#487: Verta, hikeä ja kyyneliä

Olin tänään alkuillasta kouluvalmennuksessa. Edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus, vaikka ajallisesti väli taisi olla muutaman viikon verran. Olin jo etukäteen varautunut siihen, että Champ saattaisi olla vähän normaalia huonompi, joten olin maneesissa puoli tuntia ennen valmennuksen alkua kävelemässä ja verryttelemässä hevosta itse tuntia varten.

 

Kuinka osasin aavistaa, että hevonen saattaisi tänään olla tavallisista tahmeampi työskentelyyn? Champhan on ollut nyt oikeastaan viime marraskuusta asti todella kiva ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin, sillä siitä on tullut reaktiivisempi ja herkempi jalalle. Se on myös suorempi ja tasaisemmalla tuntumalla. Toki välillä on päiviä, jolloin kaikki ei ole pelkkää tanssimista, mutta lähtökohtaisesti ne huonommatkin päivät ovat olleet paljon parempia kuin aiemmat parhaat hetket.

 

Maanantaina ja eilen tiistaina Champ oli kuitenkin ratsastaessa vähän vastahakoinen. Se oli oikeastaan aika sählä aluksi: seurasi kaikkien muiden hevosten tekemistä ja keskittyi ihan muuhun kuin siihen, mitä siltä pyysin. Itse ratsastaessa hevonen oli periaatteessa ihan herkkä jalalle, mutta kuitenkin pätkittäin kovetti kylkensä ihan kokonaan, eikä reagoinut eteenpäin vieviin apuihin millään tavalla tai korkeintaan heittämällä takaosaa ilmaan. Pätkittäin hevonen oli kuitenkin todella kivan tuntuinen. Ruunalla oli lauantaina vapaa ja sunnuntaina kävelin maastossa, joten se on voinut myös jumiutua viime torstain isommasta jumppasarjatyöskentelystä.

 

Tänään ei oltu yhtä uskottava kouluratsukko kuin loppuvuodesta :D

Päivän treenin yksi osa: valkoinen on avotaivutusta, punainen ravia/laukkaa.

No, sitten itse tähän päivään. Kerroin jo heti tunnin aluksi valmentajalleni näistä edellisten päivien ratsastuksista, jotta hän tietäisi hieman, missä mennään. Teimme koko tunnin ihan perustehtäviä, sillä estehevoselle tärkeää on olla avuilla ja suora - se helpottaa esteiden hyppäämistä, mutta myös ylläpitää hevosen terveyttä. Estehevosten ei tarvitse osata "temppuja", vaan niiden tulee olla hyvin läpiratsastettuja ja siten kyetä suorittamaan esteradat halutulla tavalla.

 

Aloitimme tunnin käynnissä ympyrällä, jossa mun piti varoa ratsastamasta Champia ulos tahdista. Lähden helposti kiirehtimään, jolloin hevosen käynti muuttuu passitahtiseksi ja sen selkä jännittyy. Kun hevoset olivat edes jotenkin ohjan ja pohkeen välissä, siirryimme harjoitusraviin ja aloimme tekemään pitkiltä sivuilta suuria, 10-12 metrin halkaisijan voltteja. Voltit olivat siitä erilaisia, että teimme ensin puolikkaan poltin ja ratsastimme sitten 5-10 metriä suoraan, jonka jälkeen käänsimme vasta seuraavan puolikkaan takaisin uralle. Tämä on loistava harjoitus itselleni, sillä siinä Champ ei pääse kaatumaan sisäpohkeen päälle ja joudun myös itse ratsastamaan tarkasti hevosen joka askeleella, jotta se on volttien puolikkaiden välissä suorana.

 

Ravissa tehtävä sujui vielä ihan hyvin. Aluksi Champ tuntui hitaalta ja sellaiselta kuin potkisi kiviseinää. Meillä vaihtui tallilla heinäerä, mikä on varmasti osasyynä tähän "ilmapallomahaisuuteen" - tämän tunnin aikana Champ teki viisi lantakasaa, kun normaalisti määrä on korkeintaan yhdessä.. Uusi heinä on oikein hyvälaatuista ja ainakin Champ on syönyt sitä kuin pieni possu.

 

Viime maaliskuussa (?) meidän meno näytti tältä. Ei se tämän päiväinen varmasti huonompaa ollut, mutta tuntui suorastaan katastrofilta.

 

Kun voltit sujuivat suoristuksilla, jätimme suoristukset pois ja teimme ihan tavalliset voltit pitkille sivuille. Voltteja tuli yhdestä kolmeen aina yhdelle pitkälle sivulle ja väleissä mun piti ratsastaa avotaivutusta, sillä Champ jää helposti banaaniksi johonkin suuntaan. Kun olimme toistaneet tehtävää molempiin suuntiin, teimme vielä ympyrällä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin (välissä sai olla 3-5 askelta käyntiä). Mun piti tässä huolehtia, että hevonen käveli välin rauhallisesti kiirehtimättä, mutta kuitenkin niin, että se lähti heti eteen isossa ravissa pienestä avusta.

 

Ravityöskentely sujui oikeasti loppujen lopuksi mallikkaasti! Hevonen kulki ihan hyvällä kaulalla, työskenteli takaosastaan ja oli tasainen kädelle. Jouduin itse töihin ja käyttämään vatsalihaksia, jotta pystyin istumaan harjoitusravissa edes siedettävästi. Mutta laukka.. Voi elämä! Laukannoston jälkeen hevonen jäi ihan paikalleen ja kun ratsastin eteen, ei mitään reaktiota tapahtunut: hevonen vain hidasti, poikitti ja raippaa käyttäessäni pukitti. Noissa tilanteissa (mitä tulee onneksi nykyään enää todella, todella harvoin) mun pitäisi itse laskea sataan ja ratsastaa hevosta eteenpäin vähitellen, eikä hyökätä sen kimppuun. Se ei nimittäin pääse eteenpäin, jos se ei ole tasapainossa.

 

No, kun vihdoin sain hevosen eteen, jäi se ihan älyttömän vahvaksi edestä. En ole koskaan istunut sen selässä niin, että se olisi painanut ja vetänyt noin paljon ohjaa vasten. Suu oli ihan kuin kiviseinä - kuten myös kyljet. Vaikka valmentaja huusi ohjeita ja käski pitämään käden elävänä, en pystynyt muuhun kuin vetämään takaisin. No, jokainen voi arvata, ettei se johda yhtään mihinkään: vetokilpailun häviää aina ratsastaja. Yleensä Champin ollessa huono edestä, on se helppo ratsastaa jalalla paremmaksi. Nyt niin ei kuitenkaan ollut ja meno oli aika karmivan näköistä.

 

Ja nämä kuvat ovat elokuulta viime vuodelta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun aloin ratsastamaan ilman kannuksia sileällä ja siitä ollaan tultu todella, todella paljon eteenpäin!

 

Teimme samaa tehtävää kuin ravissa. Meinasin heittää hanskat tiskiin, sillä pitkään aikaan en ole ratsastanut noin huonosti! Liioittelen ehkä siinä, että hevonen oli aivan totaalisen hirveä, sillä laukassakin sain hyviä pätkiä rentouttaessani itse käden ja antaessa hevoselle aikaa. On se vaan kumma, miten ongelmien ilmetessä ne kaikki vanhat huonot tavat tulevat tuplaten takaisin ja kaikki uusi ja opittu menee taka-alalle.

 

Valmennuksen jälkeen voivottelin omaa ratsastustani kavereilleni ja eräs totesi, ettei se näyttänyt ollenkaan huonolta. Niin, ravissa hevonen kulki hyvässä tahdissa ja suoritti hyvin, laukassakin saimme hyviä pätkiä. Mutta kun hevonen on ollut nyt niin pitkään aivan super kiva ratsastaa, tuntuu tällainen pieni taantuma suorastaan maailmanlopulta. Mutta vain epäonnistumisten kautta voi kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, eikä meno voi aina olla nousujohteista.

 

Sekä minä että hevonen olimme molemmat aivan loppu valmennuksen jälkeen! Olin herännyt itse puoli kuudelta töihin ja tehnyt ensin työpäivän, jonka jälkeen lukenut hetken koulujuttuja ja nukkunut pienet päiväunet ennen tallille lähtöä. Edellisen yön lyhyet yöunet ja ei-niin-terveellinen ruokailu ottivat veronsa ja nyt olen fyysisesti ihan poikki. Loppuviikko jatketaankin samoilla aikaisilla herätyksillä, joten taidan kiirehtiä nukkumaan tänään hieman aikaisemmin. Ehkä huominen estevalmennus sujuu sitten paremmin! :)

 

Oletteko te tehneet samantyyppisiä tehtäviä ratsastaessanne?

Onko jollakin muulla menossa nyt pieni alamäki ratsastuksessa?