#198: Hyvää myöhäistä juhannusta!

Blogi on ollut hiljaisemmalla vaihteella nyt hetken aikaa, sillä mitään uusia kuulumisia hevosrintamalta ei juuri ole ollut. Voisin nyt kuitenkin hieman tiivistää mennyttä viikkoa viikkokatsauksen merkeissä ja saada näin ollen hieman eloa blogiin. Huomenna on muuten luvassa kattavaa postausta sponsorituotteesta, jonka Veljekset Wahsltén lähetti mulle jo kauan aikaa sitten! Päivitin myös kisakalenterin ja UKK:n, joten siellä voi olla jotain katseltavaa teille lukijoille.

 

Tämä postaus on todellakin tekstipainotteisempi kuvien puutteessa, mutta huomenna toisin!

 

TIISTAI 18.6.

Kerroin viimeksi maanantaina, että olimme menossa tiistaina klinikalle etsimään syytä Champin vasemman takajalan turvotukseen. Suuntasimmekin tiistaina heti aamusta kaverini Janitan kanssa tallille, sillä klinikka-aika oli varattu alkamaan 9:30. Saavuttuamme Hyvinkään hevossairaalaan otimme Champin pois trailerista ja ilmoittautumisen jälkeen pääsimme sisälle tutkittaviksi. Eläinlääkäri tutki ensin jalkaa ja kaviota käsin sekä pihdeillä ja katsoi ontumisasteen liikkeessä. Suoralla Champ ei ontunut käynnissä juuri ollenkaan, ravissa 3/5. Ympyrällä ontuminen näkyi käynnissäkin selvemmin, tosin puolieroja oli.

 

Kuvasimme vasemman takajalan kavion, eikä kuvista löytynyt mitään sen ihmeellisempää. Kavioluu oli täysin kunnossa, joten mitään murtumaan viittaavaa ei ollut syytä epäillä. Eläinlääkäri ajatteli kyseessä olevan paise, mutta kuvista ei näkynyt selvää paisekohtaa - vain kolme tummempaa aluetta, joita ei voinut suoriltaan nimetä paiseiksi. Jaska oli onneksi paikalla ja katsoi pienen odottelun jälkeen kuvat + kavion, muttei itsekään pienestä kaivamisesta huolimatta löytänyt selvää paisetta kaviosta. Champin kavion pohja on niin ohut, ettei kaviota voinut kaivaa yhtään tarvittavaa enempää, eli sieltä ei voinut lähteä etsimään paisetta sellaisella "katsotaan, jos tästä löytyisi" -asenteella. Jaska epäilikin, että ruuna on saattanut astua jonkun kiven päälle, jolloin kavion pohjaan olisi voinut tulla verenpurkauma, mikä ei röntgenkuvissa näy. Tai sitten kyseessä oli paise, joka ei ollut normaalin selkeä.

 

Hoito-ohjeeksi saimme laittaa ruunan kavioon betadine-haudetta ensin kolme päivää, jonka jälkeen vihreällä betadinella kolmen päivän ajan "kovettavan hauteen". Klinikalla aikaa kului yhteensä reilut neljä ja puoli tuntia, joten heti tallille päästyämme lähdin töihin.

 

Champin tiistainen hieno jesari/sideharsoviritelmä! Aika miehekäs :)

Klinikalla isän kanssa, hui kauheeta miten pienen pienen pieneltä toi kavio näyttää tässä kuvassa :o !!!

KESKIVIIKKO 19.6.

Hoidin Champin ohjeiden mukaan, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut koko päivänä. Jalan turvotus oli hieman parempana, muttei missään nimessä vastannut jalan normaalia tilaa, jolloin nestettä on vain hieman jänteiden alaosassa, jos sielläkään.

 

Meidän nykyinen kengittäjä kävi laittamassa yhdelle Equstomissa asuvalle hevoselle irtokengän jalkaan ja hän mietti samalla, jos olisi kengittänyt Champin kolme muuta jalkaa kuntoon, kun kengitys olisi kuitenkin pian edessä. Päädyttiin kuitenkin odottamaan siihen, että vasemman takasen saisi laitettua samalla.

 

TORSTAI 20.6.

No, mites sitten kävikään, kun kenkiä ei laitetti keskiviikkona uusiksi. Oikean takajalan kenkä oli lähtenyt teille tietämättömille saaden kavion näyttämään melko ikävältä repaleisine reunoineen.. Kerkesin jo hetken panikoitua uudesta kaviopaiseesta, mutta muutaman puhelinsoiton jälkeen totesin, ettei ehkä kannata hätääntyä. Kietaisin kavion ympärille runsaasti jesaria ja lykkäsin siihen bootsin siinä toivossa, ettei kavion reunat halkeaisi sen enempää tai hevonen polkisi uudestaan johonkin terävään.

 

Torstaina Champin vasen takanen, eli tämä "paisejalka", oli jo paljon parempi. Turvotusta oli lähinnä enää jalan sisäpuolella, joten hauteella oli varmaankin ollut jotain merkitystä. Kylmäsin ja vaihdoin hauteen kuten edellisenä päivänä, mutta sen lisäksi annoin ruunalle vielä hieman normaalia pienemmän annoksen metacamia auttamaan mahdolliseen tulehdukseen. Klinikalta sanottiin, että sitä tulisi antaa, mikäli Champ kipeytyisi lisää. Piuden kanssa juteltuani tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kahden päivän ajan tulehduskipulääkkeen syöttäminen voisi olla tässä tilanteessa oikea vaihtoehto, ettei jalkaan pääse syntymään pahempaa tulehdusta/se auttaisi jo syntyneeseen tulehdukseen.

 

PERJANTAI 21.6.

Olin aamupäivän kiireisenä juhannusaattona töissä, jonka jälkeen suuntasimme kaverini Annin ja tämän poikaystävän kanssa Linnanmäelle viettämään mukavaa loppupäivää. Olin tallilla näin ollen vasta myöhemmin illalla ja suoritin normaalit hoitotoimenpiteet edellisten päivien mukaan.

 

Keksimme yhden toisen yksityishevosenomistajan kanssa laittaa Champin oikeaan takajalkaan (eli siihen terveeseen, josta irtosi kenkä edellisenä päivänä) vastasyntyneen vauvan vaipan kavion ympärille ja siihen päälle superpaljon jesaria, jolloin paketista tuli oikein kestävä. Nyt ruunalla oli ainakin pehmeä "kenkä" jalassa, haha! Vasemman takajalan turvotus oli jälleen parempi, joskaan ei vieläkään täysin normaali. Hankala sanoa, vähenisikö turvotus kävelytyksessä, sillä sitä ei ruunan kanssa ole saanut hoito-ohjeiden mukaan harrastaa: kengitykseen asti luvassa on nimittäin sairastarhausta tai karsinalepoa.

 

LAUANTAI 22.6

Lähdin tallille jo aamuvarhaisella, sillä päivällä suuntasin autoni keulan kohti Turkua. Mutta sitä ennen itse tallireissuun. Champ odotteli tuloani tylsistyneen näköisenä sairastarhassa ja hörisi tyytymättömänä tullessani sen luokse ihan kuin pyytäen päästä joko a) sisälle syömään tai b) isompaan tarhaan tai laitumelle riehumaan. Valitettavastihan ei kuitenkaan voinut ruunan toiveita toteuttaa, vaan se sai tyytyä kuntoonlaittopaikalla melassiveteen ja heppanameihin. Champ osaa nykyään kumartaa ihan älyttömän hyvin, siis siirtää oma-aloitteisesti jalkaa koukkuun ja suoristaa toisen eteen. Välillä se hermostuu, jos en anna herkkupalaa tarpeeksi nopeasti ja komentaa mua syyttävästi paukuttamalla kaviota maahan hirveällä tahdilla jalan ollessa samalla koukussa.. Näyttää todella hassulta, muttei ole kovinkaan kiva tapa, enkä yritä sitä sille todellakaan vahvistaa. Ruuna on muuten oikeasti maailman ahnein hevonen, se taipuu ihan millaiselle kiemuralle tahansa herkkupalan takia!

 

Champ sai kuitenkin tarhaan ison kasan vihreää, jotka kävin keräämässä laitumelta sille. Tallireissun jälkeen suuntasin kodin kautta Turkuun hakemaan kavereitani kyytiin ja tästä lähdimme ajamaan kohti Laitilaa ja Sarinan mökkiä. Meitä oli melko iso porukka, yhteensä reilu 10 ihmistä sekä myöhemmin illalla seuraamme hetkeksi liittyneitä naapurimökkiläisiä samaisen verran. Suurin osa ihmisistä (kahta lukuunottamatta) oli kisoista tuttuja naamoja, eli hevosista riitti juteltavaa :)

 

 

Olimme Laitilassa perillä ehkä viiden aikoihin ja voin sanoa, että meillä oli varmasti paras Juhannus pitkiin aikoihin! Söimme ja joimme hyvin, uimme paljon, saunoimme ja veneilimme. Untakin tuli yhteensä yli yhdeksän tuntia, joskin se oli hieman katkonaista kovan nukkuma-alustan ja auringonsäteiden häiritsemänä. Aamulla herättyämme söimme aamupalaa ja siivosimme mökin lähtökuntoon, uimme ja otimme muutaman tunnin aurinkoa pihalla jutellen samalla niitä näitä.

 

SUNNUNTAI 23.6.

Tuossa yllä tulikin jo vähän tästä sunnuntaistakin, mutta siis aivan uskomattoman ihana sää - lämmintä ja aurinkoista! Lähdimme kolmen maissa iltapäivällä ajamaan kohti Laitilan ABC:tä ja söimme siellä Hesburgerissa maittavan päivällisen ja lounaan yhdistelmän, mistö jatkoimme matkaamme kohti Turkua ja siitä sitten Helsinkiä.

 

Koko matka sujui oikein kivasti ja mutkattomasti siihen asti, kunnes Turun moottoritiellä 120km/h alueella vauhti hidastui ensin mateluksi, sitten kävelyvauhtiin ja lopulta pysähtyi. Olin juuri ajamassa tunnelissa, joten puhelimessa ei toiminut netti eikä radio kuulunut ollenkaan - en siis voinut etsiä tietoa siitä, mitä oli tapahtunut. Edessä päin autoja näkyi seisovan usean kilometrin verran (ts. niin pitkälle kuin silmä kantoi), sama taaksepäin katsoessa. Yht'äkkiä joistakin isoista kaiuttimista kuului monta kertaa kuulutus "Liikennehäiriö. Sammuta moottori ja pysy autossasi". Soitin isälleni kysyäkseni, tietäisikö hän, mikä liikennehäiriö sattuisi olemaan kyseessä, mutta mitään ei kuulemma ollut tiedotettu.

 

Hetken aikaa odottelin autossa, kunnes ihmiset alkoivat nousemaan autoista ulos ja kyselemään muilta kuskeilta, tietäisivätkö he ongelman syytä. Kuulutuksia tuli tasaisin väliajoin, joskaan sanoma ei muuttunut kertaakaan. Lopulta väsyin kuumassa autossa hengailemiseen ja lähdin etsimään takakontista suklaata ja tietokoneen, loppuajan vietinkin pelaten pasianssia ja kuunnellen koneelta musiikkia :D Olipahan melkoinen odottelu, noin tunnin jälkeen tuli kuulutus "Liikenne palautuu normaaliksi. Palatkaa autoonne ja valmistautukaa lähtemään liikkeelle" tms. Tämän jälkeen matka jatkui normaalisti ja olinkin perillä kotona vähän kahdeksan jälkeen.

 

Pakko oli ottaa kuva! Noi muut katto vähän että "etkö oo muka koskaan ollu liikenneruuhkassa..." no en oo kuskina :D



Paluu arkeen! Tänään harjasin Champin ja näytin sen jälkeen tältä, kuten normaalistikin.. :D

Kotona vaihdoin kengät ja lähdin heti tallille. Champ sai taas samat hoidot kuin edellisinä päivinä, eikä jalka ollut enää kovin turvonnut. Huomenna ruunalla on vuorossa hieronta ja kengitys, kengittäjä saa päättää laitetaanko "paisekavioon" jo kenkä normaalisti, hoito-ohjeiden mukaan sen saisi siihen kiinnittää tässä vaiheessa, mikäli hevonen ei onnu. Champille laitetaan huomenna erikoiskengät, joten odotan innolla tulevaa kengitystä! Siitä lisää huomenna :)

 

Miten teidän juhannus sujui?