#379: Superiloinen esteratsukko!

Mistähän sitä aloittaisi? Hehkuttamalla sitä, että pääsimme vihdoin hyppäämään kotitallimme kentällä vaiko kenties sitä, että pääsin ylipäänsä hyppäämään.. Vaiko sitä, että hyppääminen oli aivan älyttömän kivaa ja homma sujui pääosin hyvin? Vaikea valinta ja onneksi niin!

 

Sunnuntaina oli siis vuorossa ensimmäinen estevalmennus tai edes hyppäämiskerta tuon meidän pienen "saikun" jälkeen. Edellisen kerran hyppäsin kunnolla Kauniaisissa harjoituskisojen yhteydessä vajaa kuukausi sitten ja Piuden valmennuksesta onkin kulunut aikaa aivan liian pitkään, reilusti yli kuukausi. Koska hyppytaukoa oli kertynyt (ja koska en voinut kantaa kentälle kuutta tolppaa enempää tarvikkeita), rakensimme kentälle vain yhden pystyn ja okserin kahdeksikolle.

 

Aloitimme valmennuksen ratsastamalla ravissa ja laukassa hevosta lämpimäksi, vaikka ulkona olikin jo tuolloin 25 astetta lämmintä ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Huh! Piude halusi, etten ratsastanut hevosta kovinkaan paljon eteen, vaan Champin tuli olla rennossa ja pitkässä muodossa venyttäen päätään ja kaulaansa niin alas ja eteen kuin se vaan halusi. Hevosen piti toimia omalla moottorilla ja olla eteenpäinpyrkivä, muttei kuitenkaan missään nimessä juosta apuja karkuun. Sainkin heti noottia siitä, että ratsastin aivan liian kovassa tempossa ja lyhyellä kaulalla kerätessäni ohjat käteen.

 

 

Huomautuksia tuli myös siitä, etten saa jäädä jalalla naputtamaan hevosen kylkeä jatkuvasti. Tuo on itselleni varsin yleinen virhe ja sitä on vaikea korjata, koska en edes itse huomaa tätä ilman, että kiinnitän siihen huomioni kokonaan. Ärsyttävä, mutta tietysti korjattavissa oleva virhe. Tällä kertaa en saanut käsistäni niin paljon noottia, vaikka kuvista kyllä näkee, miten nyrkit eivät ole pystyasentoa nähneetkään.. Piude muuten totesi, että "anna sille pidemmät ohjat, ettei tarvitse maata siellä kaulalla etukenossa", kun menimme alkuraveja ja hevonen venytti päänsä aivan alas asti. Helppohan se olisi, mutta kun mulla on ponimittaiset ohjat, niin ne loppuivat kesken! :D

 

Käden tuli olla joustava ja hakea tuntumaa kuminauhan tapaan. Jos ajattelen käden vain paikalleen, siitä tulee helposti ikävän terävä hevosen suuta kohden ja tuntuma ei pysy tasaisena. Tuollaisessa hyvin syvässä ja matalassa muodossa ainakin itselleni tasaisen tuntuman säilyttäminen on haasteellisempaa, sillä hevonen voi muuttaa muotoa hyvinkin nopeasti, jolloin pitkä ohjaspituus vaikuttaa siihen, ettei kättä saa tarpeeksi nopeasti reagoimaan muutoksiin. Esimerkiksi jos hevonen nostaa päätään ylös, tulisi ulko-ohjalla tehdä puolipidäte ja tukea jalalla, mutta kun ne ohjat ovat silloin kilometrin verran liian pitkät, täytyy käsi vetää aivan liian taakse. On se vaan niin vaikeaa..!

 

 

 

Ennen hyppäämistä teimme töitä hetken aikaa ravipuomeilla. Välit olivat pitkähköt, sillä Champilla on melko iso ravi ja se on helposti vain sellaista lompsimista, mikäli sitä ei aktivoi tarpeeksi. Piude totesikin, että tämä hevonen tekee sileällä just eikä melkein sen verran, mitä ratsastaja pyytää, ei yhtään enempää. Ja kun yhdistelmänä on kaksi vähän mukavuudenhaluista "urheilijaa", ei yhtälö ole aina se kaikkein parhain. Haha! Puomit sujuivat kivasti, kunhan muistin ratsastaa kaarteesta ulos tasapainossa ja ilman, että ulkolapa pääsi karkaamaan sivulle. Champ oli aluksi ihan innoissaan puomeista, mikä näkyykin tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassa.

 

Esteille siirryttäessä pidimme molemmat esteet pystyinä alkuun. Tulimme ensin muutaman kerran toista pystyä yksittäisenä niin, että se oli kavalettikorkeudessa, ehkä 70-80cm. Champ hyppäsi hyvin ja oli äärettömän innoissaan imien esteelle koko ajan. Jäin välillä ehkä hieman liikaa ratsastamaan kädellä kohti estettä, mutta koska pidin myös jalat kiinni, ei lähestymisissä ollut ongelmia. Noista kuvista näätte, ettei Champ jaksanut koukistaa takajalkojaan ollenkaan noilla pienillä esteillä. Se hyppäsi vain ylöspäin, jolloin takaset saivat tulla suorina mukana.

 

 

Kun teimme toisesta pystystä okserin, tulin tehtävää niin, että hyppäsin ensin oikeasta kierroksesta pystyn ja sitten vasemmasta okserin heti perään. Tuo oikeasta kierroksesta lähestyminen lyhyehköstä kaarteesta on mulle ehkä se kaikista vaikein tehtävä, mutta en onnistunut mokaamaan tuota lähestymistä kuin kerran! Tuolloin tulin vähän liian huonossa laukassa kaarteeseen ja jäin ratsastamaan kädellä kohti estettä näkemättä paikkaa, jolloin tein vuorotellen ratkaisuja eteen ja taakse eikä paikka osunut ollenkaan tullen aika pohjaan. Piude neuvoikin, että jos en nää paikkaa, tulee mieluumin jäädä vain odottamaan ja antaa esteen tulla sieltä itsekseen. Toisella kertaa tein vähän erilaisen ratkaisun ja lähdin ratsastamaan kaarteesta enemmän eteen, mikä ei ollut sekään hyvä vaihtoehto, vaikka paikka osuikin tällöin hyvin.

 

Melko alussa hyppäämistä korjasimme myös Champin tapaa siirtyä juuri viimeisessä askeleessa oikealle nojaten oikean puolen apuja vasten. Tämä on tietysti huono juuri silloin, kun edessä on tiukka kaarre oikealle ja seuraava tehtävä tulee nopeasti vastaan - hevonen nimittäin oikaisee tuolloin kaarteessa ja on poissa tasapainosta. Kenkäisin kerran esteen jälkeen hevosta oikealla pohkeella niin, että se meni kunnolla kulmaan, minkä jälkeen tuo virhe pieneni todella paljon. Pitää vain muistaa ratsastaa itse tarkasti koko ajan!

 

 

Toinen korjattava asia oli pystyn jälkeen hevosen saaminen nopeammin takastensa päälle. Meidän kenttä on nyt vähän kuiva ja siksi hieman liukas, joten hevonen tulee saada ylös edestä, jotta se pystyy laukkaamaan kaarteet tasapainossa. Jään helposti esteiden jälkeen matkustelemaan vaikka miten pitkäksi aikaa, jos seuraava tehtävä on vasta matkojen päässä. Piude huutaakin mulle usein esteen jälkeen, että nyt se peppu penkkiin ja ratsasta, äläkä matkustele!

 

Yleisesti ottaen mulla oli älyttömän hauskaa ja hevonenkin nautti. Champin laukka tuntui esteitä kohden niin voimakkaalta ja hyvältä, etten voinut olla nauttimatta. Ihan kuin olisin istunut pomppupallon päällä! Pienen hyppytauon vuoksi nuo 110-120cm esteet tuntuivat itsestäni jotenkin isoilta, mutta niiden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ruuna imi esteille todella voimakkaasti ja sitä pääsi ratsastamaan toden teolla niin kuin olen tottunut eli ilman, että sitä tarvitsee puskea jokaisella solullaan kohti estettä toivoen samalla, ettei se kieltäisi. Kertaakaan Champ ei edes ajatellut stoppaavansa, vaikka toinkin sen kerran huonoon paikkaan. Toivotaan, että tämä hyvä vire jatkuisi myös tulevaisuudessa.

 

Seuraavan kerran hyppään ehkä keskiviikkoaamuna, jos vain saan kyydin Piuden luokse. Ajattelin myös lähteä käymään Johanna Mikkolan valmennuksessa tulevalla viikolla, jos vain kyyti sinne järjestyy. Hankoon olen menossa kisaamaan näillä näkymin torstaina luokissa 100cm ja 110cm, joten meidän kisatauko jäisi sitten vain vajaan kolmen kuukauden mittaiseksi. Mutta katsotaan ensin, miten nämä tulevat treenit menevät :)

Linkki videoon