Joulukalenterin 23. luukku - hevosharrastus kasvattajana

 

Tein vihdoin omalle huoneelleni joulusiivouksen ja siinä kaappeja kaivellessani käteeni osui nippu vanhoja kokeita ja esseitä lukioajoilta. Jäin lueskelemaan muutamia niistä ja yksi jäi mieleen muita paremmin, sillä aihe oli mielestäni mielenkiintoinen. Sain Tiialta idean jakaa tämän esseen kanssanne täällä blogissa - se on pitkä ja hieman kuiva, mutta käsittelee aihetta, josta jokainen voi löytää jotain tuttua. Muokkasin sisältöä hieman tiiviimmäksi, joten otsikko ei siksi vastaa aivan sisältöä. Toivottavasti jaksatte lukea :)

_________________

Finaaliradalla - ratsastusharrastus kasvattajana

"Sosiaalisessa mediassa on vastikään käyty aktiivista keskustelua lasten ja nuorten kasvatukseen vaikuttavista kodin ulkopuolisista tekijöistä. Näkyväksi esimerkiksi on nostettu oikeutetusti koululaitos, mutta yhtä merkittävänä, ellei merkittävämpänäkin kasvattajana esiin on tuotava urheiluharrastus. Lähes jokainen suomalainen nuori on jossakin vaiheessa elämäänsä tutustunut johonkin urheilulajiin, päässyt kokemaan sykähdyttäviä hetkiä ja toisaalta tuntenut epäonnistumisten karvaat pistokset.

 

Urheiluharrastus on monelle lapselle ja nuorelle heidän elämänsä tärkeimpiä voimavaroja. Minun elämäni yksi tärkeimmistä asioista, ratsastusharrastus, on kasvattanut minua sellaiseksi kuin olen. Mutta miten ratsastusharrastus pystyy konkreettisesti vaikuttamaan lapseen ja nuoreen kasvattajana?

 

Ratsastus on harrastus, joka kasvattaa harrastajaansa sekä fyysisellä, psyykkisellä että sosiaalisella alueella. Fyysisestä kasvusta puhuttaessa on mainittava lihaksiston kehittyminen ja esimerkiksi luuston muodostuminen vahvaksi. Oma peruskuntoni on aina ollut hyvä aktiivisen liikunnan ansiosta, enkä ole sairastellut elämäni aikana kovinkaan monesti. Fyysistä kasvua tärkeämpää on kuitenkin kiinnittää huomiota psyykkiseen ja sosiaaliseen puoleen. Toimiessamme elävien olentojen, hevosten, parissa, joudumme opettelemaan monia elämän kannalta välttämättömiä taitoja.

 

Tallimaailma tarjoaa mitä parhaimman ympäristön nuorelle opetella yhteisöllisyyteen liittyviä taitoja, kuten vuorovaikuttamista ja erilaisuuden  hyväksyntää, tiimityöskentelyä unohtamatta. Vaikka ratsastusta pidetään hyvin pitkälle yksilölajina, perustuu se varsinkin ammattimaisella kilpaurheilutasolla tiiviiseen työskentelyyn alan muiden ihmisten kassa.

 

 

Olen joutunut pienestä pitäen kohtaamaan erilaisia ihmisiä tallilla. Välillä ratsastustunneille tuli kehitysvammaisia, joita piti auttaa taluttamalla heitä ratsastuksen aikana. Myös itse hevoset, joilla ratsastamme ja joita hoidamme, ovat kaikki olleet erilaisia yksilöitä, joita on pitänyt kohdella omalla yksilöllisellä tavallaan. Siten olen kasvanut hyväksymään erilaisuutta: tallilla jokainen on yhdenvertainen riippumatta ihonväristä, iästä, sukupuolesta tai osaamistasosta - ainakin teoriassa. Huomaan erilaisuuden hyväksymisen monin tavoin niiden ystävien piirissä, jotka harrastavat ratsastusta: esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaalien aikaan nämä ystävät olivat valmiimpia äänestämään Pekka Haavistoa, mikäli äänioikeus olisi iän perusteella heille kuulunut.

 

Ratsastusharrastus on kasvattanut minusta paitsi aktiivisen liikkujan, myös persoonan, joka tarttuu annettuihin tehtäviin aikailematta. Saan aloitettua koulutyöt yleensä hyvissä ajoin, sillä tallillekin on pitänyt lähteä säästä tai mielentilasta riippumatta. Sieltä olen oppinut periksiantamattomuudenkin: hevosen kiukutellessa olen joutunut monesti tekemään jonkin asian yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta tehtävä on onnistunut. Nämä ja monet muut ratsastuksen tarjoamat taidot mahdollistavat paitsi minulle, myös muille hevosharrastajille valmiuden toimia aktiivisena osana yhteiskuntaa.

 

Nuoren kasvatuksen tärkeänä osatekijänä on paineensietokyvyn kasvattaminen, epäonnistumisista selviämään oppiminen ja toisaalta itseensä uskominen sekä motivaation uudelleen löytäminen. Ihminen joutuu kokemaan stressiä ja toimimaan paineen alaisena paitsi työelämässä, jo lukioarjessa. Lukiolaisen mielessä pyörivät esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset. Ne voivat olla monelle nuorelle aivan uudella tavalla raskas kokemus, mikäli opiskelija ei ole tottunut käsittelemään tämän tyyppisiä tunteita.

 

Paineensietokyvyn lisäämisen lisäksi ratsastus on todellakin urheilulaji, jossa nuori joutuu liikkumaan epämukavuusalueellaan. Toimiessamme hevosten parissa kaikki ei suju aina omien suunnitelmien mukaisesti. Olen kuullut valmentajani toteavan satoja kertoja minulle ja muille: "Tuloksien saavuttamiseksi on poistuttava mukavuusalueelta!". Mukavuusalueelta poistuminen on tuottanut tuskaa, hikeä ja kyyneliä, mutta myös naurua, tyytyväisyyttä ja motivoinut onnistumisten tullessa kohdalle. Epäonnistumisen tunteen eläminen turvallisessa ympäristössä onkin yksi tärkeimmistä asioista nuoren kehittymisessä. Onnistunut tunteiden käsittely mahdollistaa aikuisuudessakin vastaavien tunteiden oikeanlaisen käsittelyn ilman vaaraa esimerkiksi psyykkisistä sairauksista.

 

Aiemmin mainitsemani motivaation löytäminen on muodostunut minullekin ratsastuksen kautta. Onnistuttuani kilpailutilanteissa hyvin motivoidun aina uudelleen kohti seuraavia haasteita. Pienempänä motivaationi heräsi esimerkiksi onnistuneesta ratsastusliikkeestä. Nykyään omasta hevosesta huolehtiminen, kilpailujen ja valmennusten suunnitteleminen sekä vaikkapa jo pelkkä ruokinnan pähkäily motivoi parempia tuloksia kohden. Motivaatiotani on lisänneet myös monet muut ratsastuksen harrastajat.

 

Edellä mainittuihin onnistumisten kokemuksiin liittyy tiiviisti asia, jota ratsastusharrastus kehittää nuorilla: itsetunto. Liikunta yleensäkin kasvattaa itsetuntoa, sillä nuori pystyy kokemaan harrastuksensa parissa onnistumisen tunteita, kannustamista, pahan olon poistumista ja muuta itsetuntoa kohottavaa toimintaa. Tämän on todennut myös Katja Rintala hoitotyöalan opinnäytetyössään "Liikunnan merkitys mielenterveydelle" vuonna 2009.

 

Vaikka ratsastus on kodin ulkopuolisena kasvattajana enimmäkseen positiivinen tekijä, on seassa negatiivisiakin puolia. Varsinkin ratsastuskouluissa, joissa käy eri-ikäisiä ja -tasoisia nuoria, syntyy helposti valtahierarkia, joka suosii tiettyä osaa tallitytöistä. Tällöin harrastuksen parissa voi ilmetä syrjintää ja mustasukkaisuutta esimerkiksi hoitohevosista.

 

"Viatonta" syrjimistä, mustamaalaamista ja itsetuntoa mahdollisesti heikentävää toimintaa vakavampana ilmiönä pidetään hyväksikäyttöä. Tämä esiintyy lievänä esimerkiksi siinä, miten tallien omistajat maksavat liian pientä palkkaa innokkaille tytöille, jos maksavat ollenkaan. Itsekin olen viettänyt tallilla töitä tehden palkatta niin monta vuotta, että mikäli olisin tuolta ajalta saanut asianmukaista korvausta, olisin ikäisekseni rikas.

 

Ratsastusharrastus tai liikuntaharrastus yleensä siis vaikuttaa kasvavaan nuoreen monella tasolla, vaikkemme sitä aktiivisesti jokapäiväisessä arjessamme ajattelisi. Kodin ja vanhempien roolia nuorten elämässä ei tule vähätellä, mutta on huomioitava, miten paljon harrastukset voivat tarjota välineitä nuorten tulevaisuuteen - aivan huomaamatta."