#384: Miten valmistaudun kisoihin?

Huomenna koittaakin meidän kesän ensimmäiset kilpailumme, kun suuntaamme trailerin kanssa kohti aurinkoista Hankoa ja Sea Horse Weekiä. Olen viimeksi kilpaillut tällä kaudella Laaksolla toukokuun ensimmäisinä päivinä, joten kisatauko on ollut melko pitkä. Tähän liittyen mulle on noussut melkoinen kynnys lähteä kisaamaan ja haluan avata asiaa teille, jos se vaikka selkeyttäisi samalla omia ajatuksiani.

 

En yleensä jännitä kisoissa tai kisaamista ylipäänsä, sillä se menee itselläni melkein rutiinilla. Nyt voin kuitenkin sanoa, että Hangon kisat jännittävät toden teolla: nukuin jo edellisenä yönä huonosti, katkonaista unta ja olen siksi nyt kovin väsynyt. Tunnistan jännityksen itsessäni ja tiedän, etten jännitä itse suoritusta. Luokkakorkeudet ovat meille sopivat ja niiden kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Jännitän kuitenkin sitä, miten meillä sujuu: onko Champ sellainen kuin alkukauden kisoissa vai stoppaako se heti ensimmäiselle esteelle; miten ratsastan itse, suoriudunko tehtävistä kiitettävästi.. Ja ennen kaikkea sitä, mitä muut ajattelevat suorituksistani.

Tämähän on ihan tyhmää! Tiedän, ettei mun pitäisi todellakaan miettiä sekuntiakaan sitä, mitä muut ajattelevat kisoissa ratsastuksestani. Meillä meni alkukausi ihan älyttömän hyvin ja Champ teki niin hienoja ratoja (kuskin mokista huolimatta), että sijoitus tuli jokaisesta luokasta kotiin. Keväällä ja alkukesällä sattuneet epäonnistumiset ovat kuitenkin tehneet lommon itsetunnolleni samalla, kun alkukauden tulokset "painostavat" onnistumiseen.

 

Nämä Hangon kisat ovatkin itselleni eräänlainen henkinen välietappi päästä takaisin normaaliin kisarutiiniin. Mun pitäisi ehdottomasti ajatella jokainen este samanlaisena, helppona esteenä ja pitää koko päivän ajan iloinen fiilis - tehdään niin kuin osataan ja se riittää. Bloggaajana väistämättä mieleen kuitenkin tulee ne paineet menestymiseen, vaikka tiedän, että se on turhaa ja oikeastaan todella typerää. Omalle alitajunnalle kun ei vain aina voi mitään..

 

 

Mutta ehkä se tästä iloksi muuttuu! Ainakin sää suosii, sillä Hankoon on luvattu torstaille taas hirveitä hellelukemia. Lähemmäs kolmenkymmenen asteen säätila tuo toki mukana omat haasteensa, kuten hevosen juominen, viilennyt ja ylipäänsä yleinen viihtyminen kisapaikalla. Meillä on lähtö aamulla jo kahdeksan jälkeen ja takaisin olemme perillä vasta lähempänä kahtatoista yöllä, joten pitkä päivä on tiedossa. Metrissä starttinumeroni on 39./160 ja 110cm-luokassa 124./130, joten odottelua noiden starttien välille tulee kuutisen tuntia.

 

Pakkasin tänään keskiviikkona valmiiksi suurimman osan tavaroista: satulan, vyön, rintaremmimartingaalin, harjoja, ämpäreitä, sienen, hikiviilan, ötökkämyrkkyjä, suojat.. Lista  on loputon! Koska sää on kovin lämmin, otan mukaan melassia ja elektrolyyttejä, joita voin sekoittaa hevosen juomaveteen. Lämpimällä säällä kun on ehdottoman tärkeää huolehtia paitsi nestetasapainosta, myös riittävästä suolojen saamisesta. Koska olemme reissussa koko päivän, pitää huomenna pakata mukaan vielä kauraa ja heinää, jotta hevonen saa normaalisti ruokansa kisapaikalla. En halua pakata heinää valmiiksi edellisenä iltana, sillä suljetussa muovipussissa näin lämpimillä keleillä se saattaa mennä huonoksi.

 

 

Arvoin myös pitkään, mahdanko letittää Champia ollenkaan Hangon kisoja varten. Hevonen olisi varmasti paljon siistimpi, mutta samalla sillä olisi päässään kiristävät letit koko päivän ajan kaiken kuumuuden lisäksi. Päätin siis, etten letitä sitä ainakaan ensimmäiseen luokkaan ja jos siltä tuntuu, voin väkertää letit ennen toista starttia hyvällä ajalla. Klippasin ruunan tiistaina, joten se on nyt oikein edustuskunnossa. Muuten olemme valmistautuneet tulevaan koitokseen melko rennosti, lähinnä maastoillen paljon ja tehden perustyöskentelyä sileällä sen mukaan, miten hevonen ja kuski ovat jaksaneet kuumuudesta johtuen.

 

Hangon kisareissusta haastavan tekee mulle myös se, etten saanut ketään kaveriani mukaan hoitajaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että reissussa olemme siis vain minä ja isäni, joka ei hevosia sen kummemmin harrasta. En voi olettaa, että hän haluaisi roikkua narun päässä koko päivää, joten olen sidottuna hevoseen suurimman osan koko kilpailupäivästä (mikäli siis traileri on niin kuuma, ettei sisällä voi pitää hevosta starttien välillä). Eihän se oikeastaan mikään ongelma ole, mutta kisoissa on muuten aina mukava moikata tuttuja ja vaihdella kuulumisia. No, välillä näinkin päin! Toivotaan, että mahdollisimman moni saisi varjoisen traileripaikan, jotta hevosia pystyisi seisottamaan edes jonkun tunnin autossa.

 

Oletteko te kisaamassa tai katsojina Hangossa? :)