#397: Weekend Festival 2014

Vaikka blogini onkin hevosaiheinen, on nyt luvassa tämän vuoden toinen festaripostaus - ja samalla myös vuoden viimeinen. Muutama lukija kerkesikin kysellä edellisissä postauksissa, satuinko olemaan Weekend festivaaleilla paikan päällä ja kyllä, siellä tosiaan tuli vietettyä aikaa molempina päivinä festarirannekkeen voimin. Itse asiassa olen ollut mukana tapahtumassa jo sen ensimmäisestä vuodesta saakka. Pientä tuulettumista hevosaiheista, joskin sunnuntaina oli jo mukava palata takaisin talliarkeen.

 

Mun osalta "WKND-viikonloppu" alkoi jo keskiviikkona, kun hain kaverini lentokentältä meille. Sarina lensi suoraan työpaikaltaan Saksasta Helsinkiin ja yöpyi meillä sunnuntaihin saakka. Torstaina olin vapaalla ja vietimme pitkän kaavan mukaan tallipäivää lähtien kuitenkin illaksi Helsinkiin shoppailemaan ja noutamaan kolmatta seuralaistamme, Steffiä. Nämä molemmat ystäväni ovatkin pyörineet blogien teksteissä vuosien mittaan, joten ei heistä sen enempää. Hevosihmisiä olemme kaikki, joten juteltavaa riittää!

Perjantaina lähdimme Helsingin Kyläsaareen yhden aikoihin. Emme menneet heti alueelle sisään, vaan vietimme hetkisen verran aikaa porttien ulkopuolella ja seurailimme väkijoukkoa. Sisälle päästyämme kiertelimme hetken verran aluetta ympäriinsä tutustuen paikkoihin ja menimme lopulta kuuntelemaan Showtekia, joka oli yksi pakollisista katsottavistani. Kun Showtek lopetti, päätimme hyödyntää väkijoukon poistumisen hivuttautuen lähemmäs eturiviä ja lavan keskiosaa, päätyen oikeastaan aika lailla keskelle ja eturiviin. Vaivannäkö kannatti, sillä Martin Garrixin keikka eturivistä oli huikea! Toki paremman siitä olisi tehnyt pimeämpi taivas, jolloin valot olisivat näkyneet paremmin.

 

Toisen keikan jälkeen lähdimme jälleen kiertelemään, päätyen jonottamaan ruokaa. Tähän saimme kulumaan aikaa ikuisuuden, joten emme katsoneet ollenkaan Afrojackia. Dimitri Vegas & Like Miken keikasta seurasimme ehkä puolisen tuntia, kunnes poistuimme takavasemmalle ja vietimme aikaa istuskellen anniskelualueella. Olihan se ehdottoman hyvä, mutta välillä piti lepuuttaa jalkoja! Illan kruunasi kyllä ehdottomasti Calvin Harrisin keikka, joka alkoi sopivasti vasta illan pimennyttyä - kaikki ne tutut biisit ja ihmisten tunnelma oli loistava yhdistelmä. Joskus puoli yhden jälkeen lähdimme etsimään kyytiä kotiin ja matkalla törmäsimme Loopin iltapäiväjuontaja Tinni Wikströmiin, joka haastatteli meitä hetken verran. Me olimme kyllä ihan poikki esityksen jälkeen ja valmiita nukkumaan, joten heti kotiin päästyämme painoimme päät tyynyyn.

 

Lauantaina herätys oli onneksi vasta kymmenen jälkeen. Lähdimme samalla aikataululla liikenteeseen, tosin tällä kertaa hengailimme porttien ulkopuolella paljon pidempään ja raahauduimme sisälle vasta kolmen aikoihin. Halusimme käydä laitattamassa Glitterin pisteellä hiukset, mutta sitä ennen sain loistavan idean - hyppään Benji-hypyn. Öh? Halusin hypätä jo Ruisrockissa, mutten silloin raaskinut maksaa lystistä sitä summaa. Enkä kyllä varmasti olisi uskaltanut. Nyt jonoa ei ollut vielä yhtään, joten puoliksi pakokauhusta kankeana päätin hypätä. Siinä sitä sitten mentiin: ennen kuin kerkesin kissaa sanoa, olin jo hyppytornin reunalla ja työntekijä laski numeroita kolmeen. En ole koskaan, en koskaan elämäni aikana pelännyt niin paljon kuin silloin siinä reunalla seistessäni ja irrottaessani käteni aidasta, joka oli ainoa erotus mun ja pudotuksen välillä. Se tunne, kun kaadut kasvot edellä reunan yli saamatta enää mistään kiinni ja putoat alaspäin ilman minkäänlaista kontrollin tunnetta.. Ihan kauheaa! Kun naru otti ensimmäisen kerran kiinni ja lensin ylöspäin, pelkäsin edelleen ihan tajuttoman paljon, mutta kun toisen kerran laskeuduin alaspäin, osasi lystistä jo nauttia. En kuollut!

 

Koko lauantai kuluikin lähinnä chillaillessa, kun laitatimme hiuksiamme Glitterin pisteellä ja istuimme anniskelualueella kuuntelemassa esiintyjiä, kuten JVG:a. Knife Partyn keikkaa katsoimme lavan edestä puolen tunnin verran, jonka jälkeen suuntasimme hetkeksi muualle. Koko viikonlopun ehdoton kruunaus oli omasta mielestäni Hardwell, jota olin odottanut Suomeen jo vaikka miten kauan. Olimme melko samalla kohdalla kuin Calvin Harrisin keikalla (jonka olimme todenneet hyväksi kohdaksi, sillä siinä tungosta ei ollut ihan kauheasti ja olimme kuitenkin suhteellisen edessä). Sitä tunnelmaa on vaikea kuvata sanoin, mutta sen takia teinkin keikoista koostevideot!

 

 

Ja tässä vielä yksi, joka ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön Bloggerin kanssa.

 

Deadmau5:n keikkaa emme jaksaneet katsoa juuri ollenkaan, vaan lähdimme hyvissä ajoin jatkoille The Tigeriin Helsingin keskustaan. Kotiin saavuimme ennen aamuviittä ja unta saimme nauttia pitkälle sunnuntain puolelle, ennen kuin heitin Sarinan ja Steffin juna-asemalle. Oli kyllä mitä parhain viikonloppu, ensi vuonna uudelleen - joko täällä tai maailmalla!

 

Olitko itse Weekend Festivaaleilla? Kuka oli suosikkiesiintyjäsi?