#490: Erilainen valmennuspostaus

Jälleen yksi valmennuspostaus, mutta ehkä te kestätte ;) Tällä kertaa yritin keksiä jotain vähän erilaista tapaa kertoa valmennuksesta, sillä monet valmennuspostaukset toistavat sitä samaa tutuksi tullutta kaavaa. Mitä pidätte tällaisesta tyylistä kirjoittaa valmennuksen kulusta? Itselleni tämä oli ainakin kivaa vaihtelua, mutta vanha malli on kyllä helpompi toteuttaa..

 

Torstaiseen tapaan vietimme Champin kanssa illan estevalmennuksessa. Jo toistamiseen saimme kokea harvinaista herkkua ja olimme valmennuksessa yksin ilman muita ratsukoita. Tämä on samalla äärettömän opettavaista (kaikki valmentajan huomio kiinnittyy juuri omaan tekemiseeni), mutta samalla todella rankkaa (juurikin samasta syystä). Kerroin edellisessä estevalmennuspostauksessa talven olevan loistavaa treeniaikaa ja sillä teemalla me jatkoimme myös tällä kerralla: tekniikkaharjoituksia vähän erilaisemmilla tehtävillä.

Tässä rata, jota hyppäsimme. Esteet on numeroitu 1-8, eikä suinkaan esim. 3a-c,
sillä se on helpompi hahmottaa noin :)

Maneesiin nousi pystyyn seuraavanlainen tehtävä: pitkällä sivulla reilusti uran sisäpuolella pysty-okseri -linja 17,20m välillä, lyhyen sivun kautta diagonaalilla kolmoissarja yhden askeleen välein (esteet oli rakennettu suoraan linjaan lyhyen sivun kanssa eli ne piti hypätä vinoon), toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolella pysty-pysty -sarja yhdellä laukka-askeleella ja viimeisenä vielä kolmoissarjan b-osa vinoon diagonaalilla yksittäin.
 

 

MITÄ HARJOITUKSELLA HALUTTIIN SAADA AIKAAN?

• Vinoesteillä hevosen on oikeasti oltava ohjan ja pohkeen välissä, sillä muuten esteelle ei pääse perille asti. Hevonen kun voi helposti livahtaa ohi sille suunnalle, jonne este on avoimempi.
• Vinoon hypättävät esteet ovat aina paitsi ratsastajalle, myös hevoselle visuaalisesti haastavampia.
• Vinoon hypätessä esteelle on tultava keskelle, aivan kuten suoraan lähestyessäkin. Se voi kuitenkin olla suoraa estettä vaikeampaa, sillä vino este vie automaattisesti hevosta enemmän toiseen reunaan.
• Harjoituksella haluttiin testata, että hevonen on ratsastajan avuilla. Samalla normaaleihin harjoituksiin tuli lisää haastetta.

 

MIKÄ ON AIEMMIN OLLUT HAASTAVAA VASTAAVANLAISILLA TEHTÄVILLÄ?

• Itselleni okserit ovat pystyjä vaikeampia, sillä pienessä päässäni kuvittelen osuvani takatolppaan. Champ kyllä suoristaa itsensä todella näppärästi hypyssä, vaikka hyppäisin okseria vinolla lähestymisellä!
• En ole hypännyt Champin kanssa aiemmin kuin muutamia kertoja vinoja lähestymisiä, joten en muista aiempien ongelmien virallista listaa. Aikoinaan hyppäsimme tällaisia tehtäviä ratsastuskoulussa vähän helpommalla tasolla: pienemmillä esteillä ja hevosilla, jotka olivat enemmän "automaatteja". Silloin ongelmana oli varmasti useimmiten pitää hevonen suorana esteelle asti, jottei se mennyt ohi.

 

 

Linkki videoon.

 

 

Linkki videoon. (Näin voi käydä, jos et osaa ratsastaa)

 

Aloitimme tunnin tulemalla kolmoissarjaa laukassa pelkkinä puomeina niin, että väleihin tuli kaksi laukkaa. Ensin Champ katsoi vinopuomeja vähän normaalia enemmän, mutta muuten tehtävässä ei ollut mitään ihmeellistä. Itse hyppäämisen aloitimme vinoilla lähestymisillä kolmoissarjan b-osalle ja sen jälkeen okserille, minkä jälkeen siirryimme linjalle, sarjalle ja lopulta kolmoissarjalle. Kaiken tämän jälkeen tulimme rataa yhtenä pötkönä.
 

 

MIKÄ OLI HAASTAVAA VALMENNUKSEN AIKANA?

• Alkutunnista ratsastin todella paljon taaksepäin esteitä kohden. Vaikka esteet olivat matalia, pitäisi mun silti sallia hevosen laukata rennossa laukassa sen sijaan, että nypin hevosen laukan pois ennen esteitä.
• Edellisen päivän kouluvalmennuksessa tappelin kädellä hevosta vasten moneen otteeseen ja se näkyi esteillä: hevonen oli ajoittain vähän vahva, mutta käytin silti suhteessa liikaa kättä, enkä osannut rentouttaa olkavarsia mukautumaan hevosen liikkeisiin.
• Yritin korjata nyppimisen ratsastamalla hevoseen liikaa painetta, mikä kostautui siinä, että ratkaisin esteitä kohden tilanteita typerästi ratsastamalla eteen-taakse ja vielä tuuppaamalla estettä kohden.
• Jos hevonen tuli lähelle, mun oli vaikeaa pitää oma ylävartalo tarpeeksi pystyssä, jotta hevonen olisi päässyt hyppyyn pienestä askeleesta huolimatta. Nyt makasin kaulalla useaan otteeseen, jolloin työ oli hevoselle tuplasti hankalampaa.

Ja yhä edelleen joudun käyttämään vanhoja kuvia, kun uusia ei ole. Eli halukkaat kuvaustaitoiset ihmiset, laittakaa viestiä tulemaan - meitä saa tulla kuvaamaan koska vain :)

 

MITEN ONNISTUIN KORJAAMAAN VIRHEET?

• Kerran Piude kyllästyi siihen, että nypin hevosen ihan liian lähelle esteitä ja käski mut itse nostamaan pudonneen puomin. Sen jälkeen en enää ratsastanut niin paljon taaksepäin ja esimerkiksi 17,2m linja sujui hyvin neljällä laukalla, vaikka se tuntui aluksi todella pitkältä.
• Sain parannettua ylävartalon asentoa myös niillä kerroilla, kun hevonen tuli vähän lähelle. Korjauksen yritin tehdä aktivoimalla vatsalihakset paremmin ponnistuksessa eli se lähti keskivartalon hallinnan kautta.

 

MIKÄ ONNISTUI VALMENNUKSESSA?

• Itse vinot lähestymiset eivät tuntuneet vaikeilta, vaikka aluksi hirvittivätkin. Olin oikein tyytyväinen siihen, että vino lähestyminen kolmoissarjalle ei tuottanut ongelmia itse vinouden suhteen: Piude sanoikin, etten nyt voi enää todeta, etten pääsisi normaalille kolmoissarjalle.
• Esteet olivat lopuksi 110-130cm korkeudella, eikä suuria ongelmia ollut radan aikana. Tietysti korjattavaa löytyy aina ja viimeisellä radalla olisin saanut ottaa ensimmäiselle linjalle yhden puolipidätteen lisää, tulla rauhallisemmin sisään kolmoissarjalle ja ratsastaa viimeisen sarjan sisään huolellisemmin (nyt a-osalle tuli niin iso hyppy, että b-osan hyppy jäi laa'aksi). Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tehtävä oli omaan tasooni nähden jo haastava.

Mitä piditte tällaisesta valmennuspostauksesta?

Oletteko te hypänneet vastaavanlaisia tehtäviä?