#528: Kuluneiden viikkojen kuulumiset

Kunnollista kuulumispostausta ei ole tainnut vähään aikaan tulla, joten nyt on hyvä aika muistella hieman menneitä viikkoja ja kerrata teille lukijoille enemmän sitä, missä me Champin kanssa mennään. Kuulostaako hyvältä?

 

Mulla on täällä blogin puolella todella usein juuri estepostauksia, joko valmennuksista tai itsenäisistä treeneistä. Monelle varmaan tulee sellainen kuva, että meidän arkemme koostuu ainaisista estevalmennuksista tai muusta tiukkapipoisesta tuupailusta (esteratsastaja, joka tuuppaa? Johan on aikoihin eletty!). Tosiasiassahan näin ei ole, mutta pakko myöntää, että viime aikoina on tullut hypättyä paljon enemmän kuin esimerkiksi loppuvuodesta.

 

Salla, joka on kuvannut paljon kuvia viime aikoina tänne blogin puolelle, kiipesi pari viikkoa sitten toistamiseen Champin kyytiin! Pitkästä ratsastustauosta huolimatta Sallalla ja Champilla synkkasi hyvin ja pystyin itse keskittyä kuvaamiseen :) Nämä kaikki kuvat ovat siltä kerralta, satulassa siis lainakuski ja minä kameran takana!

 

Hyvä esimerkki meidän yhdestä viikostamme oli, kun maastoilin neljänä päivänä, hyppäsin kahtena ja olin yhden kerran koulutunnilla. Champ oli ihan innoissaan ja erittäin motivoitunut työntekoon, kun se sai "välipäivinä" mennä maastossa joko pitkiä käyntilenkkejä tai sitten ihan kunnolla ravia ja laukkaa, riippuen säistä ja teiden kunnosta. Tuosta hevosesta todella näkee, miten se nauttii joka solullaan maastoilusta varsinkin silloin, kun sillä on joku kaveri seurana. Eikä sen tarvitse olla mikään hevoskaveri, ihminenkin riittää. Pari päivää sitten olin maastossa yksikseni ja Champ näki edellämme koiranulkoiluttajia. Ruuna kiristi tahtia niin paljon, että saimme lopulta parivaljakon kiinni ja loppumatkan kävelimme heidän kanssaan mukavia rupatellen. Hevonen oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä, kun löysi mullekin juttuseuraa ;)

 

Kotivalmennukset ovat sujuneet hyvin ja hevonen on hypännyt paremmin kuin koskaan. Taisin mainita maanantaina, että meillä oli pääsiäisenä rataharjoitukset, joissa hyppäsin pari rataa viimeisen ollessa noin 110-120cm korkeudella. Äitini otti tuolta kerralta videota, joten saatte siitä pienen koosteen. Vaikka tein radalla muutamia virheitä (esimerkiksi viidennelle esteelle oikaisin liikaa samalla, kun ratsastin turhan voimakkaasti eteen), sanoi Piude mulle varmaan ensimmäistä kertaa koskaan, että ratsastin hyvin. Se on tosi iso juttu itselleni, sillä hän ei viljele noita sanoja "varmuuden vuoksi" - ne pitää todella ansaita.

 

 

Pääsiäisen rataharjoitukset (linkki videoon).

 

Sileäpuolella olen tehnyt vähän vaihtelevammin töitä, sillä koska hyppyjä on tullut suhteessa normaalia enemmän, olen kuitenkin yrittänyt tasapainottaa hevosen treenikertoja korvaamalla itsenäisiä sileän ratsastuksia maastolenkeillä. Kouluvalmennukset ovat rullanneet kerran viikossa ja hevonen on liikkunut oikeastaan aika hyvin. Se on ollut jopa yllättävän positiivinen ratsastaa: vaikka se olisi välillä vähän tahmea tai vino, se on kuitenkin antanut ratsastaa itseään hyvin ja ollut hirmuisen "nöyränä/vastaanottavaisena" (tätä on vaikea selittää, mutta siis sellainen, että tekee töitä mielellään ja hyvällä asenteella). Se on ihana huomata, sillä jossakin vaiheessa viime syksyä tuntui, että Champ lähinnä halusi näyttää keskisormea silloin, kun asiat eivät sujuneet.

 

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä tuloksia mahahaavan parantumisen osalta, sillä tänään perjantaina olemme aamulla menossa klinikalle kontrollitähystykseen. Toivottavasti haavaumat olisivat paremmat! Ainakin hevonen tuntuu todella kivalta ratsastaa ja se on kokonaisuudessaan paljon seesteisempi. Ja myös vähän lihonut - ajattelin ilmoittaa sen ohjelmaan "rakas, sinusta on tullut pullukka" ;)

 

 

Mitään muuta ihmeellistä ei arjessani ole: lukemista, töitä ja bloggaamista aina silloin, kun aikaa riittää. Olen suunnitellut kisakalenteria, mutten uskalla sanoa mistään mitään ennen kuin viimeinen kontrollikäynti on ohi ja tulokset sieltä tulleet. Paljon on haaveita! Sanoin yhtenä päivänä Piudelle tavoitteeni ääneen: haluaisin hypätä joskus U25-luokkia Suomessa eli 130/135cm tason sarjaa. Sitä varten mulla olisi aikaa vielä viisi kisakautta, sillä tuo ikäraja tulee sitten vastaan. Piude totesi, että jos nyt ensin päästäisiin näistä matalammista yli. Aivan totta, mutta haaveilla saa aina!

 

Miten teidän huhtikuunne on lähtenyt käyntiin? :)