#354: Estevalmennus videoiden kera

Vihdoin pystyn kirjoittamaan teille estevalmennuksesta videoiden kera! Tällaista vähän tarkempaa valmennuspostausta ei olekaan tullut vähään aikaan, mutta seuraavaksi sellaisen saatte kyllä vielä Hippolan esteklinikalta. Kyseisestä tapahtumasta on luvassa postaus myöhemmin tulevalla viikolla, mutta nyt palataan kuitenkin hetkeksi eilisen aamupäivän tapahtumiin.

 

Lähdin valmennukseen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Edellinen valmennus oli mennyt lähinnä kahdella jalalla hyppien, kun hevonen osoitti selvästi olevansa eri mieltä esteiden ylittämisestä. Olimme tuolloin valmentajan kotikentällä ja kaikki esteet olivat jostain kumman syystä kovin pelottavia: Champ ei kieltänyt niille, vaan se kääntyi jo hyvän matkaa ennen estettä pois ja takajaloilleen, huolimatta esteiden korkeudesta. Saimme lopuksi hyvän pätkän 100-110cm korkeudella, johon oli hyvä lopettaa silloin. Tuota valmennusta edeltänyt valmennus taasen oli mennyt ihan superhyvin, josta kerroinkin jo aiemmin.

 

 

Tällä kertaa Piude oli suunnitellut vähän teknisempää harjoitusta, mikä olikin todella tarpeen meille kaikille! Rata oli seuraavanlainen: ympyrän kaarella vasemmassa kierroksessa lyhyen sivun keskellä kavaletti, josta jatkettiin ympyrän kaarella pituushalkaisijan suuntainen kavaletti, mutta jatkettiin siitä oikealle. Maneesin toiseen päätyyn asti ei saanut ratsastaa, vaan ennen lyhyttä sivua kääntyminen toiselle pitkälle sivulle ja lyhyellä diagonaalilla ristikko-okseri, josta lyhyen sivun kautta diagonaalilla kolme in-and-out-kavalettia. Siitä pitkältä sivulta täyskaarto, jonka suoralla sivulla oli pysty ja samalla suunnan vaihto, josta lyhyen sivun kautta pitkällä lähestymisellä yksittäinen pysty ja loppuun vielä poikkihalkaisijalla kavaletti ja suunnan vaihto. Videolta näette paremmin!

 

Ideanahan tuolla kaikella oli testata, että hevoset olivat apujen välissä. Kompastuskohtia olivat ainakin täyskaarto, jossa piti huolehtia ulko-ohjasta, jotta hevonen tulee suorana esteelle; yksittäinen pysty, jolle pitkä suora lähestyminen aiheuttaa ainakin itselleni pakonomaista tarvetta ratsastaa takapakkia; kavaleteilta laukan lisääminen okserille ja toisaalta sen takaisin saaminen ennen ahtaita innareita, jotta hevonen pysyy niillä pystyssä. Tekemistä siis riitti, mutta onneksi tällä kertaa mukana oli myös onnistumisia.

 

 

Champ tuntui koko tunnin ajan oikeastaan melko tahmealta, mutta kuitenkin innostuneelta. Menimme aluksi ympyrällä kahta kavalettia. Pienemmät kavaletit eivät oikein jaksaneet kiinnostaa sitä ja ruuna nojasi varsinkin oikeassa kierroksessa ihan älyttömän paljon sisäjalkaani vasten. Jouduinkin kenkimään sitä pois, sillä annan Champin liian herkästi jäädä nojaamaan omaa jalkaani vasten, jolloin siitä tulee superhidas pohkeelle. Sain myös huomautuksen ihanista ranteistani: "Aada noi sun ranteet on ihan kamalat..!" No hupsista, sattuuhan sitä ;) Ohjien lyhentäminen auttaa kummasti oravakäsiin!

 

Kun olimme tulleet radan pätkiä yksittäisinä, tulimme loppuun kokonaisen radan muutamia kertoja. Itselleni hankalinta oli ehdottomasti ratsastaa ensin sallien kohti okseria ja sitten ottaa hevonen takaisin lyhyeen, mutta aktiiviseen laukkaan ennen innareita. Monta kertaa kävi niin, että olin valmis innareille vasta niiden jälkeen tai juuri viimeisellä askeleella. Kysyin Piudelta, kannattaisiko mun katsoa a) ensimmäistä kavalettia b) viimeistä kavalettia vai c) suoraan kaikkien yli. Silloin, kun on taipumusta ratsastaa liikaa laukkaa eteen, kannattaa katsoa ensimmäistä kavalettia ja vastaavasti liian hidasta laukkaa ratsastaessa ehdottomasti viimeistä. Itselläni tuo toimii sarjoilla hyvin, jolloin pyrin lähes poikkeuksetta katsomaan b-osaa ja pääsen näin a-osalle perille paljon sujuvammin.

 

 

Mulla on myös vähän uudenlainen ongelma! Ennen olen ratsastanut kaarteissa liikaa kiinni ja paahtanut suorilta kohden esteitä tuulispäänä. Nyt osat ovat kääntyneet niin, että saan kaarteissa hyvän laukan ja alan nyppimään sitä pois kohti estettä. Olen kuitenkin tyytyväinen tähän kehitykseen, sillä tuosta nyppimisestä on paljon helpompi päästä pois kuin silmät kiinni päin esteitä laskettelemisesta. Sainkin korjattua viimeisen radan pystyjen lähestymiset korjauskierroksella hyvin.

 

Kun esteet nousivat pois maahankaivettujen puomien tasolta, oli Champ aika hyvä ratsastaa niitä kohden. Se ei välittänyt, toinko sen liian lähelle tai liian kauas, eikä kertaakaan edes miettinyt stoppaavansa tai kääntyvänsä pois ennen estettä. Kokeilin taas Ninan neuvoa ja kehuin sitä äänellä todella paljon esteiden välissä, mikä toimii hyvin joidenkin hevosten kohdalla lisäämällä niiden itseluottamusta. Tiedä sitten, toimiiko se tämän hevosen kohdalla, mutta ainakin ruuna oli oikeinkin tyytyväisen näköinen itseensä tunnin päätyttyä.