#486: Huh, johan pomppaa!

Talvi on ihanaa aikaa, mutta nämä loskasäät ovat kyllä super inhottavia! Haluaisin ottaa kivoja kuvia ulkona, mutta maisema on todella ruma ja sää harmaa. Maneesissakaan ei oikein saa otettua kuvia, joten luvassa on jälleen yksi postaus vailla laadukkaita kuvia. No, eiköhän se kevät sieltä vähitellen tule - tai edes kunnon lumikerros ja pakkaset!

 

Edellinen viikko oli normaalista viikkorytmistämme poikkeava, sillä en ollut koulutunnilla ollenkaan ja sen sijaan hyppäsin kahdesti. Tiistaina vuorossa oli paljon puomi- ja kavalettitehtäviä, emmekä nostaneet esteitä missään välissä yli 90cm korkeammaksi. Sain ohjeeksi tulla täysin ilman jalkaa esteille, mikä saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan hurjalta. Tähän on kuitenkin syy - yleensä se, että pidän jalan kiinni, on samalla itselleni se, että ratsastan hevoseen painetta. Tehtävänäni oli siis opetella pitämään jalka hevosen lähellä ilman, että käytin sitä ollenkaan. En saanut pelätä sitä, että hevonen saattaisi pysähtyä esteen eteen tai kaarteissa. No, kuten arvata saattaa, eihän Champ pysähtynyt, vaan tuli entistä herkemmäksi pohkeelle.

 

 

Linkki videoon. (tässä vain kaksi viimeistä kertaa)

 

 

Linkki videoon. (koko valmennus)

 

Mutta ei sen enempää tiistaista, sillä tarkoituksenani oli kertoa torstain valmennuksesta. Talvi on tunnetusti treenausaikaa hevosille ja ratsastajille, sillä kesällä keskitytään kilpailemiseen. Näin kisakauden ulkopuolella tekniikkaa hiotaan, vaativuustasoa nostetaan ja hevosille (sekä mielellään myös ratsastajille) hankitaan tarvittava kunto kesän kisoja ajatellen. Aiemmat estevalmennukset ovat painottuneet tekniikan hiomiseen ja nyt vuorossa oli jumppasarja!

 

Aloitimme valmennukset tulemalla yhtä yksittäistä puomia molemmista suunnista. Koska tarkoituksena oli hypätä jumppasarjaa suoralla linjalla, tuli hevosen olla alusta asti suora puomin ylityksessä ja sen jälkeen. Champ virittyi todella paljon esteiden näkemisestä ja sinkoili välillä suuntaan tai toiseen, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa.

 

Puomin ylityksen jälkeen aloitimme hyppäämään yhtä pystyä, jonka edessä ja takana oli ponnistuspuomit. Tarkoituksena oli tulla suoralla linjalla mahdollisimman läheltä viereistä okseria, jotta hevonen olisi suora ennen estettä ja saisin jatkettua kierroksen mukaan oikeassa laukassa. Tämä osoittautui haastavaksi, sillä en saanut Champia jatkamaan oikeassa laukassa esteen jälkeen. En vain yksinkertaisesti saanut hevosta suoraksi ennen ponnistusta, jolloin sen oli helpompi laskeutua vasemmassa laukassa alas. Kun tämä onnistui lopulta, lopetimme verryttelyn ja siirryimme jumppasarjalle. Verryttelypysty oli korkeimmillaan noin 120cm, jos oikein arvioin.

 

Alkuverryttelyä.

Champ keksi aluksi omaa viihdykettä esteiden jälkeen :D

Jumppasarja eteni seuraavanlaisesti: ensin ponnistuspuomi, josta ristikolle - yksi laukka-askel - pysty - yksi laukka-askel - okseri - yksi laukka-askel - okseri - kaksi laukka-askelta - pysty. Aloitimme niin, että esteet olivat loppupäässä ehkä 90cm korkeudella ja lähdimme sitten nostamaan niitä isommiksi muuttaen samalla linjan kulkua. Piude halusi jumpata Champia tällä tehtävällä ja haki juuri tietynlaista hyppykaarta hevoselle. Jos joku väli jäi ahtaaksi, ei väliä pidennetty, vaan edellistä estettä muokattiin: esimerkiksi okserista tehtiin reippaammin nouseva, mikäli seuraava väli jäi ahtaaksi. Tällöin hevosen hyppy vie automaattisesti enemmän ylös kuin eteen ja seuraavaan väliin jää enemmän tilaa.

 

Toki esteiden noustessa ja oksereiden pidentyessä otimme vähän tilaa, jottei tehtävä olisi käynyt "mahdottomaksi" ja epäreiluksi hevoselle. Kun esteet alkoivat nousemaan 120cm tienoille, alkoi itselläni olemaan vaikeuksia pysyä kyydissä. Tärkeää oli, etten maannut hevosen kaulalla estäen sitä pääsemästä itse ylös väleissä tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin mun piti myödätä tarpeeksi esteiden päällä, jottei Champ joutunut hyppäämään selkä alhaalla ja siten juuri niin kuin emme halunneet. Olen niin kamalan hidas, että tuo nopea myötääminen ja ylös nouseminen on mulle todella haastavaa!

 

Lopuksi esteet nousivat 140cm asti.

Lopuksi esteet olivat jo aika isoja: ensimmäinen ristikko oli tietysti pieni ja seuraava pystykin vain noin metrissä. Ensimmäinen okseri oli nouseva 120cm, toinen okseri enemmän tasana oleva 140cm ja viimeinen pysty 140cm. Oli kyllä niin kivaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa noin "isoa" - Champkin nautti täysillä ja se jopa lopetti pelleilyn, kun se joutui jo hieman keskittymään tehtäväänsä. Ehkä se ajatteli, että vihdoin se saa hypätä muutakin kuin maahankaivettuja ;)

 

Champ kävi ihan kierroksilla hyppäämisen aikana ja se sinkoili suuntaan ja toiseen vinkuen aina, kun se sai jostain siihen syyn (esim. lumien tippuminen katolta, mitä se ei todellakaan pelkää). Loppuraveissa se olisi vain halunnut laukata ja mennä pää ylhäällä täysiä, sillä sen mielestä hyppääminen oli tuona päivänä ollut erityisen hauskaa. Herra oli kyllä oikein tyytyväisen näköinen itseensä, eihän sille voinut kuin nauraa.

 

Oletteko te hypänneet jumppasarjoja? Millaisia?