkoisen aikaista herätystä itselleni. En ollut nukkunut yöllä juuri ollenkaan, sillä mulle nousi silloin kuume ja voitte kuvitella, miten vaikeaa on saada unen päästä kiinni välillä palellessani ja välillä hikoillessani kuin pieni sika. Vähän tokkuraisena lähdettiin siis matkaan, mutta onneksi lääkkeiden ansiosta kuume oli laskenut päivällä kokonaan pois ja pääsin vielä tenttiinkin valmennuksen jälkeen.

Yleensä Pantsun valmennuksissa hypätään toisena päivänä rataa, mutta tällä kertaa meille ei rakennettu pitkiä ja teknisiä ratoja, vaan enemmänkin perusratsastukseen liittyviä tehtäviä. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ei Piian mielestä kannattaisi tässä kohden rasittaa hevosia liiaksi, sillä monilla on takanaan tai edessään kisoja enemmän tai vähemmän. Siispä myös keskiviikkona tehtävät olivat lähinnä tarkkuutta ja suoruutta vaativia, vasta lopuksi hyppäsimme muutamaan otteeseen lyhyehköä ja melko yksinkertaista rataa.

Champ näytää ihan yli-innokkaalta ekaluokkalaiselta :D

Aloitimme valmennuksen jälleen itsenäisesti ravaillen ja laukkaillen puolipitkin ohjin. Piian mukaan hevosille kannattaa antaa aluksi aikaa hölkötellä vapaammin ravissa ja laukassa muutamista eri syistä johtuen. Ensimmäinen syy on fysiologinen: vasta liikkeessä hevosten nivelnesteet lähtevät liikkelle ja mikäli hevosta lähtee treenaamaan ilman kunnollista verryttelyä, voi sillä olla ikäviä seurauksia terveydelle. Toisekseen, rennommalla verryttelyllä saa tunnusteltua, millaiselta hevonen tuntuu juuri sinä päivänä. Jos otat ohjat heti käteen ja alat tekemään tehtävää x tukka putkella, et välttämättä pysty kuuntelemaan hevosta siten, miten olisi ehkä tarpeellista. Meillä ei siis saisi olla liian kiire hevosten kanssa!

Kun olimme hölkänneet hetken verran pidemmällä ohjalla, rupesimme vähitellen työstämään hevosia enemmän sekä ravissa, että laukassa. Champ tuntui olevan melkoisen innokkallla tuulella, sillä se olisi halunnut juosta maneesia ympäri tukka hulmuten sen sijaan, että sen olisi pitänyt keskittyä hidastamaan ravia ja kuuntelemaan apujani paremmin. Ei sille voinut olla vihainen, sillä teen paljon mieluumin yhteistyötä sellaisen hevosen kanssa, joka on iloinen ja nauttii tekemästään työstä sen sijaan, että se pitäisi pakottaa siihen. Silloin ei suju nimittäin yhtikäs mikään.

Tämä ja alla oleva kuva kuvaavat sitä, miten hyvin onnistuin sössimään ensimmäisen radan. Champ on silti korvat tötteröllä, innoissaan menossa! On se kultainen <3

Tiistain valmennuksen tavoin aloitimme esteverryttelyn kavalettien avulla. Aluksi tulimme yksittäistä kavalettia kahdeksikon muotoisella uralla niin, että vaihdoimme suuntaa aina kavaletin päällä. Piia halusi, että Champ ei saanut jäädä liiaksi leijumaan kavaletin päälle, vaan sen tuli ajatella enemmän jalasta eteen. Näin kavaletin ylityksestä tuli sujuvampi, eikä ruuna liioitellut etujaloillaan niin valtavasti kavaletin kokoon nähden. Muutamia kertoja jouduin ratsastamaan reippaammin eteen, jolloin Champ "villiityi" ja viskoi päätään esteen jälkeen esittäen jotain hurjaa estehevosta. Ainakin sillä oli kivaa! Nopeasti otimme mukaan myös ympyrän kaarella olevat neljä kavalettia, joista reunimmaiset olivat innariväleillä ja kahden keskimmäisen väliin jäi kahden laukka-askeleen verran tilaa. Tuolla tehtävällä meidän tuli olla keskellä hevosta, saada hevoset ylittämään tehtävät rentoina ja säilyttää kontakti hevosen suuhun mahdollisimman tasaisena.

Omat ongelmani olivat samat kuin edellisenäkin päivänä. Mun piti saada paremmin omat jalkani rennoksi ja työstettyä sisätakajalka enemmän hevosen rungon alle. Champ ei saanut kaatua sisälle, mitä se tekee aina silloin, jos se ei ole tarpeeksi sisätakajalan päällä. Kun Piia oli tyytyväinen kavalettityöskentelyyn, lähimme tulemaan suoraa linjaa, joka oli rakennettu maneesiin pituushalkaisijalle. Se koostui pelkistä ristikoista niin, että ensimmäisten kahden ristikon väliin tuli yksi laukka-askel, seuraavien väliin neljä laukka-askelta ja viimeisten väliin taas yksi laukka-askel. Tarkoituksena oli pitää hevonen suorana koko tehtävän läpi ja säilyttää kierroksen mukainen laukka jatkaen viimeisenkin esteen jälkeen suoraan kohti uraa. Itse tein vielä loppuun voltteja niin pitkään, että sain Champin kunnolla aktiiviseksi sisätakajalasta. Se jää niin kamalan helposti tuollaisten suoruutta vaativien tehtävien jälkeen kaatumaan sisälle tai todella suoraksi takajaloistaan!

Tässä tultiin sarjan a-osalle ihan liian pohjaan, jolloin Champ joutui venymään aika paljon tuossa välissä. Katsokaa, kun se yrittää :D

Suoran linjan jälkeen siirryimme hyppäämään varsinaisia esteitä. Olen tottunut siihen, että esteet ovat aina ensin pienempiä ja lähdemme sitten nostamaan niitä vähitellen kohti sitä korkeutta, jossa olisi tarkoitus lopuksi rataa hypätä. Tässä valmennuksessa Piia laittoi meidät hyppäämään suoraan noin 110cm pystyn, josta jatkoimme vähän pienemmälle kolmoissarjalle. Kolmoissarja oli korkeutensa puolesta mulle täysin normaali, mutta pakko kyllä myöntää, että mua jännitti aloittaa suoraan 110cm pystyllä. Olimmehan tulleet alle vasta pelkkiä ristikoita! Nämä yksittäiset hypyt menivät kuitenkin hyvin, eikä niissä ollut sen kummempaa sanomista. 

Ongelmat tulivat esiin, kun aloimme tulemaan rataa. Rata oli kokonaisuudessaan 120cm ja jotkut esteet jopa tämän yli, enkä ollut ottanut alle kuin tuon pystyn ja kolmoissarjan pienempänä. Tässä kohden oma pääni petti: en ollut valmis hyppäämään niin isoja esteitä ilman pienempiä hyppyjä alle. Tämä kostautui radalla. Heti ensimmäiselle esteelle eli valkoiselle pystylle jäin vetämään kaarteesta liikaa taaksepäin, jolloin en saanut esteelle minkäänlaista askelta ja rysäytimme siitä läpi. Sama toistui uudelleen, jonka jälkeen Piia laski sen matalammaksi ja pääsimme jatkamaan radan loppuun asti. Se oli kokonaisuudessaan ihan kamalaa säheltämistä, sillä en osannut päättää ratkaisuja ja esteiden ollessa jo esteiden kokoisia ei Champkaan pystynyt paikkailemaan virheitäni samalla tavoin kuin pienemmillä esteillä. 

Kaikesta huolimatta ruuna yritti parhaansa ja tsemppasi jokaisesta esteestä yli! Olin niin iloinen siitä, että se ei ottanut itseensä, mitä se olisi tehnyt vielä viime kesänä. Nyt Champ meni silti korvat tötteröllä ja nautti hyppäämisestä, vaikka itse sähläsinkin välissä ja yritin tahtomattani tehdä sen elämästä hankalaa. Tämä itsessään oli jo puoli voittoa, sillä tällainen fiilis meidän piti löytää takaisin kaiken mahahaavarumban jälkeen. Piiakin sanoi, että Champ oli nyt aivan eri hevonen verrattuna edelliseen valmennukseen - niin erilaisella asenteella, paljon anteeksiantavampi ja ennen kaikkea iloisesti menossa.

Tulin vielä toisen kerran koko radan uudelleen ja voi että, miten erilaisen fiiliksen sain silloin. Tuo video oli esillä jo viime torstaina pienessä hehkutuspostauksessani, joten siitä ei tarvine kertoa sen enempää. Jotenkin sain koottua itseni ja tajusin, että hei, me ihan oikeasti päästään näistäkin esteistä yli huolimatta siitä, ettei alle otettu pienempää rataa. Mun pitää vain ratsastaa päätökseni loppuun asti, kyllä mä osaan sen tehdä, kunhan luotan itseeni. Suurin ongelma edellisellä radalla oli se, että jäin taas vetämään liikaa kaarteista ulos. Nyt annoin hevosen laukata paremmin eteen kaarteista ja edetä myös esteiden välissä, jolloin kaikki tekeminen tuli sata kertaa sujuvammaksi ja vaivattomammaksi. Lisää tätä, kiitos :)

Linkki videoon.

Seuraavan kerran Piia tulee valmentamaan Ainoon joskus huhtikuun puolella, jolloin pääsen toivottavasti taas mukaan. Tässä välissä olisi tarkoitus kilpailla muutamat kisat ja matkustella hieman Keski-Euroopassa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt pohdittavana asiana on se, hyppäänkö tulevat kisat 100cm+110cm, 110cm vai 110cm+120cm -yhdistelmillä. Piia totesi, että noiden valmennusten perusteella hän ei näe mitään syytä, miksen voisi mennä 120cm-luokkia, mutta toisaalta tällä kaudella on tarjolla valtavasti kisoja ja siksi ei kannata kiirehtiä liian nopeasti isompiin luokkiin. Metri on hänen mielestään meille vähän turhan matala korkeus, joten yksi vaihtoehto olisi mennä pelkkä 110cm ja mikäli se sujuisi ilman ongelmia, startata jälki-ilmoittautuneena 120cm. Näistä asioista mun pitää kuitenkin jutella vielä kotivalmentajani kanssa ja miettiä, mikä ratkaisu olisi kaikista järkevin.

Missä vaiheessa olette ajatelleet nostaa kilpailutasoanne? :)

Lue lisää

#702: Tarkempi selostus Pantsun valmennuksesta 1/2

Valittelin viime postauksessa sairastumistani ja siitä johtuvaa kirjoituskyvyttömyyttä, eivätkä asiat ole valitettavasti muuttuneet suuntaan tai toiseen tuon postauksen julkaisuhetkestä. Töiden ja Horse Fair -viikonlopun sijaan vietän elämäni tylsintä aikaa maaten sohvalla - mua ei todellakaan ole luotu olemaan paikallaan näin montaa päivää! Kuumeen ollessa lääkkeistä huolimatta korkeimmillaan 39.5 asteessa on kuitenkin syytä pysytellä aloillaan, jotta paraneminen lähtisi nopeammin käyntiin.

Nyt neljättä päivää sairastaneena olen totaalisen kyllästynyt tuijottamaan sarjoja ja pelkkä nukkumisen ajattelu saa aikaan henkistä pahoinvointia. Ajattelin siis kokeilla onneani ja kirjoittaa postauksia varastoon, sillä muuten tänne bloginkin puolelle tulee ikävästi taukoa. Pahoittelen siis mahdollisia ajatuskatkoksia ja etenkin sitä, ettei näissä valmennusvideoissa ole ääniraitaa. Mulla ei vain yksinkertaisesti lähde ollenkaan ääntä, joten sellaisen toteuttaminen oli kaikesta yrityksestä huolimatta mahdoton ajatus. Ensi kerralla sitten :)

Palataan siis tämän viikon tiistaihin, jolloin suuntasimme Champin kanssa Järvenpäähän ratsastuskeskus Ainon tiloihin Piia Pantsun valmennusta varten. Tämä oli toinen kerta tänä vuonna, kun pääsimme osallistumaan kyseisen valmentajan tunneille. Tarkoituksenani on, että kävisin Pantsun valmennuksissa aina, kun hän on valmentamassa Ainossa eli keskimäärin noin kuukauden välein. Yleensä tunnit sijoittuvat kahdelle päivälle niin, että ensimmäisenä päivänä tehdään vähän jumppaa ja töitä sileällä, kun taas toisena päivänä hypätään enemmän rataa. Tällä viikolla oli ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan valmennuksiin molempina päivinä. 

Alkuraveja pidemmällä ohjalla. Tässä näkee, miten Champ on etupainoinen ja takajalat eivät ole rungon alla.

Tässä ohjat alkavat olla paremman mittaisena, mutta edelleen hevonen on liian syvällä kuolaimen takana, jolloin yhteys takajalkoihin katkeaa ja koko hevonen on ns. kahdessa osassa.

Olin kumpanakin päivänä ensimmäisessä valmennusryhmässä, tiistaina mun lisäksi tunnilla olivat paikan omistajan tytär ja valmentaja. Sanotaan näin, että kumpikin heistä on erittäin paljon mua taitavampia ratsastajia, joten jännityksellä odotin, miten tulisin selviämään tunnista. Onneksi pelko epäonnistumisista oli turhaa, sillä vaikka olin tasoltani heitä huonompi, selvisin tehtävistä ihan kiitettävästi Pantsun ohjeiden avustuksella. Pidän muutenkin hänen tavastaan valmentaa, se näyttää sopivan mulle ja Champille paremmin kuin hyvin: tämän huomasitte varmasti ratavideosta, jonka lisäsin viime postaukseen.

Tiistain tunti aloitettiin puhtaasti sileäntyöskentelyllä. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen saimme tehtäväksi aloittaa työskentelmään ravissa hevosia paremmin rennoiksi, takajaloilleen ja ylämäkeen. Meidän piti vaihdella suuntaa melko usein, jotta saisimme tunteen siitä, miltä hevoset tuntuisivat kummassakin kierroksessa. Piia pyysi mua useaan otteeseen lyhentämään ohjia, jotta Champ ei valuisi liian syvään muotoon ja jotta mulla olisi parempi kontakti sen suuhun. Kun se roikottaa kieltään ulkona, tulee tuntumasta aina epätasaisempi: se nyökkii päällään alas, jolloin ohjat eivät ole koko ajan tasaisesti tuntumalla kädestä suuhun, vaan lyövät ajoittain tyhjää. Tuota asiaa Piia halusi korjata sillä, etten saisi antaa Champin valua liian matalaksi tai kipristyä kuolaimen taakse. 

Kädet piti siis olla enemmän oman vartalon edessä. Jos kyynärpäät menevät kylkien taakse, tulee käsistä todella hidas apu. Sain palautetta etenkin oikeasta kädestäni, joka oli helposti liian koukussa kyynärpään kohdalta. Aluksi tuntui todella hassulta pitää ohjia niin lyhyinä, mutta kun siihen tottui, tuli käsistä oikeasti todella paljon joustavammat hevosen suuta kohden. Ja videolta katsottuna ohjien pituus ei todellakaan ollut liian lyhyt, vaikka tunne olikin lähinnä "otan kuolainrenkaasta kiinni"-tyyppinen. Toinen rentouttamista vaativa seikka oli omat jalkani harjoitusravissa istuttaessa. En varsinaisesti purista polvillani, mutta jännitän niitä jollain tapaa niin, että jalat eivät pääse "valumaan" rentoina hevosen kylkiä vasten. Näin ollen myös nilkkani on jännittynyt, eikä paino ole tarpeeksi jalustimilla. Kun kiinnitin tähän itse huomiota, ei ongelmaa ollut enää samalla tavoin.

Pämppis oli hieman innoissaan :D

Se, mikä toistui läpi molempien valmennuspäivien, oli hevosten liikkuminen takaa eteen. Nenä piti saada ylös ja takajalat alle. Helpommin sanottu kuin tehty ja tämä on todellakin asia, mihin mun pitäisi kiinnittää omassa ratsastuksessani enemmän huomiota. Piia halusi, että hidastamme hevosia niin paljon, että ne eivät voi sutia takasillaan taaksepäin, vaan niiden pitäisi istua paremmin takaosansa päälle ja nousta edestä jopa ihan kuolaimen yläpuolelle. Se ei haitannut, kunhan hevoset eivät kipanneet painoaan etujaloille. Myös suoruutta korostettiin ja Champin kohdalla etenkin vasemman takasen aktiivisempaa työskentelyä. Hevosia ei saanut kantaa, vaan niiden piti olla omilla jaloillaan ja itsenäisesti tasapainossa. 

Laukassa työskentelimme siirtymisten ja nostojen kanssa. Tein itse myös muutamia vastalaukkoja, sillä niiden avulla saan yleensäkin Champin paremmin suoraksi ja molempien pohkeiden väliin. Oli muuten äärettömän kiva huomata, miten erilainen ruuna oli tällä kerralla Ainossa: se oli oikeasti koko ajan menossa, eikä jännittynyt samalla tavalla kuin ensimmäisillä Piian valmennuksissa. Piia totesikin, että selkeästi edellisellä kerralla meillä näkyi pidempi tauko vieraissa paikoissa käymisen suhteen ja siksi meno oli niin takkuilevaa. Varsinkin toisena valmennuspäivänä Champ oli äärimmäisen kiltti, sillä se pelasteli kyllä enemmän kuin sen olisi tarvinnut. 

Ja tästä voikin jokainen ottaa mallia :D Siis tämä hyppy oli ihan hyvä, Champ vain päätti leikkiä ninjaa esteen päällä..

Sileätyöskentelyn jälkeen aloitimme esteverryttelyn kavalettilinjan avulla. Pitkälle sivulle oli rakennettu neljä kavalettia in-and-out-väleillä, joita tulimme laukassa. Linjan jälkeen siirsimme hevoset käyntiin ja tulimme saman tehtävän toisesta suunnasta. Sain tehtäväksi rentouttaa omaa lantiotani enemmän, jotta polveni pääsisivät myös rennommiksi. Ohjien tuli edelleen olla lyhyinä. On se kumma, kun ne eivät millään pysy kädessä kovasta yrityksestä huolimatta ;) Ennen varsinaisia estetehtäviä tulimme vielä yksittäistä pystyä ympyrällä niin, että esteen edessä ja takana oli maapuomit innariväleillä. Esteelle piti tulla melko pienellä reitillä muiden esteiden välistä puikkelehtien, mikä oli mulle aluksi vähän haastavaa, sillä en meinannut saada Champia tarpeeksi hyvin sisäpohkeen ympärille kaarteessa kohti estettä. Tämä kostautui sillä, että ruuna laskeutui esteeltä alas väärässä laukassa. Viimeisellä kerralla ero oli selvä, sillä sain pidettyä hevosen pehmeämpänä läpi kaarteen.

Sitten itse esteiden pariin! Lähdimme tulemaan kolmen esteen kiemuratehtävää, jossa ensimmäinen oli tuo pysty ponnistuspuomeilla, siitä kaarevalla linjalla kuusi laukkaa okserille ja siitä kaarevalla linjalla kuusi laukkaa pystylle. Aluksi teimme voltit esteiden väliin, jotta saimme hevoset paremmin takajaloilleen ja taipumaan tehtävien vaatimalla tavalla. Ne eivät siis saaneet kaatua sisälle, vaan niiden tuli olla ulkoavuilla. Esteiden jälkeen työ ei tietenkään loppunut, vaan teimme käynti-laukka-siirtymisiä niin pitkään, kunnes hevoset tuntuivat hyviltä. 

Linkki videoon.

Kaarevan linjan jälkeen jatkoimme toiselle pitkälle sivulle rakennetulle pysty - kaksi askelta - okseri - viisi aselta - okseri - yksi askel - pysty -linjalle. Tulimme tätä molemmista suunnista, muttemme kovinkaan montaa kertaa. Tehtävä oli siitä haastava, että viiden laukan jälkeen seuraava väli meinasi jäädä aina vähän lyhyeksi, sillä tuolle viidelle ei tosiaan tarvinnut ratsastaa liikaa taaksepäin. Selvisimme siitä kuitenkin ihan kiitettävästi! Ainoa oikeasti silmäänpistävä seikka oli se, etten ratsastanut viimeisen esteen jälkeen suoraan, vaan annoin hevosen kääntyä turhan aikaisin kaarteeseen. Pieniä juttuja, mutta radanratsastusta ajatellen ensiarvoisen tärkeitä..

Ensimmäisenä päivänä itse hyppäämistä ei siis tullut määräänsä enempää, vaan keskityimme nimeomaan perusratsastukseen ja siihen, että hevoset olivat avuillamme. Piia totesikin, että monilla hevosilla on nyt ollut sen verran paljon kisoja, että mitään kamalan pitkää rataa tai liikaa hyppyjä ei kannata ottaa, jotta niitä voi säästellä tuleviakin koitoksia varten. 

Tässä oli siis jonkinlainen kooste ensimmäisen päivän valmennuksesta! Harmittavasti en saanut tehtyä tuota ääniraitaa, sillä mulla olisi ollut siihen monia ajatuksia omasta tekemisestäni. En halunnut venyttää tätä tekstiä tämän pidemmäksi, joten pohdin noita juttuja todennäköisesti enemmän sitten seuraavassa postauksessa. Toivottavasti tämä kuume laskee siihen mennessä, jotta saan tuotettua jotain järkevämpää sisältöä tännekin :D

Lue lisää

#701: Loistofiilis Pantsun valmennuksista

Olisin halunnut kirjoittaa teille pitkät selostukset Piian Pantsun valmennuksista, mutta tällä hetkellä makaan sohvalla vajaan 39 asteen kuumeessa, eikä tekstin tuottaminen tunnu luonnistuvan oikein millään. Pakkoa sanoa, ettei kuumeessa valmennukseen ja tentteihin lähteminen ole se kaikista fiksuin vaihtoehto.. Huomisen kun vielä jaksaa, niin sitten on kaikki tentit tältä viikolta ohitse ja voin suunnata katseeni viikonlopun työvuoroja ja Horse Fairia kohden. 

Champ majoittui siis tiistain ja keskiviikon välisen yön ratsastuskeskus Ainossa, jossa valmennukset järjestettiin. Kerroin jo aiemmin viikolla, miten kiire aikataulu mulla olikaan koulujuttujen takia, mutta niin vain sain kaiken järjestymään ja ehdin sekä tentteihin, että valmennuksiin paremmin kuin hyvin. Sain toki apuja isältäni ja kaveriltani Sallalta, sillä ilman heitä en olisi varmasti pystynyt suoriutumaan ajallisesti kaikesta hommasta. Näiden kahden ansiosta molemmilta päiviltä on myös runsaasti video- ja valokuvamateriaalia, jota tulette näkemään blogissa enemmän sitten, kunhan kuume on hiukan laskenut ja pääsen käyttämään avojani normaalisti. 

Nyt toimettomana ollessani ajattelin olevani ahkera ja muokkaavani videot ja kuvat valmiiksi tekstejä varten, mutta ruudun tuijottaminen ei jostain syystä tuntunut houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Yöllisen kuumeilun vuoksi nukuin säälittävän vähän (käytännössä olin hereillä koko ajan, uni oli pelkkää torkkumista) ja vaivuin tunnin ajaksi sängyn pohjalle helpottamaan oloani. Tämä kikka tepsi! Muokkasin sen jälkeen innokkaasti ensimmäisen päivän valmennusvideot yhdeksi kokonaisuudeksi ajatuksenani tehdä videoon paljon toivomanne ääniraita. Kun olin aloittamassa hommaa, tajusin pian, ettei mun ääni ole siinä kunnossa, että sitä jaksaisi kuunnella pariakymmentä minuuttia, saati että se kestäisi niin pitkään. Siispä ainakin ensimmäisen valmennuspäivän video tulee ilman ääniraitaa.. Harmi!

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Pantsun valmennuksien antiin. Champ oli todella lunkisti sijaiskodissaan ja kävelin sen kanssa tiistai-iltana vielä hetken verran pihalla, jonka jälkeen jäin vielä hetkeksi seuraamaan muiden ryhmien valmennuksia. Sain paljon sekä positiivista, että kriittistä palautetta Piialta liittyen omaan ratsastukseeni: kädet olivat paljon paremmin edessä, mutta mun pitäisi säilyttää paremmin kontakti hevoseen ja rentouttaa omat jalkani. Champiin Piia oli tyytyväinen, sillä ruuna suoritti niin hyvin kuin omilta toilailuiltani kykeni. Keskiviikon viimeinen rata oli toisiksi viimeistä kolmoissarjaa lukuunottamatta ihan super ja tuota flow'ta pyrin saamaan jatkossa kaikkeen tekemiseeni. Niin helppoa, niin sujuvaa, vaikka esteet olivat reilun 120cm korkeudella. 

Linkki videoon. 

(Viimeinen rata keskiviikolta)

Mutta tosiaan, palaan tarkemmin valmennuksien kulkuun tulevina päivinä. Nopeammin, mikäli joudun hakemaan sairaslomaa tämän taudin takia.. Toivottavasti en, sillä mulla ei todellakaan ole aikaa sairastaa juuri nyt! Paljon kuumaa mehua ja lääkettä naamariin, niin eiköhän tämäkin vielä iloksi muutu :)

Mitä mieltä olette ratsastuksestani videolla? Eikö olekin paljon sujuvampaa?

Lue lisää

#700: Sopivasti säässä kuin säässä

Hyvät tallivaatteet ovat harrastuksemme suola. Mikään ei ole niin ikävää kuin palella liian vähissä vaatteissa talvipakkasilla kylmässä maneesissa tai ratsastaa kengillä, jotka hiertävät kantapäihin rakot. Kehnoilla hanskoilla ohjat lipsuvat käsistä kesken valmennuksen, eikä joustamattomien ratsastushousujen kanssa parane syödä tuhtia ateriaa ennen tallille menoa. On siis sanomattakin selvää, että oikeanlaiset vaatteet ja varusteet tekevät harrastuksestamme monella tapaa helpompaa ja mukavampaa!

Arvostukseni hyvistä tallivaatteista on vaihtunut reilusti viimeisen parin vuoden aikana. Teiniaikoinani en varmasti laittanut päälleni mitään sellaista, mikä ei ollut muiden tallilaisten mielestä muodissa. Kaikki vaatteet ja varusteet piti olla viimeisen päälle mietittyjä riippumatta siitä, oliko ulkona millainen sää. Ihan totta, vedin ohuilla nahkahanskoilla paukkupakkasillakin, koska en halunnut laittaa paksuja talviratsastushanskoja käsiini - nehän näyttivät ihan typeriltä! Nyt kun asiaa miettii, on niiden säähän sopimattomien varusteiden käyttö ollut paljon typerämmän näköistä kuin oikeasti säähän sopivien, joskaan ei välttämättä niin muodikkaiden vastaavien. 

Iän kertyessä olen tullut paljon mukavuudenhaluisemmaksi. Okei, en voi sanoa kerryttäneeni vielä kovin laajaa elämänkokemusta näiden reilun 21 vuoden ajalta, mutta järkeä on tullut päähän paljon nuoruusvuosia enemmän. Vaikka tiedostan edelleen olevani monella saralla hieman pinnallinen, ei jokaisen tallivaatteen tarvitse enää olla sitä viimeisintä muotia ja kalleinta merkkiä. Nykyään haluan panostaa paitsi laatuun, myös mukavuuteen. Tokikaan en voi väittää, ettenkö vieläkin pyri hankkimaan varusteita, jotka miellyttävät omaa silmääni. Tietysti! Mutta niin siinä vain on käynyt, että monista halvempienkin merkkien vaatteista on tullut omia suosikkejani tallipukeutumiseen. 

Kevään lähestyessä on syytä miettiä tallipukeutumista tarkemmin. Ainakin täällä Etelä-Suomessa on jo ollut jaksoja, jolloin lämpömittari on ollut reilusti plussan puolella pidempiäkin aikoja. Lumet kerkesivät sulaa välissä kokonaan pois, jolloin maastoilimme tallilla pelkässä hupparissa, ilman hanskoja ja ohuet ratsastushousut jalassa. Eihän se ollut kovin fiksu veto, sillä kotiin palattiin umpijäässä. Aurinkoiset päivät hämäävätkin helposti ihmisiä pukeutumaan kevyemmin kuin tarve vielä olisi. Vielä ei siis kannata heittää talvivaatteita varastoon, vaan suunnitella pukeutumistaan hieman pidemmälle.

Sain Veljekset Wahlstenilta viime kuussa sponsorituotteena Horse Comfortin ulkotakin, joka kuuluu merkin Premium-mallistoon. Takki on uutuustuote, joten sitä ei vielä löydy Wahlstenin nykyisestä kuvastosta. Sain takin itselleni jo hyvä tovi sitten, joten olen kerennyt käyttämään sitä erilaisissa olosuhteissa ja testannut, miten se toimii hyvinkin vaihtelevilla säillä.

Tämä Horse Comfortin takki sopisi myös siviilivaatteeksi!

Näin talvikaudella pyrin perustamaan tallipukeutumiseni hyvään aluskerrastoon. Urheilua varten suunniteltu kerrasto paitsi lämmittää, myös siirtää kosteuden iholta eteenpäin ja hengittää paremmin kuin esimerkiksi normaalit neuleet. Kerrastopaidan päälle puen aina fleecen tai jo aiemmin viime vuonna esittelemäni hybriditakin. Ylävartalon puketumisen kruunaa takki, joka vaihtelee lämpötilan mukaan: ihan kovimmilla pakkasilla puen päälleni paksun untuvatakin, nyt viime aikoina olen pärjännyt paremmin kuin hyvin toppatakilla. 

Horse Comfortin uutuustakki on melko ohut, sillä sen on vanuvuorellinen. Ajattelin automaattisesti, että takki olisi ihan liian kylmä näille parin asteen pakkassäille, mutta jouduin muuttamaan ajatustani totaallisesti. Voin sanoa, että lämmintä riitti! Vaikka takki on todella kevyt (oikeasti, se ei paina juuri mitään ja menee todella pieneen tilaan kaappiin sullottuna, heh), lämmittää se ihan samalla tavoin kuin vähän paksumpikin takki. Varsinaisessa elementissään tämä on varmasti keväämmällä ja syksyllä, jolloin alle ei tarvitsisi kuin jonkin kevyen neulepuseron tai vastaavan vaatekappaleen. 

Musta väri on tallivaatteissa itselleni vieras väri ja mietin hetken, näytänkö tyhmältä siihen pukeutuneena - onhan jokainen tallivaatteeni enemmän tai vähemmän ruskea tai tummansininen. Tässäkin kohden jouduin nielemään mielipiteeni kahteen eri kertaan. Kun törmäsin kaveriini tallilla kyseinen Horse Comfortin takki päälläni, kysyi kaverini lähestulkoon ensimmäisenä, mikä takki mulla oli, kun se näytti niin kivalta. Samoin kävi äitini kanssa: "no nyt sä näytät fiksulta, etkä enää sellaiselta hempukalta!". Kiitos äiti.. Mutta pakko sanoa, että takki on onnistuttu tekemään niin kivan malliseksi, että sitä voisi käyttää hyvin myös siviilivaatteena. Ratsastukseen se sopii pituudestaan huolimatta hyvin, sillä takin takaosassa on halkio, jonka saa napilla kiinni ja auki sen mukaan, mikä tarve milloinkin on.

Eipä siitä taida päästä yli tai ympäri; mulla on nyt uusi suosikkivaate tälle keväälle. Wahlstenin uuden kuvaston julkaisua odottelen kylläkin innolla, sillä kuten monien muidenkin ratsastustarvikeliikkeiden, myös sen kuvastosta löytyy aina jos jotakin uutta ja mielenkiintoista vaatetta, varustetta ja vempelettä. Harmillista on tietysti se, että vuosien varrella kaikkea tarpeellista on kertynyt nurkkiin sen verran paljon, että sitä kolmattakymmenettä satulahuopaa ei enää viitsi noin vain ostaa :D 

Kuvissa näkuvää Horse Comfortin Premium -takkia saa siis Veljekset Wahlstenilta hintaan 179 euroa. Takin väri on musta ja mulla on kuvissa päällä takki koossa S. Se on muutenkin tuntunut sopivan mulle kyseisen merkin vaatteissa oikein passelisti, sillä kaikki muutkin vaatteeni taitavat olla kyseistä kokoa. Ja mikä parasta, vaikka takki on suunniteltu sopivaan käyttöön, ei se silti ole ulkonäöltään yhtään hassumpi! Tätä kehtaisi pitää päällänsä myös se teiniaikojen Aada, jolle ei tuntunut kelpaavan ihan mikä tahansa tallivaatetus..

Mitä asioita sinä arvostat tallivaatteissa? 

Miten pukeudut kevättalvella tallille?

Lue lisää