#166: Ypäjä Winter Festival

Taas ollaan palailtu takaisin arkeen! Kirjoitukset ovat vihdoin ohitse (jos englanti menee läpi) ja näin ollen mulla on seuraavan kerran koulujuttuja "kunnolla" vasta valmennuskurssin alkaessa huhtikuussa. Kerron tässä postauksessa hieman Ypäjän tapahtumista, mutta vaikka kyseessä oli ratsastuskilpailu, on postaus melko hevoseton. Otimme paikan päältä myös videoita, joten voisin tehdä kisoista pienen videokoosteen/-postauksen, jos teitä kiinnostaa? Jutut olivat kyllä tosi väsyneitä, mutta ainakin meillä oli hauskaa..

 

Ajelin Ypäjälle lauantai-iltana töiden jälkeen, enkä oikeastaan osannut paikalle ollenkaan. Näiden kuuden vuoden aikana olen kyllä matkannut tuota reittiä monia kymmeniä kertoja, mutta nyt kun paikalle piti ajaa ensimmäistä kertaa itse, en todellakaan tiennyt suuntaa. Jossain vaiheessa huomasin olevani melkein Humppilassa - en edes tiennyt sellaisesta paikasta aiemmin! Onneksi selvisin perille ohjeiden avulla, joskin matkaan kului hieman tavallista enemmän aikaa.

 

Kilpailut olivat jo loppuneet saapuessani paikalle, joten kaikki toimihenkilöt viettivät iltaa Härkätallilla. Toimihenkilöitä oli paikalla tällä kertaa melko niukasti, mutta kasassa oli pääpiirteittäin tutuksi tullut porukka. Nuorin toimihenkilö radalla oli alle kuusitoistavuotias, vanhimmat taisivat löytyä tuomareista. Väliin mahtui kaikenikäisiä, mutta hyvinkin samanhenkisiä ihmisiä. Siksi kai kisoissa onkin niin mukavaa viettää aikaa!



Katsoimme Härkätallilla televisiosta Toy Story 3:sen, joka on lelujen "elämästä" kertova lastenelokuva. Elokuva itsessään ei ole kovin kummoinen, mutta keksimme siihen loistavan lisämausteen: lähes jokainen elokuvan päähahmo sekä muutamia sivuhahmoja nimettiin joksikin kisojen toimihenkilöksi. Nauramisesta ei meinannut millään tulla loppua, ja kisojen vanhimmat joutuivatkin muutamaan kertaan käskemään meitä nuorempia (alta kolmekymppisiä) olemaan hiljaa.. Voitte kuvitella, ettei käskyä kyllä toteltu :D Esimerkkejä hahmomuunnoksista: kisojen johtaja Pekka Larsen oli itse Toy Storyn päähenkilö, poika; Sarina oli rouva perunapää, Johannes se länkkärilelu ja Tuke se länkkärityttö; Jurvanen nimesi itsensä siksi dinosaurukseksi; mä olin se venyvä koira, Pia (eli Pekan vaimo) oli Barbie, se paha vaaleanpunainen nalle oli Meller.. TeHon kisoissa aina silloin tällöin mukana olleet helsinkiläisen ratsastusseuran edustajat (joita me kutsutaan smurffeiksi niiden paitojen värien takia) olivat niitä vihreitä avaruusolioita, jotka hokivat aina välillä lumoutuneina "KOURA....". Saattaa kuulostaa tosi tyhmältä, mutta oli muuten aivan älyttömän hauskaa :D

 

Karu totuus.. :D

Hieman väsynyttä porukkaa.. Kuva otettu joskus kolmelta? Kaikki postauksen kuvat on muuten kuvattu kännykällä,
joten laatuja ei tarvitse miettiä ollenkaan :)

Elokuvan loppumisen jälkeen mietimme hetken, mitä sitten tekisimme. Jurvanen halusi lähteä paikalliseen baariin ja tajusi, että sekä mulla ja Sarinalla oli kortit. Loistoideasta ilahtuneena se puolipakotti meidät kuskeiksi ja raahasi samalla mukaan ratamestari-Mikan. Heitimme siis "pojat" baariin ja sen jälkeen veimme muutamia toimihenkilöitä Härkätallista nukkumaan luokkahuoneeseen toiselle puolelle Hevosopistoa. Vietimme hetken luokkahuoneessa itsekin, kunnes palasimme pubiin ja  istuskelimme siellä hetken jutellen niitä näitä. Kello oli silloin jo puoli kaksi yöllä ja Mika halusi nukkumaan. Saimme todellisen loistoidean ja päätimme heittää Mikan Härkätalliin ja lähteä ajamaan Forssaan Hesburgerille! Eikun tuumasta toimeen ja kohti roskaruokaa, kolmea tehotyttöä ei voinut estää kukaan. Selvisimme matkasta vain yhdellä poliisipysäytyksellä (jep, ajoin stop-merkin ohi pysähtymättä poliisit perässä - meinasi iskeä paniikki itse kullekin) ja nautimme rasvaiset yöpalat Forssassa, jonka jälkeen suuntasimme hakemaan pilkkuun asti baarissa olleen Jurvasen nukkumaan ja menimme itsekin yöpuulle. Aamuherätys oli vaikea muutaman nukutun tunnin jälkeen muutamille, itse kuitenkin heräsin olosuhteisiin nähden pirteänä uuteen aamuun.

 

Sunnuntaina olimme Sarinan ja Ronjan kanssa verryttelyvalvojina. Meitä oli verkassa sen verran monta, ettei hommaa juuri ollut ja sen vuoksi juttu oli välillä hieman levotonta. Meillä oli kyllä ihan superhauskaa!

 

Päivä kului ilman sen suurempia härdellejä ja kaikki osasivat ainakin verryttelyssä käyttäytyä odotusten mukaisesti. Yksi pieni onnettomuus tosin nähtiin, kun erään nimeltämainitsettoman kilpailijan hevonen potkaisi toista nimeltämainitsematonta ratsukkoa päin ja potku osui suoraan hevosen oikeaan lapaan sekä kuskin jalkapöytään. Ambulanssi tuli noutamaan ratsastajaa, joka ei kyennyt kävelemään itse mahdollisen murtuman vuoksi. Sarina ja mä saimme tehtäväksi kävelyttää loukkaantuneen ratsastajan hevosta ja kylmätä kylmäpussilla hevosen lapaa. Oli varmaan melko huvittavan näköistä, kun ison hevosen isoa lihasta yritettiin kylmätä pikkuruisella pussilla.. Autoimme ratsastajaa ja hänen kumppaneitaan riisumaan hevosen varusteista hevosautolla, jonka jälkeen palasimme takaisin verryttelyyn.

 

Huomatkaa kuinka huvittava tilanne oli meidän mielestä: tossa ei ees näy
kuin kulma siitä kylmäpussista, joten voitte kuvitella, miten PIENI se oli!
Heppa raukka kattoo vaan että mitä sä naurat siinä..

Kisojen erikoisin kohta oli, kun Pia pyysi Sarinaa jäämään torniin ruokailun jälkeen. Palasimme Ronjan kanssa verkkaan ja kyselimme tietysti heti Piudelta, tietääkö hän ollenkaan, mitä asiaa Pialla oli Sarinalle. Piude totesi siihen, että tulette varmasti kuulemaan siitä itsekin, mikäli tarvetta on. Kaikki kuullostivat jotenkin todella varautuneilta ja meille tuli heti sellainen tunne kuin olisimme tehneet jotakin väärin. Pian Sarina käski radiopuhelimen kautta mua tulemaan torniin juosten. Siinä matkalla kerkesin jo miettimään kaikki mahdolliset asiat, mistä meitä olisi voitu puhutella..

 

Syy selvisi nopeasti: Pekka ja Pia halusi palkita muutamia toimihenkilöitä ahkerasta työskentelystä Team Eurohorsesin kisoissa. Meidät käskettiin palkintojenjakoasetelmaan kilpa-areenalle juuri ennen 130cm-luokan alkamista ja siinä sitten suoritettiin palkitseminen. Palkinnon saivat Sarinan ja mun lisäksi Johannes ja Tuke (tulospalvelusta, equipesta, tietotekniikasta jne. vastaavat), ambulanssihenkilö Heli sekä Suvi, joka on ollut kisoissa monitoimihenkilönä. Olimme todella yllättyneitä ja iloisia - palkinto oli majoitus virolaisessa kylpylähotellissa aamiaisineen. Uskomatonta!

 

Kilpailuiden loputtua kasasimme esteet kasaan ja lähdimme ajamaan kotiin. Kello oli jo kymmenen kurvatessani kotipihaan, joten menin nopeasti nukkumaan väsymystä pois. Tänään lähdin tallille iltapäivällä vain toteamaan, että Champin kenkä oli niin huonosti kiinni, ettei ratsastusta voinut edes miettiä. Harjasiin ruunan hyvin ja taluttelin sitä pitkin lähimaastoja noin puolentoista tunnin ajan, kunnes suuntasin kodin kautta Jumboon ostamaan passikuvat. Saan kengittäjän tulemaan vasta perjantaina, joten siihen asti luvassa on pitkiä kävelylenkkejä - se niistä viikonlopun kisoista sitten.. Seuraavanakaan viikonloppuna en pääse lähtemään kisoihin, sillä meillä ei ole ketään kuskia kotona. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo Tampereen hevosmessut, joissa olen töissä, joten meidän yhteinen kisastartti on näillä näkymin vasta Lappeenrannassa, jossa olisi tarkoitus hypätä aluekisoissa.

 



Herran päiväkävelyt <3 Kaikki muu paitsi käveleminen oli tosi kivaa..

Olemme sittenkin Sarinan kanssa menossa Pekan pyynnöstä myös huhtikuun Ypäjän kisoihin töihin, vaikka aluksi emme kyseisiin pippaloihin meinanneet lähteä. Meillä on silloin perjantaina Justin Bieberin konsertti (älkää kysykö miksi, kesällä saa loistoideoita - varsinkin silloin, kun ei itse ole Suomessa lippuja ostamassa..) ja olemme varmaankin menossa juhlimaan konsertin jälkeen jonnekin, mutta Pekka pakotti meidät tulemaan verkkavalvojiksi lauantaista sunnuntaihin: ehtona on, että meidän on oltava Ypäjällä lauantaina puoleenpäivään mennessä. Ajattelin sitten itse hypätä sunnuntaina kaksi luokkaa, joten otan Champin mukaan jo lauantaina. Taitaa mennä touhu niin, että väsyneet tytöt nukkuvat menomatkan ja pyydän porukat heittämään meidät hevosen kanssa Ypäjälle. Onneksi lauantai-sunnuntai välinen yö on aikaa nukkua (niin varmaan), joten eiköhän tuostakin selvitä hengissä!

 

Haluatteko kuulla jatkossakin silloin tällöin tällaisia vähemmän hevosaiheisia postauksia? Tältä viikolta Champin kanssa tuskin tulee olemaan kauheasti raportoitavaa, sillä kävelyliikunnasta ei juurikaan juttua riitä. Voisin tehdä jonkinlaisen toivepostauksen, mikäli haluatte sellaisia ehdotella. Aihe vapaa, ehdotuksia siis tulemaan :)

 

Loppuun vielä kuva, joka oli salakavalasti salakuvattu viime perjantain tunnilta. En siis
todellakaan tiennyt, että me ollaan kuvauskohteena, vaikka katsonkin kameraan :D
Champ kyllä tietää missä kamera on, jalat tukevasti maan pinnalla harottaen joka ilmansuuntaan!