#369: Todellinen koulutuuppari - hah!

Kuten joku onkin saattanut huomata, on postaustahti nyt hieman harventunut. Mulla on jälleen alkanut työt viime viikolla ja paluu arkeen on siis koittanut. Lisäksi tuo pieni epätietoisuus hevosen kunnosta tietysti painaa mieltä, vaikkei mitään akuuttia olekaan ilmennyt. Sain kuitenkin tänään kuvia aamuisesta kevyehköstä ratsastuksestani ihanan äitini tullessa paikalle kameran kera, joten ajattelin vihdoin tehdä hieman ajankohtaista ratsastuspostausta!

 

Kun kerroin viime viikolla päätöksestäni viedä hevonen klinikalle tutkittavaksi, moni varmaan ajatteli Champin olevan jotenkin kipeän oloinen tai muuten huono ratsastaa. Itseasiassa ruuna on ollut nyt viimeisen kuluneen viikon aikana erittäin positiivinen yllätys, sillä se on ollut sopivan innostunut, eteenpäinpyrkivä ja motivoitunut ratsastaessa ja siksi aikalailla hyvä. Eilisellä kouluvalmennustunnilla teimme ehkä parhaimmat siirtymiset laukasta raviin, mitä olemme koskaan tehneet! Tällainen perus siirtymistyöskentely ei ehkä tunnu kovin innostavalta, mutta sitä onnistumisen fiilistä on todella vaikea kuvata: tasapainoinen, rauhallinen, mutta samalla kuitenkin reaktiivinen siirtyminen on ainakin meidän kohdalla välillä sellaisen työn takana, että siitä on syytäkin olla tyytyväinen :)

 

 

Hevonen on siis ollut nyt parempi ratsastaa kuin pitkiin aikoihin - ehkä parhaimpia koskaan. Syy tähän saattaa olla lisääntynyt sileätreeni, kun esteet ovat jääneet vähemmälle. Toisaalta olen myös itse panostanut, tai ainakin yrittänyt panostaa jokaisella ratsastuskerralla oikeasti niihin asioihin kunnolla, enkä vain katsonut pieniä lipsumisia läpi sormien. Olen oikeasti todella mukavuudenhaluinen ratsastaja, joka vaatii useimmiten sen valmentajan korvan juureen karjumaan ohjeita: vaikuta, rentoudu, nyrkit pystyyn, katse eteen, ratsasta..! Muuten jään helposti vain tekemään niitä ympyröitä.

 

Olenkin alkanut tekemään perusratsastuksessani paljon vastalaukkoja, väistöjä ja teknisesti aina vaativampia asioita. Yksi suosikkitehtäväni on laukkaväistö uralta keskelle kenttää, vaihto ja takaisin uralle väistäen. Tuosta saa erilaisen variaation, kun ajattelee sen väistön sijaan sulkuna. Myös erilaiset vastalaukkakaarteet suurella taivutuksella sisäänpäin ovat mieleeni, kuten myös todella suuri kokoaminen pienenpienellä ympyrällä. Ravissa on kuitenkin hankalampaa keksiä mitään ihmeellistä ja olenkin siksi hionut paljon siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan.

 

 

Ennen klinikkakäyntiä emme aio hypätä ollenkaan, sillä Champin reaktio pystyyn hyppäämällä oli sen verran raju. Se on niin rehellinen hevonen, ettei se tekisi sitä ilman syytä. Olen kuitenkin mennyt puomeja ahkerasti ja maastoillut hieman normaalia enemmän. Yksi todella yksinkertainen puomitehtävä on mieleeni: yksi yksittäinen puomi keskellä kenttää! Sitä voi tulla ympyrällä kummasta päädystä tahansa, poikkirataleikkaalla suoraan tai vaihtaen suuntaa, lävistäjällä vinoon vaihtaen laukkaa tai niin, että jatkaa vastalaukkaa. Tai vaikka ympyräkahdeksikolla! Niin paljon erilaisia variaatioita, ettei varmasti lopu tekeminen yhden ratsastuskerran aikana.

 

Suunnittelin kovasti lähteväni Sea Horse Weekiin Champin kanssa, mutta mikäli sille koittaa sairasloma, jää Hanko tänäkin vuonna haaveeksi. En kuitenkaan kauaa surrut mahdollista tulevaa kohtaloani, vaan päätin, että lähden sitten viikoksi Lontooseen. Jos en saa ketään kaveriani mukaan, on lähdettävä yksin, mutta se ei haittaa - rakastan matkustamista myös yksin! En olekaan vuoden 2012 jälkeen juuri matkustellut, sitä ennen sitäkin enemmän. Olen oikeastaan todella innoissani mahdollisuudestani lähteä käymään Lontoossa, mutta saa nyt nähdä mitä klinikalla selviää.

 

 

Ensi viikko kuluukin torstaihin asti odotellen klinikka-aikaa. Torstaina käymme klinikalla heti aamusta ja iltapäivällä lähden Turkuun. Sarina, yksi parhaimmista ystävistäni, palaa silloin Australiasta Suomeen (melkein vuoden poissa!) ja lähden hänen ja muutamien muiden ystävien kanssa viettämään aikaa maanantaihin asti Ruisrockiin. Maanantaiaamuna palaan kotiin ja iltapäivällä alkaakin jo viikon työputki, joka vie varmasti kaikki ylimääräiset voimat viikonlopun jälkeen. No, kerkeää sitä levätä myöhemminkin!

 

Onko joku teistä tulossa Ruisrockiin?