#422: Lopulta onnistunut estevalmennus

Otettiin tänään syksyisiä kuvia kouluvalmennuksen jälkeen, joten niitä luvassa blogissa ensi viikon alussa :)

Torstaina meillä oli tuttuun tapaan estevalmennus ja tällä kertaa tosiaan sain kuin sainkin videomateriaalia. Tosin vasta ihan loppupuolelta, sillä alkuvalmennus kuvattiin videokamerallani, joka jostain syystä kuvasi kaiken todella tummana. Niistä ei saa oikein mitään selvää, mutta onneksi kuvaaja tajusi hyödyntää puhelimen kameraa ja edes jonkinlaista materiaalia löytyy sitten lopputunnista.

 

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että alkuviikko oli Champin osalta aika rento. Hevonen ei siis ollut mitenkään maailman parhaiten läpiratsastettu valmennusta ajatellen, mutta keskiviikkona se oli kuitenkin ollut tosi kiva ratsastaessa. Aloittelinkin omaan tahtiin verryttelyä, sillä olin muutenkin koulujuttujen vuoksi myöhässä tunnin alkamisesta ja saavuin paikalle vähän muita myöhemmin. Muut ottivat verryttelyhyppyjä, kun itse vasta ravailin pitkin ohjin ja lämmittelin hevosen rauhassa.

 

Piude oli rakentanut meille maneesiin radan, joka meni seuraavanlaisesti: ensin lyhyellä lävistäjällä kapea pysty, josta lyhyen sivun kautta diagonaalilla vesimattopysty, tästä pitkällä sivulla pysty, lyhyen sivun kautta diagonaalilla okseri, siitä suunnan vaihto diagonaalilla vesimattopysty toisesta suunnasta, sitten pitkällä sivulla pysty-pysty-sarja yhdellä laukka-askeleella ja vielä lopuksi kapea pysty diagonaalilla. Pysty-sana on muuten tosi tyhmä, kun sitä hokee näin monta kertaa peräkkäin.. Haha :D

 

 

Tässä lyhyt video viimeisistä hypyistä, alempana kaikki videot kokonaisuudessaan! (Linkki)

 

Alkutunnista mulle tuotti ongelmia se, että tein liikaa. Mitä? No, oikeastaan ihan kaikkea. Ulkopuolisen silmään meno ei ehkä olisi näyttänyt mitenkään kummalliselta, mutta Piude sanoi, että hänelle itselleen tuli katsoessa hätäinen tunne. Oma säätämiseni oli ehkä eniten sitä, että paineistin hevosta liikaa - pienemmillä korkeuksilla tai ylipäänsä kotona hypätessä ei paineistamista tarvitsisi tehdä, kunhan hevonen on pohkeen ja ohjan välissä. Toki kisoissa pitäisi pyrkiä ratsastamaan ihan samalla tavalla kuin kotonakin.

 

Tuo ylimääräinen säätäminen näkyy hyvin videon ensimmäisellä radalla. En oikein osaa pukea sitä sanoiksi, mutta kaikki sen pystyvät tuosta katsomaan halutessaan. Kyseisellä kierroksella oli mukana toki ihan hyviäkin pätkiä, mutta kommentit olivat muistaakseni nämä: 1) ensimmäiset esteet ratsastin ihan liikaa säätäen, meno oli hätäistä, 2) vesimatolta jätin yhden askeleen kokonaan pois, 3) okserille tultaessa jäin tuijottamaan, missä Piude seisoi, enkä ratsastanut estettä, mutta onneksi hevonen oli hereillä, 4) viimeiselle kapealle pystylle tultaessa hevonen näki esteen vasta pari askelta ennen hyppyä. Tuota rataa ennen tulin kerran jopa tuon kapean pystyn "väärästä" suunnasta eli toisin päin, jolloin Champ kielsi. Se ei yhtään tiennyt, minne mennä ja este oli rakennettu siten, ettei sitä voinut hypätä niin päin (hyppy suoraan kohti toista estettä ja alla olevat palikat niin, että olivat epäreilusti näköharhana hevoselle). Sain muuten vähän huutia, että miksi tulin siitä suunnasta. En tiedä itsekään, luulin nimittäin ihan tosissani, että muut olivat tulleet sen niin. Tyhmä minä.. Eihän tuosta voinut hevosta syyttää, kun hyppy siitä suunnasta ei olisi ollut mitenkään päin reilu hevoselle.

 

 

Esteitä nostaessa ratsastin itse rauhallisemmin ja homma alkoi sujumaan. Tulimme tuon radan noin 110cm korkeudella, osa esteistä (vesimatto ja kapea) olivat matalampia. Lopuksi lyhensimme rataa niin, että tulin pelkästään okserin ja vesimaton. Champ ei muuten kytännyt vettä alun "isomman" hypyn jälkeen ollenkaan, vaan ruunaa sai ratsastaa sitä kohden kuin mitä tahansa muutakin estettä. Muutenkin hevonen hyppäsi hyvin ja oli itse imemässä esteitä kohden juuri sopivasti, jolloin sain kädelle enemmän tuntumaa.

 

Okseri taisi olla lopussa reilun 120cm korkeudella ja vesimatto kymmenisen senttiä matalampi. Ensimmäisen kerran okserille tullessa olin itse vähän villi ja jouduin juuri ennen ponnistusta rauhoittamaan hevosta äänellä, mutta toisella kerralla ylitys oli aika optimaalinen. On kyllä suuri kehitys siinä, että osaan ratsastaa tuolla tavoin kaarteesta esteelle (varsinkin jo ihan esteen kokoiselle okserille) perille saakka ilman, että sössin lähestymistä totaalisesti. Verraten vaikka viime kevääseen tai alkukesään, on ero jo aikamoinen.. Toki teen virheitä edelleen ja paljon teenkin!

 

 

Tässä pidempi video (Linkki)

 

Tulevia kisoja olen miettinyt, mutten oikein osaa päättää, mitä menisin ja missä. Eholle vai Järvenpäähän ensi viikonloppuna, vaiko vasta ennen Horse Showta jotkut seurakisat? Entä HIHSin jälkeen, jotain ennen Ypäjää vai pelkästään Movember Show? Mitä luokkia: metri tuntuu niin pieneltä, mutta toisaalta onnistumisia olisi hyvä saada. Ongelmahan ei ole se korkeus, vaan oma ratsastukseni. 120cm rata olisi niin kiva startata vielä tämän kauden aikana, mutta milloin olen siihen valmis, se jää nähtäväksi. Meidän tallilla on omat seurakisat 19.10. ja ajattelin, että voisin hypätä kisojen jälkeen radan isompana, kun luokat loppuvat metriin, minkä takia osallistun niihin vain toimihenkilönä. Saas nähdä :)

 

Onko teillä millaisia kisasuunnitelmia syksylle?