Luvassa on jälleen joulukalenteriluukku, jossa muistelen jotain hevosystävääni. Tällä kertaa joulukalenterin kahdeksannessa luukussa on vuorossa on pieni kooste entisestä hoitohevosestani Sjamirasta.
Sjamira saapui Hollannista Suomeen alkutalvella 2007 seitsämänvuotiaana. Tamma tuli tuntihevoseksi Solbackan ratsastuskouluun, jossa se aloitti ratsutyöskentelyn tietääkseni lähes alusta - se oli toiminut Euroopassa ollessaan jonkin sedän lapsenlapsien ratsuna ja vetohevosena, mitä on todella hankalaa käsittää, kun tietää millainen hevonen kyseessä oli!
Olimme vuonna 2007 vielä todella innokkaita hevosenhoitajia ratsastuskoululla ja kun meille kerrottiin uudesta hevosesta, kaikki luonnollisesti odottivat kuumeisesti hevosen ilmestymistä ja halusivat tietää siitä mahdollisimman paljon. "Miran" saapuessa päätin heti ottaa sen hoitohevosekseni. Muistan ikuisesti sen kerran, kun sain harjata tammaa ensimmäisen kerran. Se rapsutti koko ajan ylähuulellaan seinää, ihan sama mistä kohden sitä harjasin. Selkeästi sitä ei oltu harjattu kunnolla pitkiin aikoihin, eikä Mira ollut muutenkaan hyvässä kunnossa lihaksistoltaan. Aika tyypillinen ratsastuskouluhevonen siis.
 |
| Sjamira talvella 2011. |
 |
| Mira kesällä 2010 |
 |
| Minä ja mira 2010 kesällä kurssilla. |
Varasin hoitopäivikseni kaikki mahdolliset, paitsi tietysti sunnuntaita, jolloin tallilla oli hevosten vapaapäivä. Ratsastin Miralla aina kun mahdollista, puuhastelin sen kanssa niin paljon kuin kerkesin ja vuokrasin sitä kahtena kesänä. Jouluaattoratsastukset menin tammalla aina vuoteen 2010 asti, sillä vuonna 2011 käytössäni oli jo toinen hevonen. Tamma oli rodultaan 75 prosenttisesti arabialainen täysiverinen, ja loput siitä oli sekoitus puoliveristä, angloarabia sekä täysiveristä. Voitte kuvitella, että siinä riitti luonnetta!
Opetin Miralle paljon "temppuja" herkkujen avulla, jota ratsastuskoulussa ei varmaankaan olisi saanut tehdä. Jos esimerkiksi seisoin sen vasemman kyljen kohdalla ja napautin sen oikean puolen kylkeä selän yli, osasi tamma kääntää päänsä sinne ja ottaa herkun selkänsä päältä. Se oppi myös kumartamaan ja venyi muutenkin hyvin juuri porkkanapalasten ansiosta.
Sjamiralla oli hienot liikkeet ja se hyppäsikin ihan hyvin, tosin ei millään loistokkaalla tekniikalla. Tamma oli kuitenkin haastava, eikä se voinut käydä pienimpien ratsastajien tunneilla ollenkaan. Välillä sen kanssa piti käyttää gramaaneita, sillä sen selkä kipeytyi herkästi vääränlaisen ratsastamisen vuoksi. Kipeäselkäisenä siitä tuli luonnollisesti kiukkuinen, jolloin se sai "ilkeän hevosen" maineen.
 |
| Talvella 2011 |
 |
| Syksyllä 2011 |
 |
| Videolaatu estekisoista 2009 |
Vanhetessani hoitopäiväni Miran kanssa vähenivät, mutta kukaan ei halunnut ottaa sitä hoitohevosekseen. Lopulta hoidin sitä vain keskiviikkoisin, tosin sekin jäi lopulta kokonaan pois. Vähitellen muutkin pikkutytöt innostuivat kokeilemaan tamman hoitamista ja se sai näin ollen uusia ystäviä. Menin sillä kuitenkin todella usein ja toivoin sitä usein tunneille.
Tänä syksynä Solbackan ratsastuskoulun lopettaessa kaikki hevoset olivat myynnissä, mutta Mira oli ainoa, jota ei myyty ja se näin ollen lopetettiin. Harmi juttu, mutta sellaista se on elämä :)
Hoidatteko / oletteko hoitaneet hevosia ratsastuskoulussa?
Sun joulukalenteri on ollut kyllä tosi hyvä! Innolla olen aina odottanut luukun avautumista :)
VastaaPoistaItse olen saanut hienon ja tavallaan aika erityisen kokemuksen ratsastuskoulun hevosen hoitamisesta. Sain kaverini kanssa hoitohevoseksi kaksi vuotiaan hevosen, jota saimme hoitaa päivittäin. Totutimme sitä aluksi ihan varusteisiin, opettelimme liinassa juoksemista, ajoa, kävelytimme maastossa ym. Ratsun alkeet se oppi ratsuttajalla ja tämän jälkeen saimme puolentoista vuoden ajan huolehtia sen liikunnasta. Ratsastuksenopettaja vei sitä eteenpäin ja mekin pääsimme ratsastamaan. Nyt kyseinen hevonen on päälle viiden ja tekee jonkun verran tunteja oikein hyvällä menestyksellä. En ikinä olisi uskonut että saan tällaisen hoitoheppa mahdollisuuden ratsastuskoulussa :)
http://sefir07.blogspot.fi/
Kiitos :)
PoistaKuulostaa ihanalta!
miks se lopetettiin? ja tää sun joulukalenteri on ihan huippu !
VastaaPoistaKiitti! Lopetettiin, koska ontui :(
PoistaTätä postausta luettaessa mulla tuli hassusti jotenkin sellanen fiilis, että mä oisin varmaan rakastanu tuota tammaa jos oisin sen tuntenu. Kauniiltakin vaikuttaa! C:
VastaaPoistaSaattaa olla :)
Poistahöh :(
VastaaPoistaeikö kukaan halunut ostaa sitä jos sillä oli "huono maine"?..
Ei sillä ollut huonoa mainetta, mutta oli sen verran kipeä, ettei sitä kannattanut myydä :)
Poistatutustuin maailman sulosimpaan hevoseen pari vuotta sitten. aika mulla ei kuitenkaan riittänyt hoitamiseen, joten aina vain ratsastustunnilta tullessani moikkasin ja rapsuttelin. siitä tuli mulle kuitenkin hyvin tärkeä ystävä, mutta tää kyseinen hevonen + muut 11 hevosta kuoli sillon uotilan tulipalossa.. päivä kerrallaan siitäkin selviää.
VastaaPoistamutta tää sun blogi on aivan mahtava !
Kuulosta ihanalta :) Kiitos!
PoistaMiraahan ei myyty koska se ontui, kun sen ostajat tulivat toista kertaa sitä kokeilemaan ja eihän kukaa ontuvaa hepaa halua ostaa...
VastaaPoistaJep näinhän se meni :)
Poista