#339: Maailman parhain sunnuntai

Viime viikonlopun sunnuntai oli jälleen yksi kevään parhaista päivistä säidensä puolesta - ainakin aamupäivän osalta. Herätykseni oli seitsemän jälkeen ja suuntasin kulkuni tallille kahden ratsun luokse. Edellinen ilta oli venähtänyt Helsingissä pitkäksi ja pääsin nukkumaan vasta viiden maissa, mutta väsymys ei onneksi vielä aamulla painanut silmiä!

 

Kukas toinen hevonen olikaan ratsunani Champin lisäksi? Pääsin kapuamaan valkoisen prinsessaponin Jaden kyytiin perjantaina ja sunnuntaina omistajan ollessa muualla. Kyseessä on todella hauska, lähes ponikokoinen pikkuinen kenttähevonen, jolla olin ratsastanut kerran aikaisemmin. Perjantaina nauroin lähes koko ratsastuksen ajan, sillä tamma on kyllä hulvaton tapaus! Meillä ei todellakaan mene täydellisesti sen kanssa, mutta toinen on kovin innoissaan ja oikeastaan melko vastakohta Champille.

 

 

Mulle itselleni on todella hyödyllistä päästä ratsastamaan erilaisia hevosia mahdollisimman paljon ja otankin ilomielin hyödyn irti näistä pienistäkin testailuista. Tein Jaden kanssa ihan perusjuttuja kentällä ja sen lisäksi alkuravailin ja -laukkasin myös kentälle vievää tietä pitkin. Omistajan kehotuksesta hyppäsin myös pienen tynnyrin muutamaan kertaan kentällä sunnuntaisen ratsastuksen päätteeksi.

 

Janita pääsi paikalle kuvaamaan, joten tässä muutamia otoksia. Lämpöasteita tosiaan riitti jo aamusta, joten sekä poni, että kuski joutuivat rehkimään. Kun olimme valmiita Jaden osalta, lähti Janita varustamaan ratsuaan ja hilpaisin itse Champin karsinan luokse. Ruunalla oli vuorossa maastoilupäivä ja saimmekin seuraa Janitasta ratsuineen - superkivaa!

 

 

Meillä oli ihana maastoreissu, joka koostui pääosin käynnistä. Loppumatkasta päädyimme isolle pellolle, joka on noin kilometrin pitkä: ravailimme aluksi, mutta sitten päätimme ottaa muutaman kerran laukkaa. Olen yleensä itse aina ensimmäisenä, koska Champ on melko kilpailuhenkinen ja lähtee herkästi tykittämään toisten ohi. Kolmannella kerralla Janitan ratsu lähti kuitenkin matkaan aiemmin ja siitäkös Champ innostui - se pinkaisi laukkaan niin kovaa kuin jaloistaan pääsi ja sitten sitä mentiin! Mulla valui vedet silmistä ja nauroin ihan hulluna. Melkein koko matkan ajan pidätin hevosta, mutta se juoksi korvat hörössä "kiitolaukkaa" eteenpäin.

 

Kun näin tarpeelliseksi ottaa hevosen oikeasti takaisin hallintaan, sain sen nopeasti normaaliin reippaaseen laukkaan ja sitten hidastamaan paikallaan laukkaamiseksi. Toinen oli ihan tilassa ja pörisi pörheänä! Janitan islanninhevosratsu oli jäänyt kauas taakse ja Champ kääntyi katsomaan, että mihin se kaveri nyt jäikään. Kovemman laukkaamisen vuoksi ravailimme vielä jonkin aikaa pellolla kunnolla hevosia eteenalas ja meinattiin kuolla nauruun, kun Champ yritti ravatessaan samalla pitää päätä niin alhaalla, että se olisi ylettynyt syömään ruohoa. On se ihan aasi!

Satuimme pellon päähän samaan aikaan erään tallilaisen pyöräreissun kanssa, joten hän
nappasi muutaman kuvan kännykällään meistä! Iso kiitos siis :)

 

Päivä jatkui auringonotolla kotona opiskelukirjoihin syventyen, kunnes ikävät pilvet pakottivat sisälle lämpimään. Sieltä se kesä tulee.. Superhauska aamupäivä oli kyllä ja sillä tarmolla jaksaa taas pitkälle eteenpäin!