#385: Sea Horse Week 2014

Tämän postauksen olisin halunnut tehdä jo heti torstaina, mutta aika ei ole ollut puolellani! Perjantaina Voitto kotiin -blogin Tiia tuli Etelä-Suomeen iltapäivällä ja lauantaina ajoimme Kuopioon, josta jatkoin matkaa Polvijärvelle. Tänään sunnuntaina ajan kotiin, joten tein tämän postauksen tässä yöllä valmiiksi. Mutta nyt itse postauksen aiheeseen, nimittäin torstain Sea Horse Weekiin eli Hangon kisoihin!

Kerroin edellisessä postauksessa, miten paljon Hangon kisat "jännittivät" itseäni etukäteen. Kisatauko oli itselläni pitkähkö ja tuona aikana se suurin saavutettu varmuus radoista oli kadonnut. Hanko olikin itselleni ikään kuin henkinen välietappi, jossa oli tarkoitus selvitä maaliin ja saada sitä kadonnutta varmuutta takaisin - tai näin itsestäni tuntui. Lähdimme matkaan jo aamuvarhaisella, sillä ensimmäinen starttini oli kahdentoista aikoihin ja meiltä ajomatkaa kertyi parisen tuntia.
 

Ensimmäiset viisi kuvaa on kuvannut Tiiti Talala & http://ratsastuskouluoppilaantarinat.blogspot.fi/, iso kiitos! Loput
kuvista ovat isäni ottamia. Jos jollakulla sattuu olemaan kameran kätköissä kuvia lisää, laittakaahan meiliä :)

 

 

Hangossa oli älyttömän kuuma sää, mittari kohosi aivan kolmenkymmenen asteen tienoille! Valmentajani Piude oli kisoissa stewardina, joten sain häneltä apua verryttelyssä. En siis tarvinnut itse stressata sen enempää siitä, millaista verryttelyä lähden tekemään: keventelin ja laukkasin rennosti muutamat kierrokset ja otin parit hypyt sekä okserille että pystylle. Champ oli pari ensimmäistä hyppyä vähän spooky, mutta teki sitten ihan hyviä hyppyjä ja tuntui hyvältä.

Mulle sattui pieni kömmähdys juuri ennen viimeistä verryttelypystyä: Champ pukitti laukannostossa niin voimakkaasti, että lensin koko kroppanin voimalla sen kaulalle. Nyrkkini osui suoraan peukalon "nivel" edellä rintalastaani ja luulin jo, että tipun. Kipu oli aivan älytön ja jouduin tekemään voltin ennen uutta lähestymistä, sillä silmissä pimeni hetkeksi. No, radalle toki mentiin! Veikkaan, että hiusmurtuma tuli rintalastaan, sillä syvään hengittäminen, ylävartalon kääntäminen ja vatsallaan makaaminen on edelleen tuskaista. Mulla on aiemminkin sattunut samanlainen haaveri, kun veljeni hyppäsi vahingossa päälleni trampoliinilla :D

 

 

Metrin rata itsessään ei ollut kovinkaan hyvä. Ratsastin ihan liian hitaassa tempossa ja paineistaen, enkä sallinut hevosen laukata tarpeeksi vapaasti. Nuo esteet ovat Champille niin pieniä, että sen pitää vain sallia laukata ja ne tulevat itsestään matkalla. Tuo liian kontrolloitu ratsastaminen kostautui sitten esteellä numero seitsemän, jossa Champ teki okserille talajalkavirheen ja puomi putosi: ratsastin ihan liikaa varmistellen esteelle, sillä takaraivossa kyti ajatus, että hevonen saattaisi kytätä estettä, koska siellä alla on vesimatto. Pudotuksen jälkeen "lopetin" ratsastamisen kokonaan ja kun siihen yhdistettiin edellisen esteen yliratsastaminen, jäi Champ tuijottamaan kahdeksatta estettä ja kielsi sille sitten jo kaukaa. Koska peli oli jo menetetty, rauhoituin tilanteen ja otin uuden lähestymisen ajatuksella, että maaliin oli päästävä. Kenkäisin hevosen uudella lähestymisellä pystystä yli ilman sen tarkempaa ratsastusta ja siksi hyppy tuli ihan lavoilleen, tuloksena puomi mukaan. No, maaliin päästiin ja ajatukset kohti seuraavaa luokkaa.

Sainkin siis ohjeeksi ratsastaa rennommin ja vähän pidemmällä ohjalla. Seuraava starttini oli vasta kahdeksan maissa, joten odottelua jäi todella pitkään! Viilentelimme hevosta kylmällä vedellä ja yritin välissä nukkua väsymystä pois autossa, mutta ilma oli niin tukahduttavan kuuma, ettei siitä tullut mitään. Ärsyttävää! No, kerrankin lämmintä, joten ei valiteta sen enempää. Auttelin myös vähän verryttelyssä muita työntekijöitä ja vaihdoin kuulumiset muutaman kaverini kanssa. Kahden särkylääkkeen voimalla pystyin myös olemaan niin, ettei rintalastan kipu haitannut menoa pahemmin.

Linkki videoon.

110cm luokan verryttelyyn lähtiessä Champ oli ihan nuutunut, vaikka olin juottanut sille elektrolyytti-mellastivat vaikka kuinka ja yrittänyt viilentää sitä parhaani mukaan. Toki ymmärrettävää, että nuo lämpötilat painavat hevosen virkeyden päälle.. Verryttelyssä hain vain positiivista fiilistä ja vitsi, miten mageita hyppyjä saimmekaan! Piude totesikin, että tämä fiilis halutaan sinne radalle. Olin yhtä hymyä itse ja lähdin rennolla mielellä radalle.

Kun lähtömerkkini tuli, laittoi tuomaritorni tarkoituksella tai tarkoituksettomasti soimaan juuri JVG:n. Pienissä häissä -kappaleen ja mua alkoi naurattamaan ihan hirveästi. Tuomaritornissa istui pari tuttuani, joista toinen vastasi musiikista ja tietää, että tuota kappaletta on tullut kuunneltua.. Että kiitos vaan sinne sopivasta musiikkivalinnasta! Onko teille koskaan sattunut niin, että musiikki ratanne aikana on ollut tilanteeseen sopiva?

 

Linkki videoon.

 

No, ei se rata itsessään ollut juuri metrin rataa parempi, ellei viimeisiä esteitä lasketa mukaan. Ratsastin toki rennommin ja olin paljon paremmalla fiiliksellä virheistä huolimatta, mutta edelleen meno oli liikaa taaksepäin niissä tilanteissa, joissa en ollut itse täysin varma ratkaisuista. Toisella esteellä tulin vähän lähelle, jolloin Champ ei ollut ihan skarppina ja otti puomin mukaan. Neljänneltä viidennelle oli suhteutettu linja viidellä laukka-askeleella, jonka kuvittelin jäävän meille vähän ahtaaksi. Neljännelle otin aavistuksen pienemmän hypyn, jonka vuoksi mun olisi ehdottomasti pitänyt reagoida eteen, mutta koska en sitä siinä tilanteessa tajunnut, tulimme ihan puolikkaaseen askeleeseen ja kielto. Uudella yrityksellä pitkän tien kautta yli ja homma jatkui! Kuudennelle paineistin ja varmistelin taas liikaa, sillä en halunnut uutta kieltoa ja siksi puomi tuli tästäkin mukaan.

 

Kaikista jälkimmäisen radan virheistä huolimatta hymyilin koko radan läpi ja mulla oli todella hauskaa ratsastaessani. Sanoinkin paikalla oleville henkilöille radan jälkeen, että olipas hauskaa ratsastaa, kaikesta säätämisestä huolimatta. Piude totesi siihen, että jos seuraavalla kerralla vaikka ratsastaisin sen hauskanpitämisen lisäksi, niin tuloskin voisi olla parempi. Heh, hiljaa hyvä tulee ;)

 

 

Vaikka virhepisteitä tuli molemmista luokista, olin ihan tyytyväinen päivään kokonaisuutena. Kisat olivat hyvin järjestetyt, ihmiset olivat iloisia, sää oli aurinkoinen ja radat kivoja. Omat virheeni johtuivat täysin tekemisistäni, eivätkä missään nimessä esimerkiksi radoista - ne olivat kivoja ja sujuvia, joissa ei ollut oikeastaan mitään sen ihmeellisempää kikkailua. Kivoja ratoja aluekisoihin siis! Tarvitsen nyt vain itse lisää sitä varmuutta ratojen ratsastamiseen. Suunnitteilla olisikin siis mennä elokuun alussa keskiviikkokisoihin Laaksolle hyppäämään metri ja 10. elokuuta sitten Lohjalle seuraestekisoihin luokkiin 100cm ja 110cm, joka on arvostelulla AM5.

 

Olitko paikan päällä kuvaamassa, kisaamassa tai katsojana? Mitä pidit?

Jos sulla on radoistani kuvia, laita meiliä osoitteeseen aadalatti@gmail.com,

sovitaan sitten korvauksista ja muista jutuista sitä kautta :)