Joulukalenterin 20. luukku - "elämäni hevoset"

Tämän joulukalenteriluukun otsikko on hieman yliampuva, sillä en voi yksittäin luetella kaikkia ratsastusharrastukseni kannalta tärkeitä hevosia. Yritin kuitenkin koota tällaiseen postaukseen ne kaikista merkittävimmät yksilöt jokseenkin aikajärjestykseen. Toivottavasti pidätte!

________________

 

Aloitin ratsastamisen pienellä yksityistallilla vuonna 2000. Talli oli siitä ihana, että pienenä tyttönä pääsin puuhastelemaan hevosten kanssa mielin määrin ja tekemään aivan kaikkea hoitamisesta maastoiluun. Sain "hoitoponikseni" pian syötävän suloisen kimon welshponitamma Cindyn, jonka kanssa pääsin puuhastelemaan sen varsinaisen hoitajan (vai olikohan omistajan, en muista enää) opastuksella. Kävin ensimmäisen leirini kyseisellä tallilla ja muistan ikuisesti yhden maastoreissun, jolloin istuskelin Cindyn selässä ilman taluttajaa: kuvittelin olevani prinsessa ja elämä oli ihanaa!

 

Siirryttyäni Solbackan ratsastuskouluun muutamia vuosia myöhemmin hoidin useita hevosia ja poneja erimittaisia aikoja. Aloitin jossakin vaiheessa hoitamaan trakehner-tamma Kapricea, joka oli vähän kiukkuinen tummanruunikko rouva. Olin ensin sen kakkoshoitaja, mutta vähitellen sain enemmän hoitopäiviä ja lopulta tamma oli niin sanotusti vakiohoitohevoseni. Ratsastin sillä niin paljon tunneilla kuin suinkin sain ja hoitelin sitä muutenkin paljon. Päivän kohokohtia olivat ruokakupin putsaus ja varusteiden kiillottaminen.. Voi niitä aikoja! Yhteensä hoidin Kapricea yli kolme vuotta, jonka jälkeen se lähti varsomaan ja lopulta kuoli sille matkalleen.

Sjamira ja minä vuonna 2010

Sjamira. Tein sille aina silloin tällöin letit ja otin siitä "hienoja" kuvia, koska tamma oli niin kaunis mielestäni :)

Kapricen rinnalle vuonna 2007 otin hoitohevoseksi Sjamiran, josta voitte lukea lisää täältä tai täältä (älkää säikähtäkö tuota kirjoitustyyliä, postaus on kolmas ikinä ja vuosi 2011..). "Mirasta" en kerro sen tarkemmin tässä, sillä noissa linkittämässäni postauksissa löytyy aika hyvin informaatiota meidän yhteisestä ajasta. Opin tamman kanssa kuitenkin paljon periksiantamattomuutta ja sitä, että hevoseen voi oikeasti muodostaa luottamussuhteen. Sjamiran hoitamisen lopetin vuonna 2011, kun sain toisen hevosen ylläpitoon. Tamma lopetettiin vuoden 2012 kesällä.

 

Noin puolen vuoden ajan vuokrasin silloisen ratsastuksenopettajani Kristan hevosta Piticelleä, jolta opin paljon ratsastuksellisesti. Hevonen oli vaativan tason kouluratsu, joten kokemattomana, mutta auttamattomasti kouluratsastukseen hurahtaneena tyttösenä nautin hevosen kanssa puuhailusta täysin siemauksin! Pääsin tekemään tamman kanssa sellaisia asioita, joihin normaalit tuntihevoset eivät kyenneet: menin laukanvaihtoja ja passagetahtista ravia. Hevonen oli maailman ihanin myös luonteeltaan ja sain maastoilla sillä ihan itsekseni. Jouluaatto 2010 oli ihana viettää kyseisen tamman kanssa.

Piticelle ja minä vuonna 2010 aattoratsastuksella. Löysin tämän Facebookista.. :D

Vähän huonolaatuisempi kuva, mutta tässä minä ja Piticelle keväällä 2011.

Equstomin ratsastuskouluaikoinani vuosina 2008-2011 menin monilla eri hevosilla, joista kaksi jäi ehdottomasti tärkeimmiksi ratsastusharrastukseni kannalta. Ensimmäinen näistä oli Goldy's Renee eli Reiska, jonka kanssa starttasin paljon koulukisoja helppo B-tasolla ja väänsin niska hiessä kouluratsastusta. Poni ei todella ollut helppo, vaan oikeastaan oikea liimapaperi! Se ei ollut myöskään kiltti hoitaessa, mutta tulin sen kanssa ihan hyvin toimeen ja nautin ponilla ratsastamisesta. Lopulta se myytiin pois ratsastuskoulukäytöstä.

 

Vuonna 2011 koin melkoisen yllätyksen, kun tammikuussa julkistettiin tallimme Tuntiratsastajien SM-kisoihin lähtevät ratsukot. Luin listaa ja totesin oman nimeni löytyvän siltä - hevosella, jolla olin mennyt kerran aikaisemmin.. Okei? Kyseessä oli Rocket Power -niminen puoliveritamma, jolla oli valtava ravi ja jolla ratsastaminen oli ensimmäisten kuukausien aikana yhtä tuskaa. En osannut mennä sillä yhtään ja monesti mietin, miksi juuri mulle laitettiin hevonen, joka vaati niin paljon ratsastajalta - tallilla kun olisi ollut paljon helpompiakin hevosia ja toisaalta kokeneempia ratsastajia.

Renee-poni vuoden 2010 keväällä



Rokki-tamma vuoden 2011 alkukesästä

.. ja tämä oli tulos: Tuntiratsastajien SM-pronssia juniorikoulussa kesällä 2011

Olen kuitenkin erittäin kiitollinen Sannalle hevosvalinnasta, sillä juuri Rokin kanssa opin oikeasti tekemään asioita oikein. Menomme parani huimasti kesää kohden ja matkan varrella osallistuimme muutamiin koulukisoihin, tosin ilman sen kummempaa menestystä. Kesällä 2011 olin ratsastanut tammalla puolen vuoden ajan vähintään kerran viikossa (pieniä poikkeuksia lukuunottamatta) ja tuloksena tästä oli Tuntiratsastajien SM-kisoista juniorimestaruuspronssia kouluratsastuksessa tasolla helppo A. Olin niin onnellinen, sillä se oli oikeasti hyvin meiltä! Rokki lopetettiin tänä vuonna vanhuuden ja jalkavaivojen vuoksi. Rokista voitte lukea lisää tästä postauksesta (2011).

 

Vuoden 2011 loppupuolella koin muutoksen harrastuksessani, kun Königs Kapris KS saapui ylläpitoon Nina Fagerströmin hankittua diilin mulle. Tamma oli vasta kuusivuotias ja se oli varsonut kahdesti, eli se oli lähinnä peruskoulutettu. Aloitimme sen kanssa jatkuvan valvonnan alaisena puomeista ja puolen vuoden yhteiselomme jälkeen hyppäsimme tamman ensimmäisen metrin radan kisoissa. Vaikka Kapri olikin kokematon, eikä mulla ollut aiempaa kokemusta nuorista hevosista, sujui yhteinen taipaleemme todella kivuttomasti ja opin tuona aikana valtavasti ihan kaikesta - hevosen "omistajuudesta", nuorista hevosista, kouluratsastuksesta, esteratsastuksesta, kaikesta. Nyt Kapri asuu ihanassa kodissa ja osallistui tänä vuonna mm. kenttämaajoukkuekatsastuksiin! 

Kapri ja minä viimeisissä yhteisissä kisoissamme Tahkolla alkukesästä 2012

Kapri kesällä 2012, muutama päivä ennen kun se lähti multa pois.

Minä ja Konsta alkusyksystä 2012

Syksyllä 2012 tullessani takaisin Suomeen Hollannista ja ollessani täysin hevoseton (en ollut edes ilmoittautunut tunneille) otin yhteyttä Equstomin opettajaan Minkkiin ja kysyin edes yhtä viikkotuntia, sillä toki halusin ratsastaa ennen oman hevosen saamista. Minkki vinkkasi mulle yhdestä kouluruunasta, joka kaipaisi vuokraajaa ja niinpä aloitin Konstan vuokraamisen. Konstan kanssa kävin sekä tunneilla että ratsastin itsenäisesti muutaman kerran viikossa, joskus enemmänkin. Loppusyksystä aloin "ylläpitämään" Piuden puoliveritamma Cyraa ennen solisluuni katkeamista, jolloin ensin vähensin ja lopulta lopetin kokonaan Konstan vuokraamisen: Cyran päivittäisen ratsastuksen ohella kävin nimittäin kerran viikossa Equstomissa, autoin Jonnan hevosten kanssa niin paljon kuin jaksoin ja sen lisäksi Uotilan ratsastuskoulussa tunneilla.

 

Tärkeinä hevosina mun elämässä ovat olleet myös kaikki entisen Tahko Areenan hevoset, joilla Päivi antoi mun ratsastaa mielin määrin ja kisata aina, kun paikalle pääsin (vuosina 2011-2012). Ratsastin tuolla käydessäni parhaimmillaan kaksitoista hevosta päivittäin ja hyppäsin todella paljon, jolloin sain varmuutta ja toistoja omaan ratsastukseeni. Tuolloin pääsin starttaamaan myös ensimmäiset "isot" luokkani, joista paras oli toinen sijoitus 115cm-luokassa. Tärkeitä ovat olleet myös kaikki ne hevoset Hollannissa ja Belgiassa, joiden ansiosta opin hoitamaan oikeita kilpahevosia.

 

Tahkolla kisasin mm. Igle-nimisellä hevosella parit kisat, v. 2011.

Oho.. Melkein keskellä estettä! Rafina Tahkolla vuonna 2011.

Guttecoven 2012

Lopulta tallipihalla asteli Champ ja sillä tiellä olen onneksi edelleen. Vaikka ratsastusmäärä ja erilaiset hevoset ovat oman hevosen myötä vähentyneet, olen kehittynyt sen kanssa niin paljon, etten olisi koskaan uskonutkaan. Kehitystä on tapahtunut paitsi ratsastajana, myös hevosenhoitajana ja ennen kaikkia ihmisenä. Tekemistä todella riittää ja vaikka olen nytkin niin väsynyt, että voisin nukahtaa samantien (ja kello on neljä päivällä), lähden tästä tallille iloisin mielin. Sellaista se on, jokaisesta hetkestä pitää osata nauttia täysillä!

 

Mikä on teidän "elämänne hevonen"?