#519: Kontrollitähystys klinikalla

Täällä postailee nyt entistäkin iloisempi bloggaaja! Kevät on menossa hyvää vauhtia eteen päin, viikonloppuna lähden omalta osaltani vuoden ensimmäisiin Ypäjän kansallisiin kisoihin hommiin ja tallissa seisoo aivan mahtava hevonen. Champ on ollut nyt ihan super kiva hypätä ja ratsastaa muutenkin, voisin hehkuttaa sitä ihan loputtomiin. Mulla on kuitenkin hirveästi valmennuspostauksia rästissä, koska en viitsi julkaista niitä putkeen. Kerrotaan tähän väliin meidän klinikkakäynnistä! :)

Viime viikon tiistaina kävimme klinikalla kontrollitähystyksessä. Kuvio oli sama kuin kolme viikkoa aiemmin: hevonen paastosi ensin kuusitoista tuntia, kuskasimme sen Hyvinkäälle ja se tähystettiin. Lähdin paikalle odottavaisin mielin, sillä Champ oli tuntunut ratsastaessa paremmalta kuin ennen lääkehoitoa ja elättelin toiveita siitä, että mahahaava olisi parantumassa.

 

Hyvinkäällä meitä odotti sama eläinlääkäri kuin edelliselläkin kerralla. Kerroin lyhyesti kuulumiset eli sen, miltä hevonen oli tuntunut viikkojen aikana ja mitä se tällä hetkellä syö. Etenimme aivan kuten edelliselläkin kerralla rauhoituksen, tähystyksen ja ohjeiden kanssa. Itse tähystysprojekti kesti edelliskertaa kauemmin, sillä sen hetkinen laite oli lainassa Kuopiosta ja ensimmäistä kertaa käytössä Hyvinkäällä. Kapistus ei toiminut heti kuten piti, mutta Champ onneksi malttoi kohtuullisen hyvin koko touhun ajan.

 

Meillä oli Champin kanssa klinikalla pussailuhetki!

... Tosin Champ ei ihan ymmärtänyt tätä ideaa :D

Miten hevonen voi näyttää tältä? :D

Tässä kuvaa tähystyksestä. Kuvassa on ilmeisesti hevosen ruokatorvi?

Tulos oli mieluinen: mahahaava on lähtenyt paranemaan oikein hyvin! Ne alueet, jotka olivat aikaisemmin kirkkaanpunaisia ja haavaumilla, olivat nyt haaleanoransseja ja haavaumat olivat parantuneet lähestulkoon kokonaan. Muutama pieni kohta oli edelleen "rikki", joten jatkamme lääkekuuria kolmen viikon ajan ja menemme sitten uudelleen tähystykseen. On parempi pelata aina varman päälle näissä asioissa ja hoitaa sairaus kunnolla pois alta, ettei se uusiudu heti lääkityksen loputtua.

 

Eläinlääkäri kehui taas reipasta potilasta ja antoi kotiin seuraavat ohjeet: liikuntaa ja treeni normaalisti, lääkitys kuten ennen (paitsi Gastrogardia yhden ruiskun sijaan vain puolikas päivässä), ruokinta kuten olen nytkin tehnyt ja kilpailut toistaiseksi pois mielestä. Huhtikuussa suuntaamme uudelleen klinikalle ja toivon, että tuo kolmas tähystys riittää varmistamaan sen, että haavaumat ovat parantuneet kokonaan ja pääsemme toukokuussa miettimään kilpailukauden aloittamista. Huh, en malttaisi odottaa! Toivotaan nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tulos olisi kaikille mieluinen :)

 

Miten nopeasti teidän mahahaavahevoset paranivat?

Lue lisää

#518: Niclas Aromaan valmennus osa 1

Toissa viikon lauantaina ja sunnuntaina pääsin hyppäämään jälleen Niclas Aromaan valmennukseen Hongisojalle. Muistatte varmaan, kun kerroin viimeksi valmennuksesta pitkät pätkät. Silloin olin valmennuksessa vain yhtenä päivänä - tällä kertaa pääsin mukaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Viikonloppu oli kaikkinensa hyvin tehokas, oppia tuli taas paljon lisää. Kerron valmennuksien annista kahdessa eri postauksessa, jottei yhdestä tule hirvittävän pitkää.

 

Lauantaina aloitimme työskentelyn sileätreenillä. Niclas halusi, että annan Champin edetä paljon enemmän eteen. En saanut ajatella kädellä yhtään taakse ja muodon piti antaa olla sellainen kuin hevonen sillä hetkellä vaihtoehdoksi tarjosi. Mun piti ajatella kääntäminen ja vaikuttaminen lähtökohtaisesti pohkeesta ja istunnasta, ei kädestä tapahtuvaksi. Aluksi Champ lähinnä vain pinkoi kovaa selkä alhaalla, mutta vähitellen se uskalsi ravata vähän pidemmällä askeleella ja rentouttaa kaulaansa ja selkäänsä pidemmäksi. Sain käskyksi tehdä paljon voltteja ja ympyröitä, joilla tuo sama tempo pitäisi säilyttää niin, että hevonen pysyisi kuitenkin yhtä rentona.

 

Kaikkien kuvien c. Salla, kiitos!

 

Tämä vei aikansa, sillä Champ ei olisi halunnut rentoutua millään. Hyppykuolaimellani hevonen puree helposti kiinni kuolaimeen ja jännittää leukansa, jolloin rentoutuminen on entistä haastavempaa. Se kostautuu hypyissä: en uskalla rentouttaa kättä ikinä estettä lähestyessä, jolloin hevonen vetää entistä enemmän estettä kohden ja joutuu huonoon paikkaan alkaen monien tällaisten toistojen jälkeen varomaan hyppäämistä, koska siitä tulee sille epämiellyttävää. Esteen jälkeen sama juttu: en uskalla antaa hevoselle tilaa, vaan pidätän heti esteen jälkeen, jolloin hevonen jo valmiiksi ryntää isompaan laukkaan ja vastustelee apuja. Oravanpyörä on valmis.

 

Ravissa tein vielä työskentelyä, jossa istuin harjoitusravissa ja ravasin eteen isosti, minkä jälkeen hidastin ravin ihan pieneksi ja sitten taas pyysin isompaa ravia. Tarkoituksena oli, etten saanut tehdä siirtymisiä käden kanssa, vaan ensisijaisena apulähteenä oli istunta. Aluksi Champ ei halunnut hidastaa ollenkaan, vaan jännittyi niskastaan ja vastaavasti eteen ratsastaessa se tippui laukalle. Tarkoitan tässä juuri tippumista, sillä kyse ei ollut nostosta - se siirtyi laukkaan, koska sen oli helpompi tasapainottaa itseään siinä kuin ravata tasapainottomasti isommin eteen. Toistojen jälkeen tämäkin onnistui siedettävästi.

 

 

Laukassa tehtävä oli sama kuin ravissa eli saada hevonen mahdollisimman rennoksi, pidemmälle kaulalle ja laukkaamaan eteen. Heti alusta asti tämä oli meille helpompaa, mikä johtui varmasti paitsi siitä, että hevonen oli paremmin avuilla ravityöskentelyn jälkeen, mutta myös siitä, että laukassa Champ rentoutuu usein muutenkin nopeammin.

 

Verryttelyhyppynä tulimme ravista pientä pystyä diagonaalilla, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Ensin ravista muutaman kerran, sitten laukasta. Videolla kuuluu hyvin ohjeistusta, joten en selitä tähän sen kummemmin. Sain kuitenkin olla tarkkana siitä, että uskalsin ratsastaa kaarteesta asti tarkoituksenmukaista laukkaa ja pitää käden rentona, jotta pääsin perille asti ja sain ponnistuspaikan hyväksi. Niclas oli älyttömän tarkka siitä, että paikan tuli olla juuri eikä melkein priima - muuten pääsi korjauskierrokselle.

 

 

Jatkoimme hyppäämistä viiden esteen jumppasarjalla, jossa pystyjen välissä oli maapuomit niin, että periaatteessa välit olivat in-and-out-väleillä. Champ oli kamalan menossa! Se kiirehti väleissä melko paljon eteen ja sitten kun sain sitä rauhoittumaan, yritti se valua oikealle ensimmäisissä hypyissä. Oikeassa kierroksessa tullessamme kaikki sujui hyvin, mutta vasemmassa kierroksessa haasteita oli enemmän. Mun piti kunnolla tukea hevosta oikealla pohkeella kaarteesta ulos, jotta se hyppäsi ensimmäisetkin hypyt suoraan. Samalla piti kuitenkin varmistaa, ettei hevonen kaatunut sisälle kaarteessa vasenta pohjetta vasten.

 

Champ olisi halunnut hypätä enemmän eteen kuin ylös, mutta toistojen kautta se rupesi ponnistamaan enemmän myös ylöspäin. Vaikka hevonen olisi halunnut kiihdyttää välissä vauhtiaan, neuvoi Niclas ratsastamaan sisään ihan normaalissa laukassa - ei suinkaan pienessä, kuten olisin itse tilanteen ratkaissut. Mun piti myös huolehtia siitä, että pysyn itse kädellä vakaana linjan aikana, enkä rupeaisi nostamaan hevosta esteistä yli. Esteet olivat kahta reunimmaista lukuun ottamatta lopuksi reilun metrin korkuisia, joten ihan juosten niitä ei olisi pääsytkään välien ollessa hieman lyhyitä. Hyvää jumppaa hevoselle!

 

Champ the kamerabongaaja! "Heii kuulin kameran äänen, nyt ne ottaa musta kuvia!"

"Äitiiii ei me voida vielä minnekää lähtee, kun toi kamera kuvaa mua!!"

"Kato nyt kun oon niin komee, et kaikki haluu vaan kuvata..."

 

Linkki videoon.

 

Koska jouduimme tekemään useita toistoja tehtävässä, joka toi hevosia enemmän juuri kootummaksi, hyppäsimme lopussa pientä radanpätkää. Tuossa oli ajatuksena se, että hevonen ajattelisi enemmän taas eteen sen sijaan, että se menisi taaksepäin. Rata oli hyvin yksinkertainen: diagonaalilla pysty, toisella diagonaalilla okseri ja siitä pitkällä sivulla vesimatolta okserille kuusi laukka-askelta. Champ hyppäsi joka kerta vesimaton ongelmitta, kerran se vähän katsoi ensimmäistä okseria, kun siihen paistoi aurinko ikävästi. Kertaakaan se ei kuitenkaan pysähtynyt tai tuntunut siltä, että se olisi edes ajatellut tekevänsä niin. Videollakin kuuluu, kuinka se vinkui esteillä ja oli menossa.

 

Kuten alussa sanoin, oli mulla vaikeuksia päästää hevosta laukkaamaan rennommin ja ylipäänsä hellittää ja tehdä kädellä vähemmän. En ymmärrä, miten se voikaan olla niin haastavaa! No, sunnuntain valmennuksessa mulla oli käytössä eri kuolain ja silloin meno oli lopuksi todellakin eri näköistä: hyppäsimme 120cm korkeudella olevaa rataa, jossa viimeinen okseri taisi olla jotain 125cm korkeudella. Tosin ei tuokaan valmennus sujunut tasaisesti hyvin, mukaan mahtui pieni vesimattoepisodi.. Mutta siitä lisää myöhemmin!

 

Oletteko te hypänneet jumppatehtäviä viime aikoina?

Lue lisää

#517: Hevosmokia vuosien varrelta

Blogitallin haastepostauksen aihe on tällä kertaa hevoshistorian hevosmokat: mitä hassua tai tarkoituksetonta minulle on sattunut ratsastusharrastukseni parissa vuosien saatossa. Haasteen tarkoituksena ei ole muistella mitään ikäviä epäonnistumisia vaan tuoda esille sitä tosiasiaa, että juuri kaikkien virheiden kautta oppiminen yleensä tapahtuu parhaiten.

 

Olen harrastanut ratsastusta viisitoista vuotta, joten sinä aikana olen kerennyt kokea vaikka mitä. Aikoinani ratsastuskoulussa muksahtelin alas estetunneilla mitä kummallisimmista syistä: jos hevonen ei tullut suoraan esteelle tai jos itse ennakoin liikaa. Silloin ponit yleensä pysähtyivät ja tuloksena oli maassa makaava pikkutyttö. Ilman satulaa -tunneilla olimme usein leikkejä ja jos kukaan ei ollut tippunut muuten, revittiin me toisiamme selästä alas melkein väkisin.

Vielä tässä vaiheessa kaikki hyvin...

... mutta sitten kompastuin ja jäin matkan varrelle, poni ihmeissään esteen toisella puolella! Nämä siis vuonna 2010 :)

Tämäkö on se yläkautta silmiin..?

Yleensä mun ja hevosten yhteiskuvat ovat tällaisia :D Tässä Kapri, entinen ylläpitohevoseni, vuonna 2012.

Monia hullunkurisia muistoja liittyy mummolani vieressä olevaan talliin, joka aikoinaan oli vielä ihan pieni muutaman hevosen asuinpaikka. Tallilla oli shetlanninponi, jonka kanssa saimme puuhata kaikkea mahdollista. Aina, kun se ei osannut tehdä jotain lasten kanssa oikein, menimme me "kokeneemmat" selkään ja yritimme laittaa ponia ruotuun. No, usein tuloksena oli se, että makasimme kaikki hiekan seassa vuorotellen toisten  pidätellessä naurua.

 

Yhtenä kesänä ajoin tällä kyseisellä ponilla kärryillä. Ajoimme aika usein samoja reittejä, enkä todellakaan osannut valjastaa saati ajaa hevosia oikeaoppisesti: itse kuitenkin harjoittelimme ja hengissä pysyimme! Kerran poni pelästyi jotain metsässä ja hyppäsi ojaan. Lopputulos oli se, että kärry oli ojassa minä kyydissään, poni hämmentyneenä tienreunassa ja seurassamme ollut kaveri nauroi katketakseen tien toisella laidalla. Onneksi ikinä ei sattunut mitään, sillä noissa tilanteissa emme osanneet ajatella pahinta skenaariota.

Vuonna 2009 pelleilimme kesällä hevosten kanssa vuokrausviikon aikana. Tässä on entinen hoitohevoseni Mira.

 

Samaisella tallilla päätimme rakentaa tien vieressä kulkevalle metsäpolulle maastoesteitä (tässä video). Hyppäsimme niitä tallin hevosilla ja kerran päätimme ottaa ratsuiksemme ketterät shetlanninponit, nuo samat, jotka olivat päässeet viihdyttämään meitä niin monia vuosia aiemminkin. Enpä muista olinko itse kyydissä vaiko mahdollisesti kaverini, mutta yksi shetlanninponitamma rupesi villiksi esteiden jälkeen ja lähti sellaista pukkiloikkaa, että ratsastaja maastoutui puskaan ja poni jatkoi matkaansa tielle. Lähdimme tietysti hirvellä kiireellä pinkomaan nelijalkaisen ystävämme perään, sillä tie oli melko vilkkaasti liikennöity maantie. Onneksi yhtään autoa ei juuri silloin tullut vastaan ja pienen juoksulenkin jälkeen saimme ponin kiinni! Se oli ravannut tyytyväisenä tietä pitkin kohti tallia.

 

Kaikki tuollaiset hassunhauskat hevosmokani ovat käyneet oikeastaan nuoremmassa iässä tai juurikin mummolassa vieraillessani, sillä ollessani töissä Belgiassa, Hollannissa ja Suomen talleilla sekä oman hevosen, ylläpitohevosen ja vuokrahevosten kanssa järki on onneksi lähes aina ollut päässä. Valmentajani ja läheiset ihmiseni kyllä pitävät huolen siitä, ettei mitään typeryyksiä edes tule mieleen ja jos tulee, on palaute sen mukaista. Pitää olla erityisen kiitollinen siitä, ettei nuorempana sattunut mitään itselle, muille tai hevosystäville, vaikka välillä nuoruuden ilot ohittivat järkevän tekemisen.

 

Millaisia hauskoja sattumuksia teille on käynyt hevosten kanssa?

Lue lisää

#516: Bloggaajatapaaminen Hööksillä

Nämä postaukset menevät nyt ihan hassussa järjestyksessä, mutta koittakaa kestää! Sain jokin aika sitten kutsun Ylöjärven Hööksille bloggaajatapaamiseen, jonka järjesti Siiri Kaskinen -blogin ylläpitäjä Siiri. Illan ideana oli tavata bloggaajakolleekoita, kuulla faktoja Hööksistä yrityksenä sekä tutustua kevään mallistoon myymälässä muiden kanssa.

 

Toteutimme matkan Ylöjärvelle Kaktun kanssa kimppakyydillä, sillä meillä molemmilla oli parin tunnin ajomatka paikan päälle ja matka oli mukavampi taittaa kahdestaan. Ennen perille pääsyä poimimme Maisan ja Siirin kyytiin Tampereelta, hieman myöhässä aikataulusta - pakkohan se oli matkalla ajaa Hesburgerin kautta. Heh..

 

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu (vasemmanpuoleinen otsapanta helmillä ja timanteilla päätyi mun ostoskoriin!)

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

Ilta alkoi Hööksillä nostaessamme maljan yhteiselle illalle. Meitä bloggaajia oli paikalla minun ja Kaktun lisäksi Laura, Aino, Essi, Petra, Annika, Maisa sekä tietysti tapahtuman järjestänyt Siiri. Varsinainen ohjelma alkoi Hööksin myymäläpäällikön ja maakoordinaattorin kertoessa hieman yrityksen historiasta, toiminnasta ja kehityksestä. Tiesittekö, että Hööks on aloittanut toimintansa jo 1930-luvulla? Mulle tämä kaikki oli ihan uutta!

 

Olen aloittanut ratsastuksen kuusivuotiaana ja oikeastaan heti ensimmäisistä vuosista asti Hööks on kuulunut ratsastushistoriaani. Muistan elävästi ne reissut, kun kävimme Vantaan myymälässä äitini kanssa ostamassa ensimmäisiä kunnollisia ratsastustarvikkeita: miten ihailin kaikkia värikkäitä ponien huopia ja riimuja ja ostin aina mukaani jonkun kivan värisen harjan. Vähän vanhemmaksi tullessani unelmoin aina kaikista ihanista tavaroista, joita voisin ostaa omalle hevoselle - vaikkei hevosta tuolloin ollut edes tarkoitus hankkia. Ja nykyään Hööksin reissut ovat lähinnä tappelua itseni kanssa siitä, etten kanna jokaista ihanaa timanttiotsapantaa kotiin Champille :D

 

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

Hööksiltä löytyy monenlaista merkkiä: on vähän halvempaa (esimerkiksi CRW) sekä astetta laadukkaampaa (esimerkiksi JH Collection tai Gold Medal) omaa tuotantoa. Nykyään Hööksiltä löytää myös ulkopuolisia merkkejä, kuten oma ehdoton suosikkini Spooks, Horseware ja Bucas.

 

Oli todella mielenkiintoista keskustella esimerkiksi Hööksin edustamista eettisistä arvoista, uusista kypäräsäädöksistä ja siitä, millaisena Hööksin tulevaisuus nähdään. Suomessa Hööksin myymälöitä on tällä hetkellä seitsemän, joista isoimpana myynnillisesti on ehdottomasti Vantaa ja seuraavana Espoo. Kaiken kaikkiaan myymälöitä on Pohjoismaissa yhteensä 50. Hurja määrä! Kyselin kovasti, onko Hööksillä laajentumistavoitteita muualle Eurooppaan, mutta ainakaan toistaiseksi näin ei ilmeisesti ole käymässä. Tosin jo nykyään Hööks palvelee muita Euroopan maita omalla verkkokaupallaan, joka on suunnattu nimenomaan muihin Euroopan maihin.

 

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

Varsinaisten alkupuheiden jälkeen kyselimme paljon kaikkea yritykseen ja ylipäänsä hevosvarustekauppaan liittyen, nautimme yhdessä pientä purtavaa (sain esimerkiksi kuulla, miten tyhmältä näytän syödessäni croissantia) ja keskustelimme bloggaamisesta. Oli mukavaa kuulla muiden bloggaajien olevan pitkälti samalla kannalla oman näkemykseni kanssa erilaisista asioista bloggaamiseen liittyen, varsinkin näin Suomen tasolla ja hevospiireissä. Hööksin edustajat osallistuivat itse hyvin aktiivisesti keskusteluun ja olivat aidon kiinnostuneita siitä, miten me asiat näimme ja koimme.

 

Lopuksi kulutimme melkein tunnin verran kierrellessämme myymälää ympäri ja tutustuessamme valikoimaan. Mulla oli hieman vaikeuksia päättää, mitä haluaisin ottaa mukaani. Etukäteen sain valita Hööksin valikoimista jotain kotiin viemistä ja tälle listalle päätyivät pitkään hankintalistalla ollut suitsipussi ja ihana vähän sähkönsiniseen taittuva timanttihuopa. Sen lisäksi ostoskorista löytyi lopulta uusi timantein ja helmin koristeltu otsapanta, bootsit sekä "nahkaliimaa", jota voin laittaa saappaan sisäpuolelle, jotta jalka pysyy paremmin hypyissä paikallaan. Tätä olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa ihan Pariisista asti ja meinasin hypätä seinille tajutessani, että tuotetta saa Hööksiltä..

 

c. Annika Mäki - blogi - kuvasivu

Lopuksi me vähän villiinnyttiin pelleilemään.. :D

Iso kiitos kaikille mukana olleille bloggaajille, Siirille järjestämisestä ja Hööksille mukaan lähtemisestä! Toivon todella, että tällaisia tapahtumia tulee jatkossakin vastaan ja että työ- sekä opiskelukiireet antavat myöten osallistumiselle. Käykäähän katsomassa Kaktun tekemä videopostaus reissusta, siellä minäkin pääsen vauhtiin selittämällä jotain omaa mielenkiintoista juttuani.

 

Oletteko te Hööksin asiakkaita?

Mikä tuote on suosikkinne Hööksin kevätmallistosta?

Lue lisää