#382: Hyvänmielen treenit

Viime keskiviikko alkoi mitä parhaimmalla aktiviteetilla, nimittäin olimme menossa jo puoli yhdeksältä trailerin kanssa valmentajani luokse estevalmennukseen. Tarkoituksena oli hypätä vielä kerran ennen Hangon kisoja, joten nyt meillä on tämä viikko taukoa varsinaisesta treenistä.

 

Aina ennen ollessani Piuden luona valmennuksessa, on valmennus mennyt vähän niin ja näin. Hänen kenttä on meidän maneesia sen verran paljon pienempi, että siellä todella joutuu ratsastamaan kaarteet ajelehtimisen sijaan. Tämäkös on ollut mulle haastavaa! Viimeksi taisinkin vannoa, että käyn siellä nyt niin paljon, että homma alkaa varmasti sujumaan. Tuo lupaus on vähän jäänyt, mutta nyt onneksi pääsimme paikalle.

 

Tällä kertaa kuvia ei ole, mutta videota siis senkin edestä. Nämä ovat videolta kaappauksia, kun muuten olisi tullut kuvaton postaus :)

 

Ajattelin tehdä tällä kertaa tällaisen vähän lyhemmän treenipostauksen, sillä edelliset kaksi ovat olleet melko pitkiä ja selostavia. Latasin nettiin tunnista videopätkän, jossa on kaikki hyppymme lukuunottamatta yhtä linjatehtävää, jota hyppäsimme ennen varsinaista rataa. Sitä isäni ei valitettavasti ollut kuvannut, sillä kamerassa oli väärä asetus päällä.. Mutta tuossa on siis mukana ihan kaikki materiaali, mitä kamerasta löytyi.

 

Aloitimme itsenäisellä verryttelyllä ja hain samaa fiilistä kuin sunnuntain valmennuksessa: rentoa hevosta ja rauhallista tempoa. Hyppäämisen aloitimme kavaletilla (tällä kertaa konkreettisella sellaisella, kun jotkut teistä tuntuivat pahoittavan mielensä edellisen kerran nimetessäni kavaletiksi pienen pystyn). Tulimme tämän jälkeen muutaman kerran erilaisia radanpätkiä ihan pienillä korkeuksilla ja näytimme kaikki tehtävät paitsi hevosille, myös kuskeille. Ensimmäisen kerran lähestyttäessämme vesimatto-okseria kielsi Champ sille jo kaukaa, kun se jäi tuijottamaan sitä ja ratsastin itse sille eri tavoin kuin muille esteille. Tiesin, että ruuna katsoisi sitä, joten jännitin sitä itse jo valmiiksi. Millään muilla kerroilla ei hevonen edes yrittänyt stopata, vaikka toinkin sitä välillä vähän huonompiin paikkoihin.

 

 

Annoimme Champin olla vähän "villi" ja pyrimme pitämään sen mielen positiivisena. Se sai vähän spurttailla esteiden jälkeen ja vinkua omaan tapaansa ilman, että kiinnitin siihen sen enempää huomiota. Toki kontrolli oli oltava, mutten lähtenyt ratsastamaan hevosta pakettiin juuri yhtään. Tällä tavoin saimme tähän väliin meille molemmille positiivisen ja iloisen hyppykerran, jossa tekeminen oli helppoa ja molempien itseluottamus kasvoi. Emme nostaneet esteitä viimeisellekään radalle kuin metriin, jotta kaikki tekeminen oli varmasti helppoa ja mukavaa.

 

Yksi samassa valmennuksessa ollut ratsastaja totesikin tunnin jälkeen, että näytin jokaisen esteen jälkeen siltä, että olisin pidätellyt naurua tai ollut purskahtamaisillani nauruun. Se oli ihan totta! Champ teki välillä niin pyöreitä hyppyjä, että mulla oli vaikeuksia pysyä kyydissä ja naureskelin meidän menolle ratojen aikana. En voinut nauraa ääneen, sillä olen saanut siitä noottia sen verran usein, että osaan pitää suuni kiinni. Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Tästä on hyvä jatkaa Hankoon - toivottavasti sama positiivinen meno jatkuu sielläkin :)