#243: Lentokone vauhdissa!

Kirjoitin postauksen perjantaina, mutta julkaisin vasta tänään sunnuntaina kuvien lisäämisen jälkeen! Aikasuhteet siis pielessä :)

_______________

 Torstaina olin jälleen hyppäämässä puoli yhdeksän aikaan illalla. Tuo aika on varattu meille esteratsastajille Piuden valmennukseen niin, ettei silloin tule muita ratsastajia maneesiin palloilemaan esteiden sekaan. Aika on muuten ihan hyvä, mutta koska tunti loppuu yleensä vasta puoli kymmenen jälkeen ja talli sulkeutuu puoli yhdeltätoista, tulee mulle itselleni aina järkyttävä kiire hoitaa hevonen ja putsata kaikki varusteeni.. Kahdesti olen jo saanut lähtöpassit yöheinien tieltä, pitänee vähän kiristää tahtia!

 

Tosiaan, maanantaina hyppäsin viimeksi Piuden tunnilla ja teimme silloin okseri-okseri-okseri -jumppalinjaa yhden askeleen väleillä. Tällä kertaa mukana oli myös kaksi muuta ratsukkoa, joten ratsastimme jumpan sijaan pientä rataa! Piude lupasi meille viimeksi vesimaton ja sen myös saimme, tämän lisäksi esteistä löytyi portti ja muut olivatkin sitten peruspuomeilla varustettuja.

 

 

Tein heti tunnin aluksi tyhmän virheen: menin näyttämään hevoselle vesimattoa. Champ ei oikeasti kyttää yhtään mitään erikoisesteitä ratsastaessa/lähestyessä estettä (kopkop, nyt kun menin ääneen sanomaan..), mutta annas olla, kun menin sitä käynnissä oikein näyttämään! Ruuna parka meni ihan lukkoon ja alkoi stressaamaan kaikkea mahdollista, minkä jälkeen siitä tuli ihan älyttön sählä. Se "kyttäsi" jopa aluksi ihan normaalia ponnistuspuomia, mitä ei ole koskaan ikinä mulla ollessaan tehnyt! Stressaaminen näkyi myös siinä, että Champ hikosi todella voimakkaasti kaulastaan. Vähitellen ruuna onneksi rauhoittui ja sitä pääsi ratsastamaan paremmin ohjan ja pohkeen väliin.

 

Valittelin Piudelle, että aina, kun joku kysyy "kuka on Champin entinen omistaja tai mitä se on hypännyt" en osaa vastata, koska en muista tarkalleen. Olen aina sanonut, että Champ on kisannut kansainvälisiä 130cm-luokkia puhtaasti, mikä on ollutkin totta. Piude sitten tiesi kertoa, että on tuo ruuna hypännyt muutamia 140cm-luokkiakin Hollannissa.. No kiva! Taas vähän viisaampana eteenpäin.

 

Takaisin tuntiin: teimme aluksi normaalille pystylle alkuverkkaa niin, että pystyn edessä ja sen takana oli n. 2,2m etäisyydellä maapuomit. Champ halutaan näiden puomien avulla laskeutumaan hieman nopeammin hypystään, kun se välillä jää liihottelemaan liikaa esteen taakse laskeutumisvaiheessa. Kun olimme verrytelleet pystyllä, lähdimme tulemaan ensin vesimattoa (joka ei tuottanut ongelmia) ja sitten rataa: okseri suoralla, pysty diagonaalilla, suoralla linjalla portti ja vesimatto sekä lyhyen sivun kautta diagonaalilta pysty ja kaarevalla linjalla takaisin portille.

 

Alun stressaaminen näkyi hirveänä säheltämisenä omassa menossani. Tein ihan päättömiä ratkaisuja johtuen rytmin puutteesta: ratsastin joko liikaa eteen tai otin askeleen liikaa. Videolla nuo eivät näytä pahalta, mutta selkään tuntui hölmöltä. Champ rokottaa aina vähän lähelle tulleista hypyistä ponnistamalla todella voimakkaasti takasilla ja mahdollisesti potkaisemalla taaksepäin, jolloin horjahdan selässä hassun näköisesti. Tämä ei tunnu selkään juuri miltään, mutta taas näyttää tosi tyhmältä! Piudekin sanoi, että silloin, kun saan rytmin kuntoon, onnistun itse kuitenkin heilumaan ja huojumaan suuntaan ja toiseen. Tässä se taas nähdään - keskivartalotreeni, täältä tullaan!



Haha, tälle mä nauroin :D

Lopputunnista Piude käski mun laskea mielessäni rytmiä ja sanoinkin tekeväni niin aina, tosin hieman vaihtelevalla menestyksellä, sillä rytmiähän pitäisi laskea "yksi, kaksi, yksi, kaksi", mutta menen aina välillä sekaisin ja teen sen tyylillä "yksi, kaksi, yksi, kaksi, kolme.. eikun yksi.. eikun..", jolloin rytmi häviää :D Mulle vähän naurettiin tän jälkeen..

 

Päätettiin lähteä ensi viikon lauantaina Eholle hyppäämään 100cm ja 110cm. Pitkästä aikaa kisaamaan siis! Olimme tänään Jennan kanssa maastoilemassa ihan uusissa maisemissa reilun tunnin verran ja oli niin rentouttavaa. Champ käyttäytyi hienosti, vaikkakin kerran ruuna kääntyi 180 astetta ja ampaisi täysiä pakoon kohti juoksevaa sekä haukkuvaa saksanpaimenkoiraa + kerran se innostui laukkasuoralla niin, että alkoi pukittelemaan ja vinkumaan sekä yritti olla out-of-control, mutta sain sen onneksi pidettyä kurissa. Meitä ei pelottanut autot tai kova tuuli, tosin lampaat olivat vähän jännittäviä aluksi..

Kaikkien kuvien C. Vilma T. - http://vilmakaroliina.kuvat.fi - kiitos! :)

Eläinlääkäri kävi tänään myös tutkimassa Champin takajalat ja totesi, ettei niissä ole mitään, mistä pitäisi huolestua. Tänä syksynä on kuulemma ollut paljon jalkojenturvotteluhevosia ja aina on epäilty virusta, jonka vuoksi Champista otettiin verikokeet. Pyysin ottamaan samalla laajan verenkuvan, jotta voin tarkastaa ruokinnan sopivuuden veriarvoista ja muuttaa tarvittaessa suhteita uusiksi. Sain verenkuvan tulokset alkuillasta ja kaikki oli normaalisti - ei virusta, tulehdusarvot hyvät (jes, hammas normaali!), kaikki muut arvot normaalissa skaalassa. Eläinlääkäri epäili turvottelun johtuvan joko uudesta ruoasta, pohjasta tai jostain tallinvaihdokseen liittyvästä ja kehotti jatkamaan kuten nytkin, eli normaalia liikutusta ja kylmäystä.

 

Kunhan tuo mystinen turvottelu loppuu, alkaa meillä pikkuhiljaa olla kaikki taas normaalisti - kaviotkin näyttävät tällä hetkellä siedettäviltä! Jospa meidän sairasteluhistoria nollaantuisi herkeksi ja pääsisimme vihdoin nauttimaan kunnolla treenaamisesta ja siitä mitä me molemmat rakastetaan niin paljon: kilpailemisesta! :)