#580: Tunnelmia kisapaikalta

Salon kisat olivat ja menivät, mutten ole vielä ennättänyt kertomaan kisoista jääneitä fiiliksiä. Rata-analyysejä saittekin jo lukea, mutta kaikkien starttien takana on kuitenkin aina valtava määrä muuta ohjelmaa. Yhden radan kesto on nimittäin alle minuutin, joten vuorokauteen jää monta monituista tuntia hyödynnettäväksi! Kurkistetaan siis hieman tarkemmin siihen, mitä kaikkea kisaviikonloppuumme sisältyi.

 

Vaikka hyppäsin ensimmäisen luokkani vasta lauantaina, saavuin kisapaikalle perjantaina iltakuuden aikoihin. Pääsin tuolloin töistä vähän ennen kahta, jonka jälkeen pakkasin omat tavarani ja viimeistelin hevosen varusteet sekä tietysti itse hevosen lähtökuntoon. Varsinaisen pakkaamisen olin hoitanut fiksuna jo torstaina, sillä muuten mulla olisi ollut hirveä paniikki perjantaina siitä, onko kaikki varmasti mukana.

 

Saloon päästyämme etsimme jaba-alueelta Champin karsinapaikan ja purimme vähitellen kaikki varusteet karsinan eteen. Hevonen odotti trailerissa sen aikaa, että saimme isäni kanssa kärrättyä karsinaan kuivikkeet. Onneksi sää oli viileähkö, joten hevosen pystyi huoletta jättämään hetkeksi koppiin seisomaan. Champ on todella kiva kuljetettava, sillä se kävelee nätisti kyytiin ja seisoo autossa ihan hiljaa. Kantamisessa ja  muussa organisoitumisessa mua auttoivat Salla ja Riikka, jotka ajoivat joka päivä Paimiosta saakka kisahoitajiksi- kiitos siitä! Myös aiemmasta videopostauksestani tuttu Milla oli koko viikonlopun paikalla, ensin oman hevosensa kanssa kisaamassa ja viimeisen yön ja päivän mun henkisenä tukena. Meidän "kisatiimiin" kuului vielä Jenna oman hevosensa kanssa, joten ihan mahtava porukka oli kasassa :)

 

 

Kun olimme saaneet tavarat suurin piirtein kasaan, annoin hevoselle iltaheinät ja lähdin käymään verryttelyssä ja kisakentän luona moikkaamassa tuttuja. Viimeisen luokan alkaessa olin vihdoin hevosen selässä, sillä ratsastin Champin kisapaikalla sileällä, jottei sillä olisi ollut vapaapäivää ennen lauantain startteja. Illan viimeinen luokka sattui olemaan vain miehille avoin, joten verryttelyssä oli melko hauskaa ratsastella. Tomas totesikin, että "meillä on näköjään uusi osallistuja tähän luokkaan". Hah! Hevonen tuntui ihan kivalta: se oli rento, teki niin kuin pyysin ja kuunteli apujani. Ratsastin kaiken kaikkiaan ehkä puolisen tuntia, jonka jälkeen putsasin varusteet kisakuntoon. Annoin hevoselle iltapuuron ja ennen lähtöäni vielä lisää heinää, jotta ruokintaväli jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Hotellille saavuin kymmenen aikoihin ja suuntasin pikaisen suihkun kautta ravintolaan syömään illallista Millan ja hänen seuralaistensa kanssa.

 

Lauantaina heräsin kuuden jälkeen, vedin kisakamppeet päälle ja lähdin autolla kohti kisapaikkaa ruokkimaan Champin sekä Millan hevosen. Kun hevoset olivat saaneet ruokansa, kävin kisakansliassa näyttämässä Champin rokotustodistuksen, kävelytin hevosta aamukävelylenkin verran ja kävelin metrin radan. Salla ja Riikka auttoivat jälleen hevosen varustamisessa ja selässä taisin olla joskus yhdeksän aikoihin. Kun metrin luokka oli ohi, purimme hevoselta varusteet hetkeksi pois ja huuhtelimme sitä hieman vedellä ennen seuraavaa luokkaa.

 

Champ oli aivan rakastunut Jennan Naakkaseen, mutta rouva ei ollut samaa mieltä :D

.. paitsi heti, kun Champ katsoi muualle, tuijotti tamma Champia räpsyripsillään ;)

110cm-luokka alkoi puoli yhdeltätoista ja olin lähtölistalla numerolla 26. Varustaessani hevosta uudelleen huomasin, ettei Champilla ollut toista etukenkää - se oli siis irronnut edellisellä radalla. Kipitin sitten kansliaan hakemaan kengittäjän numeroa, jotta hevoselle saataisiin kenkä jalkaan. Varustin hevosen nopeasti kuntoon ja lähdin kengityspaikalle, jossa meitä jo odoteltiin. Uusi kenkä lyötiin jalkaan ja sain uuden lähtöpaikan, joka oli numero 43. Melko ripeää toimintaa siis!

 

Kun päivän molemmat startit olivat ohi, Champ sai päiväruoat ja se pääsi samalla suihkuun. Levitin sille kylmäsavet joka jalkaan ensimmäistä kertaa koskaan. Olen toki joskus aiemmin laittanut savea muille hevosille, mutten todellakaan muistanut, miten sotkuista touhu on. Loppujen lopuksi mulla oli savea kaikkialla muualla kuin hevosen jaloissa, sillä sitä tarttui Champin häntään ja sitä kautta huiskien ympäri hevosen kylkiä. No, se oli ainakin näkemisen arvoinen tapaus..

 

Perinpohjaisen varusteiden putsaamisen jälkeen lähdimme käymään syömässä, josta suuntasimme Millan ja Jennan kanssa hotellin suihkuun kaupan kautta. En jaksanut meikata aamulla, joten meikkasin vasta tässä vaiheessa päivää. Verkkaisen valmistautumisen jälkeen raahauduimme kukin enemmän tai vähemmän väsyneinä takaisin autooni ja kisapaikalle. Kello taisi olla tuolloin suunnilleen viisi.

 

Hah, kaunis kuva savien kera. Tuossa tosiaan näkee sen, miten savea meni vähän turhankin korkealle.. Ja häntään!

Jennaa taisi ottaa sunnuntain ratsastukset koville. Champ sen sijaan oli se, joka meni nukkumaan ajoissa - tai ei nukkunut ollenkaan, ainakaan ilmeestä päätellen :D

Kisapaikalla kävin ottamassa muutamia tunnelmakuvia kaveristani ja yhdestä hevosesta, jonka jälkeen palloilimme ympäriinsä ilman varsinaista ohjelmaa. Lopulta päätimme lähteä kävelyttämään hevosia ja pesemään savet jaloista pois. Se olikin oma hommansa! Tajusimme varsin pian, että päivän viimeinen luokka oli juuri alkamassa, joten veimme hevoset nopeasti takaisin jaboihin, heitimme niille heinää ja palasimme kisa-areenan ääreen seuraamaan jokeriluokkaa. Luokka oli hauskaa seurattavaa, sillä jokainen ratsastaja oli suunnitellut omanlaisen radan ja yritti hypätä mahdollisimman monia esteitä ajan sallimissa rajoissa. Osallistujia ei ollut reilua kymmentä enempää, joten pian pääsimme jatkamaan hevosten iltahoidon loppuun ja valmistautumaan sitten illanviettoon.

 

Lauantai-ilta venyi meidän osaltamme jonnekin kahden ja kolmen väliin, emmekä enää lähteneet hotelliin yöksi, vaan jäimme Jennan hevosautoon nukkumaan. Meillä oli kyllä melkoinen työ saada hevosautoon lämmitys päälle ja nukkumapaikat yöpymiskuntoisiksi (saati edes peruuttaa hevosauto muiden rekkojen väliin kentän vierelle), mutta onneksi paikalta löytyi avuliaita ihmisiä auttamaan neitejä hädässä :D Monet kyllä sanovat, että isokin hevosauto on helpompi peruutella kuin auton ja trailerin yhdistelmä, mutta toistaiseksi pysyttelen itse näissä pienemmissä versioissa.. Olimme kuin olimmekin onnistuneet ottamaan lämmityksen pois päältä yön ajaksi, joten tärisin jäätymispisteessä koko yön filtin alla samalla, kun kaverini nukkuivat untuvatäkkien kanssa tyytyväisinä. Hah!

 

Sitten muutamia puhelinkuvia. Tässä meidän jabakäytävä :)

Iltalenkillä! Milla sai talutettavaksi Papu-ponin, Jenna on omansa kanssa.

Perjantaina iltaratsastukselta otettu kuva.

Sunnuntaina herätys oli jälleen aamuruokinnalle. Revin Jennan mukaani ja jätimme Millan nukkumaan, sillä hänen hevosensa oli lähtenyt edellisenä päivänä suunnitellusti kotiin. Kun aamuruoat oli annettu, kävelimme kaikki kolme aamun 120cm radankävelyn varsin edustavina: mulla ja Jennalla oli mukana hammasharjat ja Millalla donitsipaketti, joka oli meidän aamupala. Onneksi kello oli vasta puoli kahdeksan, joten paikalla ei ollut juuri ketään silmäpareja. Vähän kyllä huvitti! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja edessä näytti olevan todella kaunis päivä.

 

Radankävelyn jälkeen vaihdoin rekassa vaatteita ja lähdin laittamaan Champin kuntoon. Harjasin sitä erityisen pitkään, sillä savea oli vaikea saada irti edellisen päivän pesusta huolimatta. Verryttelyssä olin ennen yhdeksää ja hyppäämisen aloitin Jennan kanssa yhtä aikaa, sillä starttasimme peräkkäisinä. Oman ratani jälkeen jäin katsomaan Jennan suorituksen ja lopulta jännitettiin, miten hyvin ratsukko sijoittuisi. Kaksikko nappasi lopulta toisen sijan - jes! Kävelimme pitkät loppukäynnit ja otimme muutaman yhteiskuvan ennen palkintojenjakoa.

 

Lauantain aamukävely.

Champ oli onnistunut hieromaan itselleen savesta tuollaisen sotamaalauksen :D

Ratsastuksellisen osuuden jälkeen hommat jatkuivat samalla tavoin kuin lauantaina: pesin varusteet, ruokin ja hoidin hevosen sekä pakkasin tavaroita kasaan. Hevosen kyyti saapui kisapaikalle jo heti yhdentoista jälkeen, joten kannoimme kamppeet autoon, lastasimme hevosen ja lähdimme ajamaan kotia kohden jo puolen päivän maissa. Kotitallille pääsimme kahden jälkeen, eikä siellä ollut varsinaisesti mitään isompaa hommaa. Koska olin pessyt varusteet jo kisoissa, järjestin kaikki tavarat omille paikoilleen, kylmäsimme Millan kanssa Champin jalat, laitoin ruokia valmiiksi ja lähdin sitten viemään Millan kotiinsa Helsinkiin. Kotiin pääsin jo viideltä, mikä oli enemmän kuin ihanaa - olin nimittäin aivan rättipoikkiväsynyt vähän nukkumisen, jännittämisen ja ulkoilmaelämän vuoksi.

 

Kokonaisuudessaan Salon kisat olivat ihan mahtava kokonaisuus. Kisapaikka oli kiva, radat olivat omissa luokissani sujuvia ja tason mukaisia, seura oli mitä parhainta ja säätkin suosivat. Vasta lähtiessämme kotiin taivaalta alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla, joten säästyimme itse kuivina kotiin asti.

 

Tällainen kisaviikonloppu oli mullekin kokemuksena uusi, sillä en ollut lainkaan töissä ja aikaa jäi kaikelle muulle ylimääräiselle oleskelulle. Kerkesin tosissani jututtaa tuttuja, seurata muutamia luokkia ja nauttia eri tavoin kisapaikan elämästä. Seuraavissa kisoissa olenkin taas toimihenkilönä, joten turha "laiskottelu" loppuu ennen kuin kerkesi kunnolla alkamaankaan. Kemiössä siis nähdään!

 

Millaisia kisaviikonloppuja sulla on ollut? :)

Lue lisää

#579: Salo Riders Trophy

Edellisen postauksen aiheeseen palaten: nyt on vuoden ensimmäiset viikonloppukisat takana. Kivaa oli, kaiken kaikkiaan! Ajattelin kertoa Salon kisoista vähän laajemmin, minkä vuoksi teen aiheesta kaksi erillistä postausta. Tässä ensimmäisessä pohdin hieman ratojen kulkua ja seuraavassa pääsette lukemaan tarkemmin viikonlopun aikatauluista ja muusta yleisestä fiiliksestä. Näihin kisaviikonloppuihin kun sisältyy niin paljon enemmän kuin pelkät startit!

 

Saavuin Saloon hevosen kera jo perjantaina, mutta starttasin ensimmäisen kerran vasta lauantaina. Valitsimme valmentajani kanssa lauantain luokiksi metrin ja 110cm -luokat, sillä 120cm tasolla ratsastettava luokka oli illan viimeinen ja arvostelultaan jokeri. En koe olevani taidoiltani millään tavalla valmis kisaamaan niin "korkeassa" jokeriluokassa, sillä tuon arvostelutyypin radat eroavat pitkälti tavallisista 120cm-radoista. Salossa jokeriluokassa oli esimerkiksi jokeriesteenä okseri, jossa oli alla pitkähkö vesimatto ja vain yhdet puomit 120cm korkeudella.

 

Palasimme siis hetkeksi meille tuttuun ja turvalliseen metriin, joka oli oikeastaan hyvä valinta tähän kohden kautta niin hevosen kuin munkin itseluottamusta ajatellen. Luokka oli päivän ensimmäinen, arvostelultaan A.0.0 eli kaikki puhtaan radan saaneet palkittiin ruusukkeella ja rahasummalla. Radankävelyssä esteet näyttivät todella pieniltä, vaikka ne ensimmäistä estettä lukuunottamatta olivatkin luokkakorkeudessa.

Kuvat, joissa mulla ei ole kisatakkia, ovat metrin radalta.

 

Verryttelyssä kaikki meni ihan hyvin. Yritin ratsastaa hevosta pohkeen eteen, kuitenkaan paineistamatta sitä yhtään. Yritykseksihän tuo taisi jäädä, mutta ainakin mulla oli jokin selkeä tavoite siitä, mitä yritin tehdä. Koska valmentajani oli kisoissa päästewardin tehtävissä, ei hän voinut varsinaisesti auttaa mua verryttelyssä. Sain onneksi apuja muilta tutuilta kisaajilta ja valmentajilta, jotka kiltisti huutelivat mulle, milloin piti tulla mitäkin estettä. On kyllä ihanaa, miten kisoista löytyy aina tuttuja, jotka jaksavat auttaa ja tsempata tällaista hermoheikkoa harrastelijaakin!

 

Itse radalta mulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään selkeää muistikuvaa - johtuneeko väsymyksestä, kisojen aikaisesta jännityksestä vai yksinkertaisesti huonosta muistista, ken tietää. Videolta katsottuna meno oli aika epätasaista, mitä se oli muutenkin kautta viikonlopun omalta osaltani. Tärkeimpänä ajatuksena mulla oli, että pääsisin ensimmäisen esteen yli, se kun osoittautui elämää suuremmaksi ongelmaksi Tuomarinkylässä. Onneksi ensimmäinen este oli verryttelyä kohden hypättävä matala okseri, eikä se tuottanut meille ongelmaa. Toiselle esteelle olisin saanut suoristaa hevosen aiemmin, sillä nyt se jäi ihan vinoksi ja sen vuoksi hyppy oli mitä oli. Esteen jälkeen jäin ajelehtimaan miten sattuu, mikä kostautui kolmannelle: hevonen hyppäsi kyllä nätisti yli, vaikka roikuin suussa. Kauheasti kehuja kiltille hevoselle! Loppurata olikin jo parempi, kun uskalsin ehkä hieman hengittää. Tuloksena nolla ja sijoitus jaettu 1., joita loppujen lopuksi tuli tuossa luokassa yhteensä vain seitsemän reilun 30 lähtijän joukosta. Yllättävän vähän, sillä radassa ei ollut mitään ihmeellistä.

 

Tästä eteenpäin muutamat kuvat 110cm-luokasta lauantailta.

Champ oli hieman innoissaan lähdössä radalle ;)

... ja sitten se näytti ihan kapiselta kantturalta :D En jaksanut letittää hevosen harjaa kumpanakaan päivänä, höh.

Eihän tuo rata mitään siistiä ratsastusta ollut, mutta olin silti onneni kukkuloilla. Sitä jännittämisen määrää on nimittäin vaikea kuvata sanoiksi - ennen kisoja tekisi mieli perua koko lähtö, sillä tilannetta jännittää niin kovin paljon etukäteen. Tällaiset pienet onnistumiset, vaikkakin virheillä höystettyinä, antavat kuitenkin edes hieman tsemppiä jatkoon. Hyvillä mielin lähdin siis kohti päivän toista luokkaa, joka hypättiin korkeudella 110cm. Arvostelu tässä oli vaikeutuva ratsastus (A2) eli lyhyesti niin, että jokaisesta hypättävästä esteestä saa pisteitä esteen numeron verran (esimerkiksi esteeltä kaksi saa kaksi pistettä, esteestä yhdeksän saa yhdeksän pistettä jne..), kun sen ylittää puhtaasti. Tiputuksesta ei tule pisteitä, mutta niitä ei myöskään vähennetä. Kiellosta vähennetään neljä pistettä. Toisesta kiellosta hylätään, ihan kuten normaalistikin. Radan pitäisi myös vaikeutua loppua kohden.

 

Verryttely oli taas ihan tavallinen, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Hevonen hyppäsi hyvin ja otimme vähän vähemmän hyppyjä, sillä kyseessä oli kuitenkin jo toinen luokka, eikä hevonen ollut ns. kylmillä lihaksilla liikenteessä. Itse rata meni vähän samoilla fiiliksillä kuin metrin luokka. Kaksi ensimmäistä estettä ilman ongelmia, mutta kolmannelle jäin yksinkertaisesti vetämään kaarteesta ulos ilman mitään ajatusta esteen yli menemisestä. Kisojen ratamestari oli rakentanut radat niin, että jokaisessa välissä sai ajatella enemmänkin sallien eteen kuin vetää taaksepäin (tosin Champin kaltaisella isolaukkaisella hevosella sai hieman pitää, muttei missään nimessä jarruttaa). Oli siis oikea ajatuskatkos lähteä ratsastamaan hevosta takaperin okserille, sillä mulla olisi tullut kiire päästäkseni perille seuraavalle pystylle. Uudella yrityksellä hevonen kiipesi nätisti yli, vaikka edelleen olin hieman käsijarru päällä. Viidennelle tein jälleen saman virheen - en edennyt kaarteen läpi kunnolla. Tällä kertaa kuitenkin pidin jalat kiinni, joten hevonen hyppäsi kiltisti. Loppuradalle rytmi löytyi jälleen paremmin, jolloin paikat osuivat kohdalleen helpommin. Lopullinen tulos siis 50 pistettä 55:stä.

Ja tästä eteenpäin 120cm-luokasta. Tässä tämä "kauhea vesimatto"..

Taputus hevoselle hypyn jälkeen.

 

Sunnuntaina hyppäsin vain yhden luokan, joka oli arvostelultaan 367.3 eli ensimmäinen vaihe oli tasolla 120cm ja toisessa vaiheessa osa esteistä sai olla 110cm korkeudella. Tuo arvostelu on nyt otettu ahkerammin käyttöön, mikä on mielestäni tosi hieno asia. Samalla radalla pystyy harjoittelemaan isompaa tasoa ensimmäisessä vaiheessa ja ratsastaa sitten toisessa vaiheessa aikaa niin halutessaan, sillä esteet voivat olla vähän helpompia.

 

Radankävelyssä olin ihan hermona.. Esteet eivät näyttäneet isoilta, mutta mukaan mahtui yhtä jos toista kompastuskiveä itselleni: esimerkiksi se pirullinen vesimatto, joka on tuottanut mulle henkisiä vaikeuksia kohta reilun vuoden verran. Kuten valmentajani sanoi, lähes jokainen pilaa ensimmäisen oman hevosensa ja niin mullekin on käynyt. No, itku ei auta tässä kohden, vaan omat virheet on tiedostettava ja niistä otettava opikseen.

Onnellinen kuski, kun maaliin asti päästiin sunnuntainakin :)

Meidän kisatiimi Jennan kanssa, vain Milla puuttuu! Ja hoitajaseurana Salla sekä Riikka. Tästä lisää seuraavassa postauksessa :)

Muista verryttelyistä poiketen sunnuntaina tuntui siltä, että maneesissa oli hirveä härdelli päällä. Hevosia tuli joka suunnasta ja kaikilla oli kauhea kiire. Hevonen tosin tuntui hyvältä, tosin vähän väsyneeltä. Se hyppäsi ihan kivasti ja oli mukava ratsastaa. Tiedättehän, vähän liiankin mukava. Hyppäsin hevosen lähes valmiiksi ja kävelin pitkin ohjin kolmen tai neljän ratsukon verran, jonka jälkeen otin vielä muutaman hypyn okserille ennen radalle menoa. Ensimmäisellä kerralla lähdin täysin soitellen sotaan hevosen ollessa ihan pohkeen takana, jolloin esteelle tuli kielto. Toisella kerralla Champ seisoi vähän estettä vasten, mutta hyppäsi kuitenkin hyvin. Radalle lähdin siis hieman aiempia luokkia huonommalla fiiliksellä.

 

120cm-rata oli kuitenkin ehdottomasti paras koko viikonlopun radoistani. Ensimmäinen este sujuvasti, toiselle hevonen Champ epäröi puolikkaan askeleen verran. Reagoin kuitenkin viime hetkellä jalan kanssa, joten yli mentiin ongelmitta ja kiitin vielä hevosta hypyn jälkeen taputtamalla. Tuollaisessa tilanteessa mun pitäisi olla aiemmin hereillä ja tukea hevosta jalalla paremmin, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin ilman puomia tai kieltoa. Sarjalle tulin sisään vähän isosti, jonka vuoksi ajauduin valtavaan laukkaan kohti neljättä ja sille hieman pohjaan. Olisin voinut jatkaa sarjan b-osan jälkeen samaa rytmiä eteen viidellä laukka-askeleella, mutta nypin taidokkaasti sen kuudennen sinne väliin. Toki viisi olisi ollut aikamoista lennättämistä.. En tiedä, kumpi vaihtoehto olisi tässä kohden ollut parempi.

 

 

Linkki videoon (kaikki radat).

 

Viides este oli se "kauhea vesimatto", mutta hevonen ei edes vilkaissut sitä. Siitä riemastuneena selvisimme loppuradasta varsin kohtuullisesti, jolloin asiat olivat liiankin hyvin viimeiselle esteelle, josta mukaan tuli puomi. Paikka oli ihan hyvä, mutta päästin hevosen kaksi askelta ennen ponnistusta vähän pitkäksi ja hyppy jäi sen vuoksi matalaksi. Näin jälkikäteen tietysti harmittaa. Olisihan se ollut hienoa päästä ratsastamaan ruusukkeista: nälkä kasvaa syödessä. Pitää kuitenkin muistaa, että kolme hyväksyttyä suoritusta on kuitenkin suuri edistysaskel viime kisoihin nähden.

 

Kaiken kaikkiaan omasta ratsastuksestani jäi vähän kaksijakoinen fiilis. Olin iloinen tsemppauksestani ja siitä, että selvisin radat maaliin saakka. Toisaalta tein kuitenkin paljon virheitä, ihan turhiakin, joista suurimman osan Champ pelasti hienosti. Kaikista parhain asia oli kuitenkin se, ettei Champ ollut koko viikonlopun aikana ollenkaan vastahakoisen oloinen tai seisonut esteitä vasten (jos sitä yhtä mokaani verryttelyssä ei lasketa mukaan), vaan se halusi hypätä ja oli kanssani radoilla pelastamassa mun virheitä, ei "taistelemassa" mua vastaan. Se jos jokin lämmittää mieltä. Tästä on hyvä jatkaa Kemiöön, jossa hyppään 110cm ja 120cm-tasolla koko viikonlopun :)

Lue lisää

#578: Kolme kertaa maaliin asti

Jännitystä, onnellisia hetkiä, iloa, helpotusta ja hauskuutta - muiden muassa niistä koostui tämän viikonlopun Salon kansalliset estekisat omalta osaltani. Hevonen nukkuu vihdoin omassa karsinassaan kotitallillaan, itse yritän kuitata viimeisen viikon aikana kertyneet univelat kellahtamalla peiton alle jo heti tämän postauksen julkaisun jälkeen. Pakko silti hieman hehkuttaa etukäteen, ennen varsinaisia kisapostauksia: tein sen, voitin itseni.

 

Voitontahtoa on kahdenlaista, negatiivisempaa ja positiivisempaa. Negatiivisen voitontahdon myötä haluat olla parempia kuin muut, kun taas positiivisen voitontahdon lähtökohtana on se, että haluat voittaa itsesi. Ymmärsin tuon pienen, häilyvän eron viikonlopun aikana ja onnistuin pääsemään fiilikseen, joka mahdollisti oman onnistumiseni. Kaikki viikonlopun kolme starttia maaliin, tuloksetkaan eivät katastrofaalisia: metrin luokasta ruusuke puhtaalla radalla, 110cm luokassa yksi ratsastajasta johtuva kielto ja 120cm luokassa viimeisen esteen puomi harmittavasti alas. Nousujohteisesti, sillä isoin luokka oli ratsastuksellisesti parhain.

 

Eihän nuokaan suoritukset tyylipuhtaita olleet, ei sinne päinkään. Säätämistä, jännittämistä, vääriä ratkaisuja. Mutta niistähän me opimme! Ja jottei ihan epätoivoon vaivuttaisi, mahtui mukaan myös oikeita valintoja, yrittämistä ja tsemppausta. Tästä enemmän sitten tulevalla viikolla :)

 

Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu, kiitos!

 

 

Lue lisää

#577: Rennoin mielin Saloon

Huh, miten pitkä aika viime postauksesta on kerennyt kulumaan! Mä olen juossut pää kolmantena jalkana koko kuluneen viikon niin, ettei tietokoneen ääreen istumiselle ole pystynyt suomaan mitään ajatusta. Herätyskello on soinut joka aamu ennen viittä, jonka jälkeen olen hoitanut valmentajani eläimet ja kurvannut siitä kodin kautta töihin. Iltapäivällä töiden jälkeen suunta on ollut suoraan tallille Champin luokse, josta matka on jatkunut erilaisten vaiheiden kautta illaksi takaisin valmentajani luokse hoitamaan eläimet. Nukkumaan olen päässyt aina vasta yhdentoista aikoihin, joten univelkaa on kertynyt kiitettävä määrä. Ja silti tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaiseksi!

 

Mutta se siitä kiireestä, tämän postauksen aihe koskee aivan jotain muuta. Olen nimittäin lähdössä Champin kanssa ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden marraskuun koko viikonlopun kestäviin kisoihin Saloon. Olen niin innoissani! Tällä kertaa en ole menossa töihin, vaan puhtaasti kisaturistina, joten aikaa ylimääräiseen palloiluun on vaikka muille jakaa. Omat luokkani ovat molempina päivinä ensimmäiset, joten loppupäivän saan nauttia toivottavasti aurinkoisesta säästä ja muiden ihmisten seurasta.

Tästä kädellä vetämisestä on tulossa oma postaus ensi viikolla. Pääsin mittaukseen, jossa testattiin ohjastuntumaa. Mielenkiintoista!

Champilla on hauska ilme! Tällä tavoin siis ratsastelin vesimaton yli alkuverryttelyssä. Toi mun asento tuolla selässä on muuten aika jäätävä.. Hups :D

Pari kuvaa väliin Riders Innista. sillä sain nämä vasta nyt.

Näin meillä kuvataan! Champia ei näköjään voisi vähempää kiinnostaa :P

 

Vaikka edellisestä viikonloppukisareissusta on kulunut hyvä tovi, lähden matkaan melko rennoin fiiliksin. Tuomarinkylän kisoista tulokset eivät ainakaan voi huonontua, joten en halua ottaa mitään stressiä niistä. Hyvä se on näin etukäteen sanoa - todennäköisesti olen jo tänä iltana aivan hermorauniona, kun pakkaan tavaroitani mukaan huomista lähtöä varten.. Vaikka tiedostan näin etukäteen sen, että kisapaikalla mua jännittää varmasti aivan kamalan paljon, odotan silti matkaan pääsyä enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Kisaviikonlopuissa on vaan sitä jotain!

 

Suurin toive tällä hetkellä olisi tietysti se, ettei Salossa sataisi koko ajan vettä. Kun hevosen majoittuvat ulkona, muuttuu tallialue nopeasti oikeaksi suoksi sateen sattuessa ikävästi kohdalle. Silloin ollaankin pulassa heinien, varusteiden ja oikeastaan ihan kaiken kuivana pidettävän kanssa. Kisojakin olisi kiva seurata katsomosta aurinkolasit silmillä sen sijaan, että tarvitsisi kääriytyä seitsemään untuvatakkiin ja moonbootseihin. Koska kyseessä on Suomen kesä, pitää kaikkeen varautua. Mukaan pakataan siis kaikkea shortseista talvitakkiin ;)

Isä oli kuvannut tiistailta tällaisen kuvasarjan okserihypystä. Päätinpä sitten julkaista sen tännekin :)

 

Kerroin muutama postaus sitten, miten Champ oli hieman väsähtäneen oloinen, eikä innostunut aluksi edes hypätessä normaalilla tavalla. Hevonen kranioitiin perjantaina ja maastoilin sillä torstaista sunnuntaihin, jonka jälkeen se palasi normaaliin viikkorytmiin ja liikutukseen. Tuon pienen miniloman jälkeen Champ on ollut taas kuin eri hevonen ratsastaessa: miellyttämishaluinen, motivoitunut ja yritteliäs. Toki se oli aluksi pohkeen takana ja vino, mutta niitäkin asioita pystyi korjaamaan hyvin yhden ratsastuskerran aikana erilaisten tehtävien avulla.

 

Tiistaina ajoimme Champin valmentajani luokse, sillä halusin päästä hyppäämään kotitallin ulkopuolella yhden kerran ennen viikonlopun kisoja. Hyppäsin itsenäisesti ja halusin pitää tehtävät kivoina ja helpohkoina. Ajatuksena oli luoda hevoselle ja mulle hyvä fiilis kasvattaen samalla Champin itseluottamusta paremmaksi. Viime aikoina se on nimittäin ollut vähän epävarman oloinen esteillä, kuten kerroin Riders Innin valmennuksen yhteydessä.

 

 

Linkki videoon.

 

Kentällä oli valmiiksi rakennettuna pieni rata, jossa oli kaarevalla tiellä pysty, pieni vesimattopysty kavaleteista rakennettuna, pysty ja okseri diagonaaleilla sekä kahden askeleen pysty-pysty - sarja. Verryttelin ensin hevosta kaikissa askellajeissa ylittäen samalla "huomaamattomasti" vesimattoa muun työskentelyn ohessa. Champ ei lopulta edes vilkaissut mattoa, vaan meni sen yli ihan normaalin puomikasan tapaan. Radalla se jopa villiintyi välillä vesimaton jälkeen viskellen päätään samalla tavoin, mitä se tekee innostuessaan. Hassu!

 

Edellisten kertojen pieni väsymys oli tiessään ja mulla oli allani hevonen, joka oli todella innoissaan menossa esteille. Olisin tietysti saanut ratsastaa vähän tarkemmin kulmat ja istua satulassa paremmin esteiden välit, mutta ainakin Champilla ja mulla oli todella hauskaa. Esteet olivat lopulta korkeimmillaan 125cm, toki radan ensimmäinen este ja vesimattopysty olivat huomattavasti pienempiä. Champ hyppäsi pyöreitä hyppyjä, ei laskeutunut esteiltä kertaakaan ristilaukassa ja imi esteille itse innokkaasti. Tällaisella hevosella on kiva hypätä! Nyt vain toivotaan, että sama vire jatkuisi Salossa.

 

Onko joku teistä tulossa Saloon kisoihin? :)

Lue lisää