#426: Nina Fagerströmin valmennus

Eilen lauantaina pääsin pitkästä aikaa Nina Fagerströmin valmennukseen, kun suuntasin ihanan tallilaisemme kuljetusavun saattelemana Kiloon. Valmennus oli aika odottamaton itsellenikin, sillä kysäisin vasta keskiviikkoiltana Ninalta, olisiko hän valmentamassa jossain Etelä-Suomessa lähiaikoina ja Nina kertoi sitten paikat, mihin hän on tulossa minäkin päivänä. Kun olimme saaneet varmistuksen lauantain valmennuksesta, kyseli Nina miten meillä on mennyt ja sen perusteella suunniteltiin sitä, mitä valmennuksessa tulisi treenata.

 

Yritän kertoa tässä valmennuspostauksessa kaiken aika tyhjentävästi, sillä itselleni tuli taas paljon informaatiota (sekä uutta, että vanhaa) ja uskon, että tekin kuulette niitä mielellänne! Olin vähän muita ryhmäläisiä myöhemmin paikalla, sillä aikataulut olivat edellä edellisen ryhmän lopetettua aiottua aikaisemmin. Muut olivat jo verryttelemässä vasta itse kavutessani selkään, mutta Nina kehotti mua verryttelemään ihan rauhalliseen tahtiin sillä välin, kun hän neuvoi jo muita ratsukoita. Vaihdettiin vähän kuulumisia ennen ratsastusta ja kerroin vielä tarkemmin siitä, miten Champin kanssa menee ja mitä pitäisi työstää.

 

Kun olin saanut verryteltyä hevosta kaikissa askellajeissa, rupesimme tekemään voltilla harjoitusravissa tehtävää, jonka tarkoituksena oli saada hevonen sisäpohkeen ympärille. Ideana oli taivuttaa hevosen kaulaa sisälle ilman, että vetää sisäohjasta taaksepäin. Ohjasote ei saanut ajatella yhtään taakse, vaan nimenomaan ylös. Eli jos hevonen ei taipunut tai kuunnellut kättä, ei ohjasta saanut vetää taakse, vaan käsi piti nostaa reilusti ylemmäs kuin ulkokäsi. Champille tämä on nykyään helppoa, sillä se on hevonen, joka taipuu rangastaan vaikka millaisiin asentoihin, vaikka voikin olla hyvin jäykkä lihaksistoltaan. Nina painottikin, ettei Champ saisi valua yhtään luotilinjan alapuolelle, koska se menee helposti todella lyhyelle kaulalle ja jää sitten tyhjäksi edestä.

 

Ainoa kuva tässä postauksessa ja tämäkin otettu videolta kaapattuna. Mutta videoita senkin edestä!

Kun hevonen salli sisäkäden, piti kädellä myödätä reilusti (vaikka taputtaa hevosta). Tällä tavalla tarkistettiin, että hevonen on sisäpohkeen ympärillä: jos hevonen jää asettuneeksi/taipuneeksi sisälle, vaikka sisäohjan rentouttaa, on hevonen silloin omilla jaloillaan ja kuuntelee sisäpohjetta. Teimme tätä molemmissa suunnissa ensin ravissa ja sitten laukassa. Ideana oli koko ajan se, ettei hevonen saanut olla hätäinen, vaan mieluummin vähän jopa liiankin rento. Ja suuri tärkeys oli myös se, että ratsastus on hevosen kanssa vuorovaikuttamista, juttelemista. Koko ajan ei tarvitse käskeä, vaan kun hevonen tekee oikein, pitää sitä kiittää - äänellä tai esimerkiksi sallimalla sen venyttää vähän enemmän eteen. Nina sanoikin, että vain rento hevonen on vastaanottavainen ja voi oppia. Se tuntuu unohtuvan monelta, ihan itseltänikin!

 

Kun volttitehtävä oli onnistunut, tulimme yksitellen vähän isommalle ympyrälle maneesin päätyyn. Ideana oli laukata ympyrällä ensin ilman mitään puomeja sellaista laukkaa, että siitä voisi hypätä 120cm okserin vaivatta. Nina käski ensimmäisenä mun lyhentää vähän ohjia ja ottaa kättä enemmän kohti hevosen suuta ilman, että lisään painetta. En myöskään saanut antaa Champin painua liian alas, vaan ruunan pään piti olla ihan reilusti pois luotiviivalta ja hevosen olla omilla jaloillaan. En saanut vetää sisäkädellä taakse, vaan sen tuli toimia ylöspäin nousevasti silloin, kun sisäohjaa tarvitsi käyttää. Ja heti, kun hevonen reagoi, piti mun löysätä sisäohja esimerkiksi taputtamalla hevosta sisäkädellä. Champ tajusi vähitellen, ettei se voi nojata mun käteen ja jäädä etupainoiseksi, vaan sen tuli olla omilla jaloillaan.

 

Tulin pari kertaa ympyrällä ilman puomeja, sitten puomin kanssa ja vielä toisesta suunnasta kavalettina. Tämän jälkeen tehtävänä oli tulla okseri pitkän sivun suuntaisesti ja tehdä toisessa päässä täyskaarto, josta okseri takaisin päin uudelleen. Nina painottaa aina todella paljon juuri kulmien ratsastuksen tärkeyttä eli juuri sitä, mistä sain viimekin kerralla valmennuksessa kuulla. Nina sanoikin, että mun yksi suurimmista ongelmista on varmaan se, että esteiden jälkeen en ratsasta tarpeeksi huolellisesti tulevaa tietä, vaan oikaisen tai ratsastan esimerkiksi juuri kaarteet huolimattomasti. Silloin teen itselleni asiat hankalammaksi seuraavalle esteelle lähestyttäessä. Sainkin aluksi ratojemme aikana joka kerta käskyn ratsastaa kulmaan ja olla vetämättä niissä sisäohjasta.

 

 

Tällä kertaa mukana ei ole ollenkaan kuvia, vaan videoitiin kaikki osat hypyistä ja suurin osa sileätyöskentelystä. Tässä ensimmäisessä osassa on verryttelyä sileällä (linkki).

 

Seuraavaksi aloimme hyppäämään ratoja. Esteet olivat aluksi pienempinä, noin 90cm korkeudella. Tarkoituksena oli tulla keltasininen okseri molemmista suunnista kuten äsken, jatkaa siitä valkoiselle okserille diagonaalilla, tulla sitten pitkällä sivulla okseri-pysty -sarja yhdellä laukalla ja jatkaa siitä neljä laukkaa pystylle, josta vielä lyhyen sivun jälkeen diagonaalilla vihreä laatikkopysty ja sitten pysäytys esteiden viereen. Nina halusi, että ajattelemme sarjan jälkeen pystyä kohden positiivista laukkaa ja sallimme hevosten edetä, jotta väliin saisi neljä askelta. Metrimäärä taisi olla 19,9m eli siinä sai jo edetä tuon kokoisilla esteillä eteen. Mun mielestä on ihanaa, miten Nina aina sanoo, että laukan tulee olla positiivista eli etenemisen tulee olla helppoa ja kivaa, ei siis niin, että eteenkin ratsastettaisiin aggressiivisesti ja kannukset maksassa.

 

Muiden ryhmäläisten piti tehdä joihinkin väleihin ympyröitä, mutta mulle Nina sanoi, ettei tarvitse tehdä ellei siltä tunnu. Viimeksi Ninan valmennuksessa ollessani mun ei annettu mennä mitään ilman ympyröiden tekemistä, joten jotain kehitystä oli siis jo tässä vaiheessa havaittavissa, heh! Ensimmäinen rata oli ihan ok, joskin ratsastin kaarteet huonosti ("KULMAAN, KULMAAN!!") ja suoralla linjalla (sarjalta pystylle) hevonen pääsi valumaan vähän vasemmalle.

 

Toisella kerralla tulin vähän vaativamman radan: sama alku eli okseri molemmista suunnista, siitä kulman kautta pysty vähän vinoon (eli piti ratsastaa todella syvälle kulmaan, jotta sieltä pääsi tulemaan diagonaalisuunnassa pystylle) ja viisi vähän pienempää laukkaa, josta valkoinen okseri. Tästä jatkettiin suoralle linjalle sarja ja pysty, josta s-kiemura eli vihreä pysty, valkoinen okseri ja lainepysty. Noissa oli metrimäärät 19,5m ja 18,5m ja Nina halusi, että teen ensimmäiseen väliin viisi ja toiseen neljä. Se tarkoitti sitä, että vihreälle pystylle mun piti tulla todella paljon vinoon ja ratsastaa paljon kaarretta, jotta pääsisin ratsastamaan viimeiset laukka-askeleen kunnolla eteen ennen okseria, jotta pääsin jatkamaan isossa laukassa heti okserin jälkeen kaarevat neljä laukkaa lankkuesteelle.

 

 

Toisessa osassa on verryttelyhypyt (linkki).

 

Ratsastuksen tuli olla radan aikana rentoa ja mun piti varoa, etten lähtenyt työstämään liikaa - silloin rentous häviää helposti. Olinkin sanonut Ninalle, että mun suuri heikkous on juuri se, että teen ihan liikaa joko kädellä tai jalalla estettä kohden. Rata meni muuten hyvin, mutta viimeinen kiemuralinja oli ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut. Otin ensimmäisen kaarteen liian pieneksi, jolloin sain jo okserille pienen hypyn eikä mulla ollut mahdollisuutta päästä neljällä perille lankkupystylle. Tuo oli jo oikeasti aika haastava tehtävä itselleni, sillä siinä pitää osata reagoida nopeasti, mikä on ehkä suurin puute omassa ratsastuksessani: reaktionopeus. Uudella yrittämällä tämäkin sujui ilman ongelmia, jes!

 

Muut ratsukot hyppäsivät tässä välissä treeninsä loppuun ja odottelin itse vuoroani. Esteet nostettiin noin 110cm korkeudelle ja ravailin/laukkailin hetken aikaa pitkän välikäynnin vuoksi ennen radan ratsastamista. Nina sanoi, että mun piti huolehtia siitä, että hevonen pysyi suorana ennen hyppyä, hypyn aikana ja sen jälkeen. Champilla on tapana heittäytyä esteen päällä vasemmalle, mikä johtuu pitkälti varmasti siitä, että mulla menee itselläni paino oikealle lantion kiertyessä vinoon. Tarkoitus oli, että hevonen pysyy suorana ja hyppää suoraan, ei haittaa vaikka puomeja tulisi mukaan. Tulin saman radan kuin edellisellä kerralla ja ratsastin sen oikeastaan aivan samalla tavalla kuin aiemmankin: tein samat virheet eli hevonen valui vähän vasemmalle suoralla linjalla ja s-kiemura tuli juuri kuten ensimmäisellä kerralla tulin. Hupsista. Uudelleen tullessa osasin korjata virheet ja tehtävä sujui hyvin.

 

Lopuksi tulin s-kiemuran toisesta suunnasta ja lisäsin perään suoran linjan toisin päin pystyltä pysty-okseri -sarjalle. Näin päin tullessa Nina halusi lankkupystyltä okserille viisi laukkaa ja okserilta vihreälle pystylle neljä laukkaa ja nämä piti siis säätää kaarten avulla sopiviksi. Sain päättää, haluanko tulla pystyltä sarjalle viidellä vai neljällä laukalla. Jos olisin ollut laiskalla tuulella, olisin ehdottomasti valinnut viidellä askeleella, sillä silloin meillä ei olisi ollut mitään ongelmia. Mulle haastavaa on juuri se, että pääsen etenemään pienestä kaarteesta eteen ja jatkamaan perille asti isossa laukassa.

 

 

Kolmannessa osassa on pienet radat (linkki).

 

Ensimmäisellä kerralla tullessa s-kiemuran toinen kaari meinasi jäädä jopa lyhyeksi, kun en osannut arvioida tarvittavan kaaren määrää. Ja tuo suora linja oli oikeastaan aika farssi: tulin pienen hypyn sisään ja ratkaisin siitä kunnon poniratsastajapotkulla eteen, mutta hevosella ei tietystikään ollut mitään mahdollisuutta päästä perille neljällä ja tulos oli se, että Champ suoritti oikeita kevätjuhlaliikkeitä selviytyäkseen puhtaasti yli sekä pystystä että 125cm korkeasta okserista. Uudelleen tultaessa s-kiemura sujui tosi hyvin, mutta tein saman virheen suoralla linjalla. Ja tullessani vielä uudelleen pelkkää suoraa, ei onnistunut vieläkään. Viidellä askeleella olisin saanut homman kasaan jo heti ensimmäisellä kerralla. No, sitä varten valmennuksissa käydään, että niitä virheitä löydetään! Nina sanoikin, että oli hyvä, että valitsin neljä laukkaa tähän, koska muuten ei olisi ollut mitään korjattavaa.

 

Hevonen oli ihan super kiltti, kun se hyppäsi puhtaasti sarjasta, vaikka tulin sille miten huonosti tahansa. Ninan sanoin nyt testattiin, että kyllä, Champ on tosi kiltti hevonen :D Nina otti sarjan a-osan pienemmäksi, sillä tarkoitus ei ollut testata hevosta, vaan opettaa mua ratsastamaan. Nollattiin tilanne ja Nina kertoi yksityiskohtaisesti, miten mun pitäisi ratsastaa sisään pystylle kaarteesta. Ongelma oli se, etten päässyt sille ensimmäiselle pystylle tarpeeksi isoa laukkaa sisään ja saanut ensimmäistä hyppyä isoksi, lähtemään vähän kauempaa pystystä. Yritin itse ratkaista tilannetta ratsastamalla kaarteessa hirmuista kyytiä eteen, mikä toi joka kerta mut vain lähemmäksi pystyä. Nina kertoi, että mun pitäisi tehdä laukka isoksi jo edellisellä pitkällä sivulla ja vain istua hiljaa lyhyen sivun ja kaarteen ajan hengittäen ja ollen ihan rentona, viimeisellä kahdella askeleella ratsastaa eteen. Ja naps, seuraavalla kerralla homma meni ilman mitään ongelmaa. Mietittiin vielä, tulenko saman uudelleen isompana, mutta päätettiin jättää homma onnistuneeseen suoritukseen, jotta ei pilattaisi sitä ja jouduttaisi takaisin lähtötilanteeseen.

 

 

Neljännessä osassa on isommat radat (linkki). 

 

Kaiken kaikkiaan olen älyttömän tyytyväinen valmennukseen. Se, mitä saatiin ohjeiksi tällä kertaa, oli se, että Champin kaltaisen hevosen kanssa mun tulee ottaa ohjat lyhyiksi ja pitää käsi edessä, mutta olla kuitenkin rento kädellä ja jalalla. En saa kantaa hevosta, vaan sen pitää olla omilla jaloillaan. En saa kuitenkaan jäädä vaikuttamaan liikaa, koska silloin rentous häviää ja jään tappelemaan hevosen kanssa turhaan. Sain hirveästi kehuja, miten olen kehittynyt sitten viime näkemän ja sain kuulemma olla tyytyväinen tuntiin. Oli kyllä todella kiva kuulla, antaa lisää tarmoa treenata talven yli! Ja Champ sai myös kehuja muilta paikalla olevilta, on kuulemma todella kivan näköinen hevonen.

 

Paljon siis treenattavaa, mutta paljon positiivistakin. Haluaisin mennä reilun viikon päästä uudelleen Ninan valmennukseen, mutta voi olla, ettei tällaisen "köyhän opiskelijan" rahatilanne sitä salli. Katsellaan, katsellaan.. Nyt oli ainakin postauksella pituutta, toivottavasti jaksoitte lukea alusta loppuun!

 

Oletteko te olleet Ninan valmennuksissa katsojina tai ratsastajina? 

Mitä olette tykänneet?