#608: Sateenkaaren alla

Tiistai oli rauhallinen arkipäivä. Aamulla kaartelin puntoni kanssa juna-aseman kautta Helsinkiin yliopistolle, jossa sinnittelin yhden luennon verran koomassa vain karatakseni ennen puolta päivää tallille. Päivän ohjelmassa oli klippaaminen ennen kouluvalmennusta, sillä Champ oli kasvattanut melkoisen talvitukin - sillä on selkeästi oma mielipiteensä maamme sääoloista ;) Oikeasti koulupäiväni olisi venynyt aina iltakahdeksaan, mutta koska koin valmentautumisen luentoja antoisammaksi vaihtoehdoksi ja koska hevonen oli tosissaan klipattava ennen viikonlopun valmennuksia, ei valinta koulun ja tallin välillä ollut vaikea.

Vaikka viime päivät ovat kuluneet enemmän tai vähemmän harmaissa merkeissä, sattui eiliselle aurinkoinen ja suhteellisen lämmin keli. Emme voineet jättää tilaisuutta hyödyntämättä, joten pyysin Sallan tallille ikuistamaan kameran muistiin muutamia rakennekuvia ennen totista kouluvalmennusta. Hirveän totisena touhua ei voinut tosin pitää, sillä olin pukenut sekä hevosen, että itseni vaaleanpunaiseen. Ajattelin, että kun nyt saavutin sunnuntaina maagisen 21 ikävuoden rajapyykin, voin vihdoin kaivaa kaapistani esiin jotain söpöä ja näyttää tallilla kymmenvuotiaalta. Ihan vain siksi, että tässä mennään jo kolmellakymmenellä. Huh.

Meillä oli oikein antoisa kouluvalmennus Mooneyn pitämänä, mutta aion kertoa siitä enemmän erillisessä postauksessa. Kuvia kertyi hirvittävä määrä ja haluan siksi julkaista osan jo etukäteen, näin eräänlaisen fiilistelypostauksen merkeissä. Johtuneeko syntymäajastani vai mistä, mutta mun mielestä tämä vuodenaika on äärettömän kaunis. Kuviin tallentuu niin ihana tunnelma, että voisin tuijottaa niitä loputtomuuteen saakka ihan vain värimaailman ansiosta: kaikki värit korostuvat ja ilta-aurinko antaa loppusilauksen, jota ei voi saavuttaa esimerkiksi kesäisin. 

Antaa kuvien puhua puolestaan!

Champ kysyy: "Ai pitääkö meidän mennä tunnille?" Huomatkaa, kuinka se katsoo taas kieroon...

Tomerana!

Champ: "Saitsä kaiken varmasti nyt kameralle?!"

Lue lisää

#607: "Mulla on asiaa!"

Bloggaaminen on siitä ihana harrastus, että se tuo elämääni vuorovaikutteisuutta blogin lukijoiden kanssa. Vuorovaikutusta on monenlaista, mutta tässä kohtaa painotan eniten kommentteja ja niiden merkitystä bloggaamisen kannalta. Teidän ajatuksia ja mietteitä on kiva lukea, sillä yleisesti ottaen kaikki tähän blogiin jättämänne jälki antaa mulle itselleni motivaatiota kirjoittaa jatkossakin entistä paremmin ja monipuolisemmin kaikkea hevoselämästäni.

Vajaan neljän vuoden bloggaajaurani aikana eteen on tullut jos jonkinlaista kommenttia. Olen tehnyt havaintoja laajan empiirisen tutkimuksen valossa paitsi oman blogini puolelta, myös muiden lukemieni blogien kommenttiosioista. Tämä hyvin laaja ja seikkaperäinen tutkimus on tuottanut mielenkiintoisia tuloksia, joita haluaisin jakaa teidän kanssanne - ihan vain piristääkseni ankeaa maanantaita. 

Huomaattehan, että tämä postaus on kirjoitettu huumorilla höystettynä ja sitä lukiessaan kannattaa löysätä nutturasta pahimmat kiristykset pois. Olen oikeasti kiitollinen jokaisesta saamastani kommentista, sillä silloin tiedän herättäneeni edes jonkinlaisen reaktion vastapuolessa: oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. En siis halua tällä tekstilläni moittia ketään kommentoijaa, vaan puhtaan hyväntahtoisesti vitsailla erilaisista kommenttityypeistä, joita yhteen ja samaan postaukseen voi tulla jopa kymmeniä. 

Otetaan empiirisestä tutkimuksestani tilanne x, jossa bloggaaja on kirjoittanut blogiinsa postauksen hevosensa käytöksestä / omasta ratsastuksestaan / entisen ratsastuskoulunsa vanhasta tuntiponista / naapurin kaimansa kissasta. Tähän postaukseen voisi teoriassa tulla ainakin seuraavia kommentteja:

1. "MAAILMA ON PAREMPI PAIKKA BLOGISI ANSIOSTA!"

Jottei aloiteta heti liian synkillä ajatuksilla, kurkistetaan aluksi yltiöpositiivisiin kommentteihin. Jotkut kommentit tuntuvat ylistävän kaikkea, riippumatta siitä, mitä postauksen sisältö käsittelee. Jos olet kertonut omassa tekstissä katkaisseesi kätesi ja istuneesi kymmenen tuntia sairaalassa hirveissä kiputiloissa, löytyy sympatisoivien kommenttien joukosta aina se yksi, joka toteaa sun olevan tosi kaunis ja pitävän blogiasi suurinpiirtein syynä sille, miksi hän on olemassa. Yleensä mukana on numeraalisesti suuri määrä erilaisia erikoismerkkejä, kuten huutomerkkejä ja sydämiä.

Tällainen kommentti voi olla jopa kymmenen virkkeen mittainen kertomus tai muutaman sanan pituinen rakkaudenosoitus - sisältö on pituudesta riippumatta aina samantyyppinen.

2. "VIE HEVOSESI KLINIKALLE / HEVOSESI ON RIKKI"

Eläinlääketiede on kiitollinen kaikille näille henkilöille, jotka osaavat videoiden ja kuvien perusteella analysoida hevoselta kuin hevoselta oikean vian ja vielä antaa päälle ohjeet niiden parantamiseen. Voin sanoa, että jokaisen kannattaisi laittaa klinikoille työhakemusta sisään - paikka on varmasti taattu! 

Yleensä tällaiset kommentit tulevat postauksiin, jossa on tapahtunut jotain epänormaalia. Esimerkiksi silloin, jos hevonen on liikauttanut toista korvaansa videolla eri aikaan kuin toista tai viskannut häntäänsä karkottaakseen kärpäsen kyljeltään. Kaikista parasta antia ovat sellaiset kommentit, joihin kommentoija on saanut listattua jopa kymmenkunta erilaista vaivaa, jotka hevosella mitä todennäköisimmin on. Mukana on yleensä myös kokemuksia omasta elämästä: "mun entisen tallikaverin valmentajan toisen oppilaan entinen hevonen teki ihan samalla tavalla ja siltä löytyi kymmenen vuoden etsimisen jälkeen ähky. Voin sanoo vahingosta viisastuneena, että kannattais mennä klinikalle". 

3. "KIVA BLOGI / OOT HUONO BLOGGAAJA"

Eikä mitään muuta. Kaksi tai kolme sanaa, pisteellä tai ilman. Riippumatta siitä, mitä postaus on käsitellyt. Nämä kommentit ovat välillä hämmentäviä, sillä en oikein osaa sanoa, onko ne lähetetty huumorilla vai haluaako kommentoija pitää sanallisen arkkunsa mahdollisimman hyvin kiinni. Varsinkin näihin negatiivissävyisempiin kommentteihin kuulisi mielellään perusteluita, jotta jatkoa ajatellen kykenisi muuttamaan omassa toiminnassaan jotain. Mutta ymmärrän kyllä! Ihmisen aika on rajattua ja jokainen uusi merkki näppäimistöltä painettuna kuluttaa päivästäsi arvokkaita sekunteja. 

4. "OOTKO HUOMANNUT, ETTÄ...."

Nämä kommentit ovat kommenttien aatelia! Näissä yleensä anonyymeinä pysyttelevät hevosharrastajat (tai voihan ruudun takana olla joku ihminen, joka ei ole koskaan hevosta elävässä elämässä nähnyt) antavat päteviä ja hyödyllisiä huomioita bloggaajan ratsastukseen tai hevosenkäsittelyyn liittyen. Kommentit sisältävät usein jonkun huomautuksen tekemisestäsi, muttei välttämättä ratkaisua ongelmaan. Lähes poikkeuksetta huomiota halutaan kiinnittää itsestäänselviin asioihin, kuten siihen, että ratsastaja katsoo kuvissa alas tai että hevonen on väriltään musta.

Tässä taiteellinen näkemykseni "Ootko huomannut, että..." -kommentista :D

5. "SUN PITÄISI TEHDÄ TÄMÄ ASIA NÄIN"

Eli neuvomiskommentit - mikäs sen parempaa. Tämä kommenttityyppi on ylempänä mainitsemani sisartyyppi, sillä kommentoijat ovat yleensä samoja henkilöitä eri asian tiimoilta. Tai sitten nämä ovat jatkoa edellisiin kommentteihin, joissa on ensin huomautettu jostain ja sen jälkeen alettu antamaan omia vinkkejä asian korjaamiseksi. Vaikka bloggaaja kävisi olympiavoittajan valmennuksissa viikottain, ei se silti estä anonyymia antamasta omia vinkkejään ratsastuksen parantamista ajatellen. Onhan anonyymi lukenut monia hevoskirjoja ja seurannut ratsastusta blogien välityksellä jo monen vuoden ajan, mikä takaa paitsi ammattitaidon hevosalalla, myös pedagogiset taidot opettamista ajatellen. 

6. "OOT ELÄINRÄÄKKÄÄJÄ"

Koska loimitan hevosta. Koska klippaan sen. Koska pidän sen tallissa, enkä päästä sitä vapaaksi Helsingin keskustaan kokeilemaan oikean hevosen elämää - ovathan villihevosetkin pärjänneet vapaina erämäälla. Tai koska käytän joskus raippaa, ratsastan maneesissa, syötän jotain muutakin kuin heinää tai koska hevoseni ei näytä tarhauksen jälkeen siltä, että se olisi uponnut kaksi metriä syvään mutaojaan. Bloggaaja pitäisi tuomita ainakin vuoden eläintenpitokieltoon!

Ihan samalla tavalla osansa saavat bloggaajat, jotka haluavat pitää hevosensa pihatossa ja ratsastaa kuolaimetta. Anonyymit eivät ymmärrä, miksei jokaisen hevosen kanssa toimita saman kaavan mukaan: juuri kuten he tekisivät. 

7. VIHASTA RAKKAUTEEN / RAKKAUDESTA VIHAAN

Tällaiset kommentit sisältävät eräänlaisen juonen. Siinä ihminen, joka on ennen vihannut bloggaajaa, onkin jostain syystä löytänyt tavan samaistua tai muuten ymmärtää tätä ihmistä paremmin ja alkanut siten tykkäämään blogista tai jostain muusta materiaalista, jota bloggaaja sosiaaliseen mediaan tuottaa. Tämä pätee samalla tavoin toisinpäin eli ruusuinen rakkaustarina voi muuttua yht'äkkiä kylmäksi vihasuhteeksi. 

Tätä on todella vaikea pukea sanoiksi, joten alla eräs esimerkki. Nämä tarinalliset kommentit ovat jollain tapaa liikuttavia.

8. "MIKÄ SUN NIMI ON / MINKÄ KORKUINEN SUN HEVONEN ON?"

Tai ihan mikä tahansa yksinkertainen kysymys, joka on kysytty blogin historian aikana vähintään kolmekymmentä kertaa ja johon löytyy vastaus varmasti UKK:n eli Usein Kysytys Kysymykset -osion puolelta. Yleisimmin kysymys liittyy blogissa esiintyvän hevosen ikään, rotuun tai esimerkiksi siihen, mikä mahtaa olla korkein este, jonka bloggaaja on elämänsä aikana ylittänyt. 

9. TÄYSIN ASIAAN LIITTYMÄTTÖMÄT KYSYMYKSET / TOTEAMUKSET

Tarvitseeko tätä edes avata? Siis kaikki ne kommentit, jotka anonyymi tai Pirjo-Petteri naputtelee näppäimistöltään sellaisiin postauksiin, joihin ne eivät liity millään tavalla. Tai oikeastaan ne eivät liity blogin sisältöön mitenkään. 

Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi kertomukset omista lapsuudenajan muistoistaan kisamatkaa käsittelevässä postauksessa (siis silloin, kun bloggaaja ei ole kysynyt tai kehottanut lukijoita jakamaan mitään asiaan liittymätöntä postauksen kommentteihin) tai toteamus siitä, että lukijalla on nälkä. Tai että bloggaaja on lihonut. Seurusteleeko bloggaaja, miksi sillä on niin pieni takapuoli tai onko hän joskus silittänyt pandaa. Elämme jännän äärellä!

10. PIILOKETTUILEVAT KOMMENTIT

Silloin, kun kommentoija ei halua sanoa asiaa suoraan, mutta kokee tarpeelliseksi huomauttaa jostain. Tämä kommenttityyppi ei ole mikään yllätys, sillä nuoret naispuoliset henkilöt osaavat piilokettuilun salat pelottavan hyvin ja viljelevät tätä jaloa taitoa ihan tavallisessa arjessa. Hevosihmiset ovat tunnetusti kovin myötätuntoista ja kannustavaa porukkaa, joten ihmekös, kun nämä kommentit tuntuvat olevan mieluisia lähettäjilleen. 

___________

Tässä nämä kymmenen mielestäni kovin yleistä kommentointitapaa! Oletko huomannut jotain näistä seuraamissasi blogeissa tai kenties "syyllistynyt" vastaavien lähettämiseen? Puuttuiko listaltasi mielestäsi jokin tärkeä kommenttityyppi? Ja kuten jo aiemmin totesin, älkää ottako tätä postausta vakavasti. En halua moittia ketään lukijaa yhdenkään kommentin lähettämisestä, mutta mielestäni näitä on hauska koota yhteen ja pohtia, millainen kulttuuri kommenttien takaa löytyy. Jatketaan samaan malliin ja ollaan edelleen aktiivisia sekä vuorovaikutteisia toisten blogeja kohtaan :)

Lue lisää

#606: Arjen ajatuksia

Champin kanssa arki rullaa kotona tavalliseen tapaan. Olemme tehneet töitä sileällä, valloittaneet uusia maastoreittejä, hypäänneet esteitä valmennuksessa ja toisaalta ihan vain olleet. Syksy tuo tänä vuonna tullessaan niin paljon kaikkea, että välillä on ihan kiva vain hengähtää, ottaa kaapista suitsien sijaan riimu ja tallustella hevosystävän kanssa sänkipeltojen laitamilla syksyn ääniä kuunnellen. Voiko joku olla asiasta eri mieltä?

Aluemestaruuskisojen jälkeinen pettymys on vaihtunut tulevan suunnitteluun. Tällä viikolla Champ sai ottaa kevyemmin, sillä se raspattiin tiistaina ja tuttuun tapaan suusta löytyi yhtä jos toista sanottavaa. Ruunan takimmaiset hampaat eivät kulu normaaliin tapaan, jolloin sinne muodostuu eräänlaiset "hyppyrit" ja ne hankaavat suun takaosan pahoille haavaumille. Lisäksi purukalustosta joudutaan tasoittamaan pientä aaltoilua ja tekemään toki muut normaalin hammashuollon toimenpiteet. Tuo takahampaiden korjaus on aina sen verran kivulias toimenpide hevoselle, että Champ joudutaan rauhoittamaan sitä varten kahteen otteeseen. Hevosparka on sen jälkeen niin sekaisin, että sitä pitää lähestulkoon tukea kahdelta puolelta, jotta suoraan käveleminen onnistuu.

Nämä kuvat on otettu melkein kaksi viikkoa sitten eräänä iltana, kun aurinko oli jo matalalla ja kuvien laatu kärsi siksi aika paljon. Mutta näistä huomaa sen, että kouluvalmennus olisi nyt ajankohtainen ;)

Raspauksen takia ratsastuksiin tuli siis pakollinen päivän tauko, sillä vaikka Juti antoi luvan seuraavan päivän normaalille ratsastukselle, halusin antaa hevoselle yhden päivän kuolaimetonta elämää. Champ nimittäin välillä varoo suutaan raspauksen jälkeen esimerkiksi jättämällä sen päivän heiniä syömättä, joten tuntuisi erikoiselta pakottaa se kipeän suun kanssa töihin. Yksi kävelypäivä ei tapa ketään - ei, vaikka niitä tulisi joskus useampikin viikkoon. 

Mulla on tällä hetkellä menossa jonkinlainen kriisi oman ratsastukseni kanssa. En ole päässyt kouluvalmennuksiin ties miten pitkään aikaan, mikä näkyy heti omassa tekemisessäni. Mulla pitäisi aina olla joku huutamassa korvan vieressä ohjeita siitä, mitä saan milloinkin tehdä: ja ennen kaikkea kertoa ne tehtävät, joita ratsastuksen aikana tulen tekemään. Yksin ratsastaessa suurin ongelma on ehdottomasti päämäärättömyys! Miten jonkin järkevän harjoituksen miettiminen voi tuottaa niin ylitsepääsemättömiä ongelmia? Kouluvalmennuksien jälkeen pystyn hyvin jatkamaan samaa teemaa vaikka seuraavaan tuntiin asti tai muuttamaan tehtäviä hieman erilaisiksi, mutta täysin puhtaalta pöydältä ajatuksien kokoaminen on aina haastavampaa. Toinen ongelma on se, että könötän hevosen selässä kuin mikäkin säkki. Leuka ylös, hartiat taakse ja selkä suoraksi!

Oma kouluvalmentajani ei valitettavasti pääse vielä hetkeen meille tuntia pitämään, joten mun pitää hieman miettiä, olisiko mahdollista liittyä hetkeksi jonkun toisen kouluvalmentajan tunneille. Meidän tallilla käy onneksi muutamia oikein päteviä kouluvalmentajia, jotka varmasti voisivat tarjota jotain näkökulmaa ratsastukseeni nyt, kun vakituinen valmentajani on estynyt. Näin esteratsastajana on hauska huomata, miten paljon niitä kouluvalmennuksia oikeasti kaipaa - ja miten paljon niistä on hyötyä.

Ihan ilman tekemistä me ei olle jääty, sillä syksy tuo tullessaan melkoisen haasteen mulle ja Champille. Uskokaa tai älkää, me esiinnytään ratsukkona Helsinki Horse Show'n yhteydessä järjestettävässä 4 Your Horse -hyvinvointitapahtumassa! Päivän ohjelma koostuu luennoista ja demoesityksistä: meidät voi nähdä illalla Jaana Pohjolan ja Minna Lindströmin pitämässä "klassinen ratsastus kohtaa tuplavahvisteen" -havaintoesityksessä. Tarkoituksena on opettaa Champille kouluratsastusliikkeitä vahvisteen eli tässä tapauksessa naksuttimen ja palkinnon avulla. Olemme päässeet alkuun laukkapiruettien kanssa - kyllä, luitte oikein. En usko, että Champilla tulee koskaan olemaan voimaa tehdä noin vaativia liikkeitä oikeaoppisesti tai niin, että niitä voisi kouluradalla esittää, mutta se tarjoaa kyllä jo jotain sen tapaista liikehdintää palkinnon toivossa. Ruuna on niin perso herkuille, että se kiipeäisi varmasti takaosa edellä puuhun, jos siltä pyydettäisiin. 

Ensi viikolla edessä on pitkästä aikaa Niklas Aromaan valmennukset ja voi että, miten innolla odotan kyseistä viikonloppua! Sain jo viime keväänä todella paljon vinkkejä hyppäämiseen ja sielätyöskentelyyn Niken tunneilta, joten odoukset ovat tälläkin kertaa korkealla. Ajatuksena on, että Nikke kiipeäisi itse Champin selkään lauantaina ja sunnuntaina olisi sitten mun vuoro. Tämä piti toteuttaa jo viime kerralla, mutta silloin meidän tulo estyi muiden menojen vuoksi ja homma jäi suunnitteluasteelle. Uskon, että saan paljon vinkkejä itselleni, kun näen Champin liikkumista ja hyppäämistä taitavan ammattilaisen kanssa - tämä kun on ensimmäinen kerta, kun joku ammattiesteratsastaja kiipeää hevoseni kyytiin sen ollessa Suomessa (ellei mukaan lasketa sitä yhtä Ypäjän kisaa, jossa Madis kävi potkimassa hevosen radan läpi vuosi sitten). 

Loppuun haluan vielä kertoa hieman viime sunnuntain kokeilustani. Lähdin töiden jälkeen Hyvinkäälle tapaamaan serkkuani ja samalla autoin häntä hieman esteratsastuksen parissa. Painotetaan tässä kohden, etten todellakaan koe olevani kummoinen ratsastaja - saati pedagogisilta taidoiltani millään tasolla pätevä neuvomaan yhtään ketään - mutta apua pyydettäessä menin mielelläni paikalle. Serkkuni ratsu on vähän ponikokoa suurempi arabitamma, joka on hieman neiti ja välillä ilmeisesti hyvin oman tahtonsa tunteva yksilö. Tarkoituksenani oli auttaa parivaljakkoa esteratsastuksen parissa, mutta sitä ennen hyppäsin aluksi hetkeksi itse kyytiin testaamaan muutamia hyppyjä. Pahoittelut siis noista jalkineista, jotka eivät ole todellakaan ratsastukseen sopivat.. Muuta ei valitettavasti ollut tarjolla.

Linkki "laukkapiruettien" harjoitteluvideoon.

Linkki videoon, jossa hyppäämiseen vieraalla hevosella.

Ihastuin tuohon nelijalkaiseen todella! Se oli äärettömän rehellinen ja yritteliäs sen jälkeen, kun sille oli kerran kertonut selvät rajat: pohje tarkoitti eteen, raipasta ei pukiteta ja hidastetaan silloin, kun ratsastaja pyytää. Melko perustavanlaatuisia asioita siis ;) Tamman kanssa suurin ongelma on se, että sillä ei ole oikein voimaa kantaa itseään laukassa ja silloin siitä tulee herkästi pitkä ja matala, mikä ei tietenkään edesauta hyppäämistä. Innokkuutta ei kuitenkaan puuttunut ja pikkuheppa kiipesi esteiden yli oikein tarmokkaasti! Hauska tapaus, toden totta. 

Tällaisia ajatuksia näin viikon loppupuolella. Toivottavasti tämä ei ollut teidän mielestänne turhan sekava postaus, vaikka eri asioita tulikin enemmän kuin olisi ehkä tarpeellista. Ehkä seuraavasta postauksesta löytyy se punainen lanka, joka saattoi tällä kertaa olla enemmän tai vähemmän hukassa :)

Lue lisää

#605: Syysilta tallilla

Ympäröivä maailma alkaa valmistautua syksyä kohden. Tuijotan ikkunastani pihalle ja näen runsaan vesisateen takaa maahan tippuvia ja jo siellä hyvän tovin maanneita lehtiä. Kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä. Monen mielestä näky on lohduton, mutta itse koen sen lähinnä rauhoittavana. Kesä on aina tekemisen aikaa - syksyllä arki palaa raiteilleen ja elämästä tulee yllätyksettömämpää. 

Mutta ei tylsää! Vaikka koulussa ja töissä tulee vietettyä lähes kaikki valoisa aika, kerkeää tallille kiiruhtaa vielä muutaman viikon ajan ennen auringonlaskua. Maanantaina tällainen päivä oli käsillä ja halusin ikuistaa sen videolle. Tavallinen tallivideopostaus tuntui jotenkin etäiseltä ajatukselta, joten vaihdoin järjestelmäkameraan pienemmän obektiivin ja pyysin paikalle yhden luottokuvaajistani. Yhteistyön siivittämänä saimme aikaan muutaman minuutin videopätkän, joka kuvastaa hyvin sitä päivittäistä arkea, jota me nykyisellä tallilla vietämme. 

Toivottavasti jaksoitte katsoa tällaisen vähän erilaisemman videon. Kuulisin mielelläni mielipiteitä kommenttien puolella! Itse editointiin ei aikaa kulunut muutamaa hassua hetkeä pidempään, sillä peukalo on vielä melkoisen keskellä kämmentä uuden videonmuokkausohjelmiston kanssa. Hiljaa hyvä tulee :) Huom! Laittakaa asetuksista päälle HD1080p, jotta näette videon parempilaatuisena.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Linkki videoon.

Lue lisää