#534: Hyppäämisen ulkokausi avattu!

Tiedättehän sen tunteen, kun pelit ja vehkeet ovat sitä luokkaa, että pitäisi pystyä ottamaan ihan ammattitasoisia kuvia vaikka lehtien sivuille asti. Järjestelmäkameroita kaksin kappalein, erilaista runkoa ja objektiivia. Mutta kun kuvaaja ei tiedä hevosista oikeastaan mitään, eikä kameran käyttö välttämättä ole se vahvin laji, on tuloksena kolmisensataa kuvaa - joista hyvällä tuurilla yksi on sellainen, mikä täyttää omat laatukriteerini. Näin jälkikäteen kuvia katsellessa melkein itkettää, mutta eihän sille mitään voi. Harjoitus tekee mestarin ja pitää olla todella kiitollinen vanhemmilleni, että he jaksavat seistä sateessa kentän reunalla kuvaamassa lajia, josta eivät mitään ymmärrä.

 

Olin viime viikon torstaina Espoossa Nina Fagerströmin valmennuksessa, pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi sekin olla Kilossa ja silloin elimme lokakuuta 2014. Vai muistankohan ihan väärin? Oli miten oli, tällä kertaa jätimme maneesin pölyt taaksemme ja siirryimme ratsastamaan ulkokentällä. Aiemmat ulkoratsastukset ovat mun ja Champin osalta jääneet tämän vuoden puolella hyvin vähäisiksi (pystyn laskemaan ne yhden käden sormilla), eikä hyppäämistä oltu edes harkittu ulkona ennen tätä valmennusta. Oli kyllä ihan super mukavaa päästä ratsastamaan isolla ulkokentällä, jossa oli tilaa edetä ja hypätä!

 

Tällä kertaa kun näitä hyviä kuvia ei ole, niin otetaan mukaan kaikki hauskat myös! Tässä Champ vinkaisi maapuomin jälkeen... (mikähän tää asento on, en ymmärrä!)

... ja päätti lähteä vähän kovempaa :D

Miten hevonen voi näyttää tältä? :D

Champ oli todella innoissaan jo heti siitä hetkestä, jolloin se tajusi lähtömme. Tallissa kävellessään se yritti ravata ja liukkaan lattian vuoksi meinasi kaatua turvalleen, ulos päästyään se lähinnä laukkasi vieressäni ja traileriin mentiin puoliksi ravilla. No, ainakin hevonen oli hyvällä fiiliksellä lähdössä matkaan! Kilossa jouduimme odottelemaan hetken verran edellisten ryhmien myöhästymisten vuoksi, jonka vuoksi Champ sai ihmetellä ympäristöä: se käveli kuin mikäkin pikajuna, mulkoili kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta, kerran jopa vinkaisi innostustaan.

 

Ryhmämme vuoron koittaessa vaihdoin hieman kuulumisia Ninan kanssa. Kerroin meidän tämän hetken ongelmista vesimaton kanssa ja mahahaavasta, jonka kanssa olemme nyt kevään ajan painineet. Kun catch up oli valmis, aloitin ravailemaan ja laukkailemaan ympäri kenttää yrittäen kovasti saada intopiukeaa hevosta malttamaan vähän enemmän. Kentällä tuuli paikoitellen todella kovaa ja vettä satoi välillä vaakatasossa, joten hevoset olivat ymmärrettävästi melko virkeitä. Tosin Nina totesi, että siinä missä kaksi muuta ryhmämme hevosta olivat "ihan pöllöjä" omalla kotikentällään (?), ei Champ tehnyt mitään ihmeellistä. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä :D

 

Nämä neljä seuraavaa kuvaa ovat ihan epätarkkoja (katsokaa, miten paljon vettä satoi!), mutta nauroin Champin hypylle ja halusin jakaa sen tänne blogiin. Tässä siis vielä ihan järkevä ponnistus, tosin jo nyt voi huomata, miten Champ ottaa voimaa selän läpi takajaloilleen..

Mä en oikein edes keksi, mikä tästä voisi tulla mieleen..?

Joo. Ei lisättävää.

Ja sitten ruuna rupesi villiksi :D

Verryttelimme laukassa ympyrällä, jossa oli kaksi maapuomia. Nina ei kommentoinut mulle tässä oikeastaan mitään, katsoi vain, miten hommia tein ja mitä olisi pitänyt muuttaa. Hyppäämiset aloitimme pienelle pystyesteelle suoralla linjalla toisella pitkällä sivulla. Siinä Nina halusi, että annan hevoselle ja sen selälle tilaa esteiden jälkeen kunnolla pysyen kevyemmässä istunnassa, aivan kuten olen kevään aikana opetellut.

 

Valmennuksen tarkoituksena oli hypätä rataa, joten teimme aluksi kaikkia pienempiä pätkiä radasta erilaisina versioina. Videolta näette tarkemmin eri variaatiot, joten en selitä niitä sen kummallisemmin tähän tekstiin. Emme tehneet valmennuksen aikana oikeastaan mitään kovin vaikeaa: yhden askeleen sarjalta viiden laukka-askeleen väli trippelille oli meille hivenen ahdas ja siihen jouduin tekemään muutamia puolipidätteitä normaalia enemmän. Samoin viimeinen linja okserilta kaartaen trippelille oli monelle muulle vaikea, sillä siinä tuli ratsastaa todella huolellisesti kaarteen läpi tarpeeksi pitkälle ennen trippelille kääntämistä. Muuten vaarana oli, että hevonen ei näe estettä ja menee ohi tai ettei laukkaa saa ylläpidettyä riittävänä kaarteen läpi ja lähestymisestä tulee vaikea.

 

 

Se, mikä mietitytti itseäni eniten, oli radalle kuuluva surullisen kuuluisa iso vesimatto. Aiemmissa valmennuksissa Champ on vähän kytännyt vesimattoa, vaikkei ole sille välttämättä enää kieltänyt. Nuo vesimatot ovat kuitenkin olleet niitä normaaleja, lyhyehköjä versioita - tällä kertaa matto oli normaalia reippaasti pidempi! Olin aika varma, ettei Champ menisi ensimmäisellä kerralla lähellekään tuota estettä, mutta toisin kävi: ruuna ei kieltänyt, ei edes yrittänyt kieltää kertaakaan vesimattoesteelle kummastakaan suunnasta. Ensimmäisellä kerralla käytin tosin raippaa melko vahvasti, muilla kerroilla hevosen korvien välissä ei tainnut edes liikkua ajatus mahdollisesta kyttäämisestä. Olin niin iloinen! Yksi kielto tosin otettiin, kun ihan pienillä esteillä ratsastin kaarteesta todella huonosti ja jäin vain vetämään taaksepäin ilman jalkaa, jolloin Champ stoppasi. Uudella yrityksellä yli ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa.

 

Aivan niin, tuon ainoan kiellon jälkeen aloin ratsastamaan ajatuksen kanssa ja sittenhän asiat sujuivat "kuin vettä vain". Emme hypänneet mitään kovin isoa, rata oli lopuksi 110-120cm korkeudella. Vitsi, miten helpolta kaikki tuntui! Nina ei keksinyt mitään konkreettista korjattavaa ja totesi, että olen kyllä taas tässä välissä mennyt paljon eteenpäin ratsastajana. Naureskelin ääneen, että varmasti ihan positiivista, kun mulla oli pätkittäin sellainen tunne, että tiesin mitä olin tekemässä. Se auttaa kovasti esteiden ylittämistä ;)

 

 

Linkki videoon.

 

Kaiken kaikkiaan valmennus oli todellinen hyvän mielen treeni. En tiedä mistä se johtuu, mutta viimeisen kuukauden aikana hyppääminen on tuntunut ihan erilaiselta - mulla on jo pieni haju siitä, mitä mä siellä selässä teen ja mitä mun pitäisi tehdä, jotta kaikki sujuisi hyvin. Talven läpi olemme treenanneet paljon ratoja ja luulen, että tällä voi olla suuri merkitys varmuuden saamisessa. Jos sama vire jatkuu, en näe mitään syytä, miksen voisi kilpailla kesällä kansallisissa 120cm luokissa sijoituksista. Mutta sitä ennen on syytä jatkaa treenaamista ja pitää motivaatio korkealla!

 

Oletteko te hypänneet tällä kaudella ulkona?

Oliko hevoset villejä? :)