#582: Tuntuma paremmaksi?

Kuolaintuntuma on yksi niistä ratsastuksellisista seikoista, joissa ei voi koskaan olla "tarpeeksi hyvä". Toki taitavat ratsastajat osaavat herkemmin tulkita erilaisia hevosia ja mukautua niiden vaatimiin raameihin, mutta silti, aina erilaisen hevosen osuessa kohdalle on työ aloitettava jollakin tapaa alusta. Mulle tasaisen tuntuman ylläpitäminen tuntuu olevan erityisen hankalaa ihan vain tämän yhden oman hevosenkin kohdalla. Sain jokin aika sitten kyselyn kiinnostuksestani osallistua tuntumanmittaukseen, jonka järjestivät Jaana Pohjola ja Minna Lindström. Lyhyen pohdinnan jälkeen tartuin tuumasta toimeen. Niinpä parisen viikkoa sitten kaksikko tuli tallillemme valokuvaaja Ritva Waris-Wörlin seuranaan tekemään ohjastuntumamittauksen.  

 

Olettekin jo saattaneet lukea Nooran blogista tästä samasta aiheesta. Mun kohdalla tuntumamittaus toteutettiin hieman eri tavoin, sillä emme harjoitelleet mitään varsinaisia kouluratsastuksellisia liikkeitä. Harrastelijaesteratsukkona kerroin aluksi hieman omia heikkouksiani sekä heikkouksiamme ratsukkona: jään herkästi vetämään taakse, ranteeni kääntyvät mutkalle, Champ roikottaa kieltään ja pitää suutaan auki jännittyessään, se pakenee tuntumaa herkästi kuolaimen alle sekä nykii päällään kohti ryntäitä päästäkseen pois tuntumalta. Melkoinen lista siis! Minna ja Jaana totesivat tosin, että olisimme oikein loistava testiratsukko kaikkine virheinemme, sillä nyt olisi ainakin jotain konkreettista korjattavaa.

Minna neuvoi todella konkreettisesti, ihan kädestä pitäen. Hieno juttu :)

 

Champille kiinnitettiin ohjiin ja suitsiin mittauslaite, joka mittaa tuntumaa käsittääkseni sekunnin kymmenesosan tarkkuudella. Laitoin videon loppuosaan pätkän, josta näette konkreettisesti sen, miltä mittausnäyttö näyttää ja mitä informaatiota se antaa.

 

Aloitin ratsastuksen ensin verryttelemällä itsenäisesti, ihan normaalit ohjat kädessä pitäen. Tässä vaiheessa emme mitanneet mitään, vaan ratsastin hevosta tavallisen alkuverryttelyn tavoin. Kun olin käynyt kaikki askellajit pikaisesti läpi, siirryimme testivaiheeseen: mun piti ratsastaa suunnilleen neliön muotoisella uralla yksi kierros jokaista askellajia. Kun tämä oli tehty yhteen suuntaan kaikki kolme askellajia putkeen, vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama uudelleen toisin päin. Koko testin ajan tuntumaa mitattiin ja tapahtuma videoitiin. Tämä on videolla heti ensimmäisenä.

 

En oikein uskaltanut vaikuttaa hevoseen testin aikana, vaan enemmänkin kelluin kyydissä matkustajana. Ainakin virheet tulivat silloin hyvin esiin! Kun testi oli saatu valmiiksi, kerrottiin mulle hieman tuloksia. Minna oli samalla tarkkaillut korjattavia asioita ja lähdimme sen jälkeen käymään niitä yhdessä läpi yksi askellaji kerrallaan. Mielenkiintoisia pointteja tuli esille ja aionkin hieman jakaa niitä teidän kanssanne. Voitte myös kuunnella näitä samoja asioita videolta, sillä jätin äänet päälle!

 

 

Linkki videoon.

 

Monissa ratsastuskouluissa opetetaan pitämään käsi hiljaa paikallaan. Fakta on kuitenkin se, että hevosen runko ja sitä myöten pää liikkuu, joten käsikään ei voi jäädä paikalleen passiiviseksi. Tällöin ohjastuntumasta tulee todellakin "on-off", sillä paikallaan oleva käsi on jännittynyt ja siksi epätasainen. Mulle on aina opetettu, että kädellä on myötäiltävä hevosen pään liikettä. Tapoja on ollut erilaisia, mutta nämä ajatukset toivat jonkunlaista uutta ahaa-elämystä tekemiseeni - ainakin jollain tasolla. Haimme mulle fiilistä, jonka avulla löytäisimme tuntuman, jossa hevonen ei koe törmäävänsä käteeni joka askeleella. Laitoimme avuksi peukaloiden väliin raipan pitämään ranteeni suorassa ja käden oikeassa tasossa.

 

Käynnissä käden tulisi liikkua ikään kuin suuren kahdeksikon muotoista kuviota vaakatasossa hevosen pään mukana. Ideana ei siis ole missään askellajissa liikuttaa kättä väkisin, vaan sallia käden luontainen liike hevosen liikuttamana. Ajatuksen kiinni saaminen vie tietysti oman aikansa, jolloin liikettä voi tehdä itse liioitellustikin. Lähdimme liikkeelle puhtaasti siitä, että tarjosin hevoselle aluksi ohjaa normaalia reilusti enemmän saadakseni sitä avaamaan leukakulmaansa ja venyttämään turpaa eteen sen sijaan, että se painuisi taaksepäin. Tällä oli suuri vaikutus käynnin laatuun: kun hevonen sai kävellä "vapaammin" ja käsi eli liikkeen mukana, ei käynti ollut passitahtista. Passitahtisuus kun yleensä johtuu juuri siitä, että ratsastaja paineistaa hevosta liikaa ja rikkoo käynnin tahdin. Minna sanoi, että Champilla on käynnissä niin valtava yliastunta, että se tarvitsee aikaa jalkojensa asetteluun - muuten käynnistä tulee kiireistä ja sitä kautta kaksitahtista.

 

Oli hauskaa!

Ravissa liikkeen tulisi olla vähän soikion muotoinen pyörivä liike eteen-taakse. Ei taakse vetäen, vaan niin, että kädet liikkuisivat omalta paikaltaan eteen kohti hevosen suuta pyörähtäen siitä takaisin omalle paikalleen, soikion tavoin. Liike tapahtuu ravin tahdissa, aivan kuten jokainen käden liike kulloisenkin askellajin tahdin mukaan. Kun ravia halusi isommaksi, tuli käden liikettä viedä edemmäs samalla käyttäen tietysti pohkeita tai muita istunta-apuja kertomaan hevoselle, että liike saisi kasvaa. Jo pelkkä käden eteen vieminen oli Champille riittävää, sillä silloin käsi salli sen edetä.

 

Ihan lopuksi otimme hieman ravia, jossa tein temponvaihteluita askellajin sisällä: ensin vähän "kootummin" ajateltuna, sitten kohti keskiravia. Tässäkin vaihtelut tuli tehdä käden kautta. Kokoamista ajatellessa liikettä ei saanut vastustaa kädellä, vaan se piti suunnata ylöspäin taaksepäin vetämisen sijaan. Nämähän ovat tosi selkeitä asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta silti niiden konkreettinen tajuaminen vie oman aikansa. Keskiravia kohden hevonen ei taas saanut tippua alas, vaikka käsi meni hieman eteen.

Alun ravailua pidemmällä ohjalla, kun haimme ajatusta käden liikkeestä.

Kääntämistä.

Laukassa ajatuksena oli tarjotin. Kyllä, tuo mielikuva todella havainnollisti asiaa ainakin omalla kohdallani. Kädet liikkuvat vaakatasossa D-kirjaimen mallista kuviota niin, että esimerkiksi vasemmassa kierroksessa kädet tulevat oikealle sivuun, siitä D-kirjaimen kaaren mallisesti vasemmalle ja suoralla linjalla takaisin oikealle. Kädet lähtevät oikealle siinä vaiheessa, kun laukka-askeleessa on menossa diagonaalijalkaparit (vasemmassa kierroksessa sisätakajalka ja ulkoetujalka). Kun sisäetujalka ojentuu eteen, kädet menevät eteen ja siitä vasemmalle. Liike on siis todella nopea, mutta kun sen kerran tajusi, tuli se todellakin ihan itsestään. Fiilis selkään oli aika magea!

 

Kun olin tajunnut käsien liikkumisen idean, teimme hieman hiomista laukassa. Estehevoselle tärkeää on kääntyminen, joten harjoittelimme pieniä voltteja ja käden liikettä kääntävänä apuna. Otetaan esimerkkinä vasen kierros, sillä se näkyy videolla. Mun piti ajatella oikean käden suuntaa kohti hevosen korvaa ja vasenta kättä kääntämään hevosen sisälapaa - ei siis vetämään taakse tai edes kääntämään sivuun, vaan konkreettisesti ajatella sisälavan siirtämistä käden avulla. Asettaminen ympyrän mukaan tapahtui nostamalla ulkokättä hieman ylemmäs ja avaamalla sisäkättä.

 

 

Minna pyysi mua tulemaan muutamat vaihdot niin, että tekisin vaihdon pelkällä käsien liikkeen suunnan vaihtamisella ja painoavuilla. Aluksi muutamat vaihdot menivät vähän hakiessa, mutta kun sain ideasta kiinni, tuli vaihdoista sujuvia ja "portaattomia". Eiväthän ne mitään kouluratakelpoisia vaihtoja olleet, mutta hevonen kuitenkin laukkasi eteen, eikä jäänyt ylös tai nostanut takaosaa liikaa, kuten usein normaalisti meidän kohdalla käy.

 

Loppuun teimme vielä hieman pienempää ympyrää ja "kootumpaa" laukkaa. Ideana oli siis kääntää hevonen niin pienesti kuin "mahdollista". Champ oli niin suloinen, kun se oikeasti yritti kaikkensa. Aluksi se ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä halusin, mutta kun noudatin Minnan ohjeita käden liikkeen ja kääntämisen suunnasta, syttyi ruunan päässä lamppu ja se rupesi tarjoamaan jos jonkinlaista kevätjuhlaliikettä. Hevosen jalat eivät tosin meinanneet pysyä vauhdissa mukana :D

  

<3

Yhteenvetona mittauksen mukaan mulla oli oikeastaan todella pienet puolierot: oikeassa kierroksessa oikea käsi oli muutaman newtonin verran vahvempi, vasemmassa kierroksessa eroa oli yhden newtonin verran - tässäkin niin, että oikea oli vahvempi. Olen oikeakätinen, mutta silti eroa oli todella vähän. Hassua oli se, että vasen käteni on yleensä se ongelmakäsi, joka jää passiiviseksi ja lukitsee hevosen kaulan liikkumattomaksi. Näin oli tälläkin kertaa, mutta vaikka käsi on passiivinen, ei se silti vedä taakse samalla tavoin kuin oikea. Mielenkiintoisia seikkoja, joita miettimällä saa varmasti jotain uutta ratsastukseensa.

 

Jos kiinnostuit tuntumamittauksesta, kannattaa laittaa viestiä Jaana Pohjolalle (jaanapohjola@gmail.com) tai Minna Lindströmille (minna.lindstrom@tunnehevonen.fi). Meidän olisi tarkoitus ottaa uusintamittaus jonkin ajan päästä, kunhan olen ensin sisäistänyt tätä ideaa omaan ratsastukseeni ja nähnyt sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväisessä treenissä.