#114: Joulukalenterin 4. luukku - muistoissa "pappa"

 

Joulukalenterin neljännessä luukussa on vuorossa se perusidea, jonka joulukalenteriin ajattelin luoda: yksi tai muutama kuva sekä hieman tekstiä kuvan ympärille, sekä pieni aforismi, runo tai muu mietelause kaiken muun yhteyteen. Joihinkin näistä postauksista lisään mukaan jonkin kappaleen, joka liittyy tarinaan esimerkiksi julkaisuajaltaan tai sanomaltaan. Jokainen näistä luukuista sisältää otsikossa tuon 'muistoissa'-sanan, joten tunnistatte ne siitä :)

 

Ensimmäisenä vuorossa on mummolani läheltä Itä-Suomesta mulle tutuksi  tullut tumman-ruunikko puoliveriruuna. En muista hevosen oikeaa nimeä, mutta sitä kutsuttiin lempinimellä Pappa, ikänsäkkin perusteella.

 

Yllä olevat kuvat on otettu juhannuksena 2011 eli puolitoista vuotta sitten. Alemmassa kuvassa värit vääristyivät jotenkin oudon punertaviksi, mutta älkää välittäkö! Nuo eivät myöskään ole mitään kauhean talvisia, heh..

Pappa oli rodultaan hollantilainen puoliverinen, se oli kilpaillut nuoruusvuosinaan Euroopassa ollessaan esteillä ihan hyvilläkin tuloksilla muistaakseni aina 110/120cm-luokkiin asti. Koulupuolella ruuna oli osaava ja se teki aina kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa - mutta se myös kuumui herkästi ja olikin siksi melkoisen vauhdikas hypättävä.

 

Ratsastelin Papalla aina silloin tällöin ollessani kesäisin mummolassani. Hevonen oli yksityisomistuksessa, mutta omistaja antoi minun tehdä sillä kaikenlaista: maastoilla, hypätä ja mennä vaikka ilman satulaa. Vauhdikkuutensa vuoksi sillä ei juuri maastoiltu eikä hypätty, joten voitte kuvitella, miten innoissaan se oli aina päästessään kesäisin pelloille ja metsiin. Muistan aina, kun kysyin kerran omistajalta, voinko mennä Papan kanssa maastoon ilman satulaa. Vastauksena sain nauravaan ääneen "tottakai, mutta koita pysyä kyydissä!". Illalla sain viestin, jossa kysyttiin, olenko vielä hengissä. No kyllähän sitä oltiin (vaikka pystyynhyppimisiä ja sinkoamisia suuntaan jos toiseen tuli tallennettua kameralle iso kasa)  ja yllä olevat kuvat tuli otettua kyseisellä reissulla.

 

"Innostus on / suuri rikkaus / ja sen avulla / pystymme suuriinkin / saavutuksiin. /

Se on sisäistä uskoa / tehdä unelmistaa / totta."

~ Marleena Ansio "Hyvällä tuulella" 

 

Papan kanssa touhuamisesta on jäänyt tärkeä muisto sydämeeni myös siksi, että se oli yksi rehellisimmistä hevosista, joihin olen saanut tutustua. Se rakasti ihmisen kanssa puuhastelua, vaikka saattoikin välillä juosta laitumella antamatta kiinni monta tuntia - edes ruoka ei poikaa silloin kiinnostanut! Vaikka se oli säpäkkä ratsastaessa, saattoi sen kanssa lähteä silti kävelemään suhteellisen vilkkaastikin (suhteutettuna siihen, että tie oli täysin korvessa) liikennöityä autotietä ilman pelkoa siitä, että se saattaisi käyttäytyä tyhmästi. Ja mikä tärkeintä, sen kanssa oli aina hyvä mieli.

 

Mulla on monia ja taas monia kuvia, joissa puuhastelen Papan kanssa. Kesällä 2011 oli tarkoitus jopa lähteä käymään sen kanssa pienissä estekilpailuissa hyppäämässä muutama luokka, mutta rokotusten takia nämä ajatukset jäivät vain haaveiksi. Pappa on tällä hetkellä laukkailemassa hevosten taivaassa, sillä se lopetettiin syksyllä 2011. Siellä se saa nauttia vihreästä heinästä ympäri vuoden ja päästellä kerrankin niin kovaa kuin kavioista lähtee :)

 

Tähän loppuun laitan biisin sijaan kaksi videota, joista välittyy ainakin Papan innokkuus ja se hyväntuulisuus, joka kaikessa tekemisessä sen kanssa oli. Videot on otettu kesällä 2010- tai -11.

 

 

 

Onko teillä joitakin erityisiä hevos- tai eläinystäviä? Mikä niistä tekee erityisen?