#300: Koulutuuppausta ja pitkät videot

Oho, tämä onkin jo 300. postaus tässä blogissa! Sen kunniaksi ajattelin jättää otsikoinnista pois tuon hashtag-merkin (#) ja numeroinnin, jolloin tilaa jäisi itse otsikolle vähän enemmän ja niistä tulisi mahdollisesti vähän selkeämpiä. Vai mitä mieltä te lukijat olette, kumpi tapa on teidän mieleenne?

 

Pitkästä aikaa pääsimme Champin kanssa sunnuntai-iltana kouluvalmennukseen, kun saimme Jonnan kanssa sovittua molemmille sopivan ajankohdan. Otin tallille varmuuden vuoksi mukaan videokameran, sillä äitini lupautui tulemaan paikalle, mikäli opiskeluiltaan ehtisi. Onneksi otinkin, sillä ihana äiti saapui kuin saapuikin paikan päälle tunniksi värjöttelemään ja videoimaan ratsastusta. Näin saan vähän teille lukijoillekin videoita sileäpuolen työskentelystämme, vaikkei se ehkä niin ihmeellistä olekaan.

Nämä kuvat ovat tällä kertaa kuvankaappauksia videoilta, joita tulee tähän myöhemmin. Pahoittelen siis laatua!

 

Kerroinkin jo viimeksi, että Champ on ollut nyt melko hyvä ratsastaa. Kylmyys tekee sen ehkä astetta jäykemmäksi varsinkin takajaloista, jolloin kaikki väistävä ja takaosaa kokoava liikehdintä on sille vähän normaalia isotöisempää - vielä, kun kuskikaan ei aina muista työstää näitä asioita niin hyvin kuin pitäisi! Saimme huomata tämän taas valmennuksen aikana. Onneksi Champ muuttui loppua kohden paremmaksi ja paremmaksi, eikä se oikeastaan missään vaiheessa ollut aivan katastrofaalisen huono.

 

Aloitimme tunnin kevyessä ravissa hakien hevosta molempien ohjien ja pohkeiden väliin. Kun pääsin harjoitusraviin, jatkoimme työskentelyä ajatuksella pienestä kokoamisesta istunnan avulla. Meillä on tulevana maanantaina raspausaika Vermossa, mikä onkin helpotus, sillä raspauksen tarpeen näkee Champissa nyt niin selkeästi - se on aika epätasainen suustaan varsinkin korkeammassa muodossa ja pelaa kielellään normaalia enemmän. Viime raspauksesta on kulunut nyt liian pitkä aika, minkä vuoksi hevosen suusta on odotettavissa melkoinen näky..

En selitä näistä tehtävistä sen enempää tähän itse tekstiin, sillä noista videoista kuulee aika hyvin kommentteja ja neuvoja kunkin tehtävän osalta. Ravin "kokoamisessa" ideana oli kuitenkin tehdä kokoaminen juurikin istunnan avulla hevosen ollessa nyt sen verran nihkeä kädelle: mun tuli itse varoa takanojaa ja ajatella tiivistyväni navasta kohti selkärankaa laskien samalla rintakehää hieman alaspäin, menemättä kuitenkaan itse ryhdittömäksi. Champ oli aika menossa, enkä oikein osannut vaatia siltä tätä oikein, joten vasta muutamat viimeiset pätkät hevosessa tapahtui jotain selkeää eroa.

Työstimme ravissa myös muutamat pituushalkaisijalta uraa kohden tulevat loivat väistöt, jotka ovat Champille melko haastavia. Se luisuisi mieluiten mahdollisimman jyrkästi kaikkia apuja vasten sivulle jättäen takaosan kilometrin päähän muusta kropastaan. Itselleni on haastavaa löytää sopiva tahti raviin väistöjen aikana, joten yhdistelmänä olemme aika toivoton pari..! Alun sähellyksen jälkeen saimme muutamia kivoja ja siedettäviä pätkiä. Nämä molemmat ravitehtävät teimme molempiin suuntiin, minkä jälkeen vuorossa olikin laukka.

Laukassa tarkoituksena oli hakea aluksi takaosaa aktiivisemmaksi ja hevonen pohkeiden väliin harjoituksella, jossa ympyrän pitkien sivujen osat tultiin suoralla linjalla avotaivutusta ja päädyt ratsastettiin hieman eteen normaalilla kaarella. Tehtävä osoittautui melko haastavaksi, sillä oli oma työnsä saada hevonen kuuntelemaan apuja niin hyvin, että se kykeni lyhyen eteenratsastuksen jälkeen tekemään siistiä avotaivutusta tasapainossa. Perusratsastusta parhaimmillaan, mutta ah - aina niin hankalaa! Vasempaan kierrokseen laukkatehtävät sujuivat pääpiirteittäin hieman paremmin kuin oikeaan, sillä se on sekä mulle että Champille ehdottomasti helpompi kierros: olemme molemmat enemmän tai vähemmän vinoja toisessa suunnassa..

Toinen laukkatehtävä oli noin 12 metrin voltti, joka koostui ikään kuin kolmesta eri osasta. Siinä tuli ratsastaa ensin voltin ½-osa, minkä jälkeen jatkettiin noin viiden metrin ajan suoraan ja käännettiin siitä sitten loput voltista. Tehtävän idea oli, ettei hevonen voinut vain kaatua koko volttia tai fuskata siinä muuten, vaan sen tuli suoristua välissä ja kantaa itsensä, minkä jälkeen loput voltista pystyi ratsastamaan tasapainoisesti. Oikeassa kierroksessa mulla oli aluksi tunne, että hevonen yksinkertaisesti vain nojasi apujani vasten sisälle, mutta Jonna osasi neuvoa hyviä vinkkejä tämän korjaamiseen ja lopulta saimme kivoja, tasapainoisia voltteja myös ilman suoristamista välissä. Nuo vinkit kuulee viimeiseltä videolta.

Kokonaisuudessaan siis todella kiva ja jälleen hyödyllinen tunti meille! Äitini, joka ei hevosista sen enempää ymmärrä, totesi tunnin jälkeen: "Kivasti meni, mutta onko sillä oikeasti jotain väliä, onko sen hevosen takaosa kaksi senttiä suuntaan tai toiseen?". Jep, pilkunviilausta - sitähän tämä on! :)