#507: Kuvia kouluvalmennuksesta

Multa toivotaan usein kuvia ihan normaalista sileäratsastuksestani tai kouluvalmennuksista. Tällaista toivetta on usein hankala toteuttaa, sillä harvat ystäväni jaksavat roikkua paikan päällä kuvaamassa sileäratsastusta - niin raa'alta kuin se kuulostaakin. Viime tiistaina, päivää ennen meidän klinikkakäyntiä, tallikaverini Ida uskaltautui maneesiin kamera kourassaan valmennuksen loppuajaksi. Toivottavasti nämä kuvat ja pieni selostus ilahduttavat teitä lukijoita.

 

En edes muista, milloin viimeksi olin ollut kouluvalmennuksessa. Todennäköisesti siitä ei todellisuudessa ole kovinkaan montaa viikkoa, mutta parinkin viikon tauko tuntuu nopeasti ikuisuudelta. Oli siis korkea aika päästä Jonnan valvovan silmän alle! Ennen tunnin alkua kerroin Jonnalle aikeistani viedä hevonen seuraavana päivänä klinikalle tähystykseen. Champin paasto alkoi melkein heti tunnin jälkeen, se sai syödä heinää vielä puolen tunnin verran ennen kuin otin siltä ruuat pois.

Laukassa yritin vähän "koota" hevosta, jotta se ei olisi niin pitkä..

.. mikä oli melko haastavaa.

Ravissa Champ juoksee helposti pois alta.

Aloitimme valmennuksen harjoitusravissa tehden pitkälle sivulle voltteja, kaksi tai kolme volttia yhdelle sivulle. Champin ongelma on se, että vasemmassa kierroksessa ja ylitaipuu kaulastaan ja oikeassa kierroksessa se ei oikeastaan edes haluaisi asettua sisälle päin. Tämä johtaa helposti siihen, että hevonen kaatuu vasemmassa kierroksessa sisälapansa päälle ja nojaa vasempaan pohkeeseen samalla, kun oikea pohje ei ole kunnolla läpi, eikä hevonen ole oikean ohjan tuntumalla. Mun piti siis yrittää ratsastaa mahdollisimman tarkasti hevonen apujen väliin - helpommin sanottu kuin tehty!

 

Siirryimme melko nopeasti tehtävään, joka on mun kaltaisille ratsastajille oikea kauhistus: pohkeenväistö uralla niin, että pitkän sivun aikana väistöä piti tehdä kahdessa tai kolmessa pätkässä. Ideana on siis se, että huolellisen kulman ratsastuksen jälkeen hevonen suoristetaan ja sitten väistätetään  - suoristetaan - väistätetään - suoristetaan - väistätetään - suoristetaan ennen kulmaa ja ratsastetaan huolellinen kulma, lyhyt sivu ja sitten sama uudelleen (tämä siis se kolmen väistöpätkän versio). Miksi tämä on niin kauhean hankalaa? Itselleni lähinnä siksi, että olen auttamattoman hidas omien apujeni kanssa. Tällainen tehtävä vaatii reaktiivisuutta ratsastajalta, jotta kaikki halutut asiat keretään suorittamaan yhden pitkän sivun aikana huolellisesti.

 

Champ painuu myös herkästi kuolaimen taakse. Tässä yritän nostaa sitä ylös nostamalla käsiä ja käyttämällä jalkaa lähempänä hevosen kainaloa. Okei, joka kuvassa näytän siltä, koska sitä piti tehdä jatkuvasti - jäin liikaakin kantamaan hevosta, vaikka se oli pehmeä kädelle.

Vasempaan kierrokseen pohkeenväistötehtävä sujui vielä jotenkuten, mutta oikea kierros meinasi tuottaa melkoista tuskaa. Champ ei halunnut millään polkea vasemmalla takasella ristiin, enkä osannut ratsastaa sitä tarpeeksi nopeaksi. Lopulta saimme muutaman kohtuullisen pätkän ja jatkoimme työskentelyä hetken uuden tehtävän parissa: pitkällä sivulla avotaivutusta, puolessa välissä voltti, jonka puolessa välissä suoristus keskihalkaisijalle, n. 5 metriä suoraan ja voltin puolikas toiselle pitkälle sivulle, josta pitkä sivu loppuun avotaivutusta. Tämä oli helpompi tehtävä mulle ja Champille, vaikka voltin puolikkaiden välinen suoristus onkin välillä haastavaa. Champ jää helposti vinoksi, joten huolellinen ratsastus joka kohdassa on tärkeää.

 

Laukassa jatkoimme alun volttitehtävien parissa. Tästä eteenpäin mulla onkin kuvia! Vasen laukka tuntui hyvältä, mutta oikea laukka oli melko vaivalloista. Jonna sanoi, ettei se näyttänyt maasta niin vaikealta, mutta kokemuksesta kaikki tuon hevosen selässä käyneet voivat sanoa, että se todella näyttää helpommalta miltä se selkään tuntuu. Tosin se, että laukka on ollut vähän maahan sidottua viime aikoina, voi hyvinkin johtua mahahaavasta.

 

 

Kun voltit sujuivat, teimme työtä vastalaukan kanssa. Se on oiva tapa suoristaa hevosta ja on samalla tehokasta jumppaa. Vastalaukassa meille ratsukkona vaikein osuus on se, etten saa päästää Champia liian pitkäksi ja sitä kautta etupainoiseksi, jottei se vaihda laukkaa tai riko raville. Jos haluan säilyttää pakan kasassa, tulee laukan olla lyhyttä ja aktiivista. Koska Champilla ei riitä voima pitkiä aikoja kantamaan vastalaukkaa lyhyenä (varsinkin, kun meidän maneesin pohja oli vedetty auki juuri ennen tuntia ja se oli todella pehmeä), se jää helposti hitaaksi. Korjaan sitä herkästi väärin ratsastamalla vain eteen, jolloin hevosen on vaikea pitää tasapaino. Toisaalta lyhemmässä laukassa vaarana on se, että tahti kärsii.

 

Lopuksi teimme ympyrällä yhtä lempitehtävistäni: ravista vuorotellen myötä- ja vastalaukannostoja. Näissä mun piti vahtia, että siirryttäessä raviin Champ jää ravaamaan tahdissa mun kanssa, eikä lähde juoksemaan alta. Se, että hevonen kipittää tuhatta ja sataa, ei tarkoita sen olevan pohkeen edessä. Juostessaan tahdista pois Champ jää myös herkästi painamaan kädelle ja tippuu omien lapojensa päälle. Mun pitäisi vain malttaa hidastaa ja ratsastaa sitä ravia takaa eteen, eikä antaa hevosen juosta etujaloilla maratonvauhtia samalla, kun takajalat kipittävät juuri ja juuri mukana. Teimmekin muutamia pätkiä todella, todella hidasta ravia samalla auttaen raipalla tahtia takaosan päälle. Tästä sain ratsastaa hevosen takaisin isompaan raviin ja kappas, takajalatkin tulivat matkaan mukaan!

 

Tässä ja alemmassa mentiin pätkiä pientä ravia.

 

Odotan innolla seuraavaa kouluvalmennusta, sillä on mielenkiintoista huomata, josko mahahaavalääkityksestä on konkreettista hyötyä sileäratsastukseenkin. Jonna saa myös kiivetä Champin selkään heti, kun hän vain kerkeää ja sanoa oman mielipiteensä hevosesta tällä hetkellä.

 

Oletteko te tehneet jotain näistä harjoituksista?