Joulukalenterin 19. luukku - kouluratsastajan mietteitä

 

Joulukalenterin 19. luukku aukeaa jälleen vieraskirjoittajan kynästä! Tällä kertaa ääneen pääsee kouluvalmentajani Jonna Aaltonen, joka kertoo hieman itsestään ja näkökulmastaan siihen, mikä on tärkeintä perusratsastuksessa.

________________

 

"Olen 34-vuotias kouluratsastaja Jonna Aaltonen. Olen ratsastanut kuusi vuotiaasta asti ja kilpailemisen olen aloittanut 11-vuotiaana Ristimäen Tiinan poneilla - silloin nuorempana kilpailin vielä esteitä innokkaasti. Lajiksi oman hevosen rajoittuneen hyppyhalukkuuden myötä kouluratsastus tuli vuonna 1994. Noina aikoina valmentauduin Mici Van Assendelftin opissa. Vuonna 1995 tuli eteen muutto Ypäjälle opiskelemaan hevosalaa ja valmentajakseni Kiki Nyberg, joka toimii edelleen valmentajanani Jenny Erikssonin lisäksi. Ypäjällä opiskelin myös remonntiratsastajalinjalla ja työskentelin Kiki Nybergille ennen Hollantiin lähtöä. Lisäoppia tuli siis mukavasti myös Anky Van Grunsvenin luona vuonna 2000 olessani siellä töissä ja valmentautumassa silloisen hevoseni Erben kanssa. Bennyn kanssa meiltä löytyy ratsukkona yksi nuorten hallimestaruuspronssi ja sijoituksia Intermediate I tasolle asti.

 

C. JB Kuvaus

Tämän jälkeen työskentelin Tanja Ylikosken luona ja pääsin ratsastamaan hienoilla hevosilla kuten Arkibal, Roi Du Ballet ja Aquamarin. Tanjan paikka tunnetaan nykyään Equstomina, jossa työskentelin myös tovin käydessäni ratsastuksenohjaajalinjaa Ypäjällä. Mieli teki kuitenkin yrittäjäsuvun lapsena laittaa oma yritys pystyyn ja niinpä vuonna 2002 perustin oman yrityksen. Olen siitä asti valmentanut ja ratsuttanut lähinnä Uudellamaalla toimien, mutta myös useamman vuoden olen käynyt säännöllisesti kauempanakin pitämässä valmennuskursseja eritasoisille ratsukoille. Olen kouluratsastuksen lajivalmentaja.

 

Vuonna 2012 unelmista tuli viimein totta ja ostimme oman paikan. Nyt meillä on kotona Nurmijärvellä yhdeksän hevosen talli ja olen keskittänyt toimintaani enemmän tänne. Kilpailtuloksia löytyy useilla eri hevosilla eri tasoilta lajina kuitenkin nykyisin vain kouluratsastus.

 

C. Mirella Ruotsalainen, http://www.hertjekker.net

C. Niina Kuronen, http://niinan.kuvat.fi

Olen siis ratsastanut paljon erilaisilla hevosilla ja kiinnitän todella paljon omassa ratsastuksessa ja valmennuksissa huomiota siihen, että hevonen liikkuu rehellisesti selän läpi kantaen itsensä ratsastajan alla. Vasta, kun hevonen liikkuu oikein selän läpi kantaen hyvin itsensä ja ratsastajansa on mahdollista pitää hevonen terveenä ja suorittaa vaikeampiakin liikkeitä. Perusratsastus on todella tärkeää ja moni "temppu" ei ole enää mikään temppu, jos hevonen on hyvin avuilla ja kantaa itsensä oikein. Lempisanontani ehkä onkin, että ei ole olemassa mitään temppuja...

 

Eli hevosella täytyy toimia hyvin kaasu sekä jarru, ja sen täytyy olla kevyt ja herkkä sekä kädelle, että jalalle. Siirtymisillä askellajista toiseen ja askellajien sisällä saat parannettua hevosen kuuliaisuutta. Ensin ympyröillä ja sitten suorilla urilla ja vielä ilman aidan tai seinän tukea muutama; metri pois uralta. Jos nämä onnistuu avuilla niin, että hevonen pysyy peräänannossa ja siirtyy siinä askeleessa missä haluat askellajista toiseen reagoiden kevyisiin apuihin, voit olla tyytyväinen ja siirtyä treenissä eteenpäin. Itse teen jokaisella ratsastuskerralla paljon siirtymisiä parantaakseni hevosen ratsastettavuutta ja saadakseni sen paremmin kantamaan itsensä takajalkojen päällä, liikkumaan paremmassa tasapainossa ja niin edelleen... On lukuisia hyviä syitä miksi ratsastaa siirtymisiä ;) Niitä ne huiputkin tekee lukuisia, joka ikinen kerta noustessaan hevosen selkään.

 

C. Johanna Aronniemi

Hyvää Joulua ja tsemppiä seuraavan kauden koitoksiin ja treeneihin! Voit käydä tykkäämässä facebookissa sivuistani Jonna Aaltonen tmi ja seurata siellä kuulumisia.

 

Terkuin Jonna"

 

Mikä on teidän suosikkikouluratsastusliikkeene?