#529: Ei mennyt niin kuin elokuvissa

Tuntuupa hassulta kirjoittaa postausta, sillä oman läppärini ja sohvalla istuskelun sijaan olen pöytäkoneella ja kirjoitan erillisellä näppäimistöllä. Heh, varsin tärkeä informaatio teille :D Mutta kuvastaa hyvin sitä olotilaa, joka mulla on nyt: saavuin nimittäin ihan hetki sitten Tampereen hevosmessuilta takaisin kotiin ja avasin koneen heti kertoakseni hieman meidän perjantaisesta klinikkakäynnistä. Väsymys painaa silmiä toden teolla, joten pahoittelen jo etukäteen, mikäli tässä postauksessa ei ole päätä eikä häntää!

Perjantaina koitti kauan odotettu päivä, kun lähdimme klinikalle Champin toistaiseksi viimeiseen kontrollitarkastukseen mahahaavan osalta. Olin erittäin positiivisin mielin liikenteessä, sillä ruuna oli hypännyt todella hyvin ja ollut muutenkin seesteisempi, pirteä ja kiva ratsastaa. Tuona aamuna fiilikset oli muutenkin korkealla, sillä pääsimme kerrankin lähtemään tallilta ajoissa matkaan. Ajattelin, ettei päivästä voisi tulla mitään muuta kuin mahtava.

Hyvinkäälle päästyämme jouduimme odottelemaan hetken klinikkavuoroamme, mutta pian koitti aika tutkimuksille. Tällä kertaa Champ laitettiin suoraan pakkopilttuuseen tähystystä varten ja kliininen tutkimus tehtiin siitä käsin, ei käytävällä. Aiemmilla kerroilla olemme saaneet yleistutkimuksesta arvosanat "normaali" ja "ei näytä ulkoisesti mahahaavahevoselta", mutta nyt kehuja sateli oikein olan takaa. Paperiin asti kirjoitettiin "hienossa kunnossa" ja klinikan hoitohenkilökunta kävi vuorotellen päivittelemässä Champin hyvää käytöstä. Eläinlääkäri sanoi, että siinä on harvinainen yhdistelmä: hevonen on sekä kaunis, että hyväkäytöksinen. Sanoin, että se osaa olla vieraskorea ;)

Koska mä olen ihan väärällä koneella, ei mulla ole täällä mitään uusia kuvia Champista. Siispä joudutte tyytymään vanhoihin kuviin, kahden vuoden takaa!

Ennen tähystystä pyysin, että Champista otettaisiin verenkuva. Olen pyrkinyt ottamaan sen puolen vuoden välein, jotta pystyn tarkistamaan arvoja konkreettisemmin. Verinäytteistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa, ainoastaan valkosoluarvot ja veren proteiini albumiini (tai joku vastaava?) olivat hieman alhaiset johtuen mahahaavasta. Tutkimuslistalla oli myös hiekkaröntgen, koska vajaa vuosi sitten kuvasimme Champin mahan hiekan takia. Silloin hiekkaa oli vähän, mutta ei merkittävästi. 

Kevyen rauhoituksen jälkeen pääsimme tositoimiin eli tähystämään Champin mahalaukkua. Jännittyneenä seurasin, miten haavaumat olisivat parantuneet. No, olivathan ne paremmat kuin viimeksi, mutteivät kuitenkaan poissa. Haavaumat olivat enää hailakan oransseja muutamaa tummempaa pistettä lukuunottamatta, mutta mahanportin alue oli kokonaisuudessaan vähän kirjava eli tasaisen vaalenpunaisen lisäksi välissä oli vaaleampia raitoja. Vaikka parempaan suuntaan oltiin menty, oli tulos silti melkoinen isku vasten kasvoja. 

Keskimäärin mahahaavan parantuminen vie hevoselta oikeanlaisella lääkityksellä noin kuusi viikkoa. Tiedän tapauksia, joissa parantuminen on vienyt pidempään - jopa yhdeksän kuukautta. Eläinlääkäri epäili, että Champilla saattaisi olla jokin tulehdus mahalaukussa, joka estäisi nopeampaa parantumista ja joka vaatisi kortisoni- tai antibioottilääkityksen. Tämä on vähän ristiriitaista siinä suhteessa, että kortisoni voi olla myös yksi mahahaavan aiheuttaja. No, jotta mahahaavalääkitys pääsisi toimimaan kunnolla, olisi ensin poistettava tulehdukset. Siispä eläinlääkäri kysyi, voiko hän ottaa Champin mahalaukusta koepaloja jatkotutkimuksia varten. 

Nämä kaikki kuvat on otettu touko-/kesäkuussa 2013. Huomaa kyllä, että jotain muutosta hevosessa on tapahtunut :D

Koepaloja otettiin kolme. Toimenpide oli todella mielenkiintoinen, sillä siinä tähystysputken läpi työnnettiin pienenpieni vaijeri, jonka päässä oli mikroskooppisen pienet pihdit. Tähystyskameran avulla pihdit laitettiin oikeaan kohtaan ja mahalaukun seinämästä repäistiin pikkuruinen palanen irti. Pala ei todellakaan ollut iso, mutta suurennetulta näytöltä kaikki näytti valtavalta ja vertavuotava mahalaukku melko ikävältä. Yleensä hevoset kuulemma reagoivat palojen irrottamiseen osoittamalla mieltään, mutta Champ ei reagoinut ollenkaan. Se ei varmaan edes tuntenut mitään.. :D

Otimme varmuuden vuoksi siis myös hiekkakuvat, sillä kaikki ylimääräinen mahaongelma voi hidastaa mahahaavan paranemista. Jouduimme odottelemaan röntgeniin pääsyä vajaan tunnin verran, minkä aikana Champin rauhoitus hälveni oikeastaan kokonaan pois. Emme tarvinneet kuitenkaan rauhoittaa ruunaa uudelleen, sillä se seisoi kiltisti laitteiden keskellä pientä ihmettelyä lukuunottamatta (se olisi halunnut maistaa jokaista vempainta, joka oli sen lähellä). Kuvista tuloksena oli se, ettei hiekkaa ollut - ihanaa! 

Lähdimme kotiin siis toistaiseksi hieman epätietoisina. Kahden viikon sisällä pitäisi tulla tulokset koepaloista, jolloin tiedetään, pitääkö lääkintää muuttaa ja lisätä mukaan antibiootteja hoitamaan mahdollista tulehdusta. Siihen asti jatkamme edelleen samalla lääkityksellä kuin ennenkin: kolmesti päivässä Antepsinia 10 tablettia ja puolikas Gastrogard. Jos koepalojen tulokset ovat puhtaat, on meillä seuraava kontrolli kolmen viikon päästä. Jos lääkitystä pitää kuitenkin muuttaa tuloksien tultua, siirrämme me kontrollia samalla eteen päin, sillä muuten uuden lääkityksen aloituksesta kerkeäisi kulua aikaa vain viikon verran.

Nämä kolme viimeistä kuvaa meidän ensimmäisitä yhteisistä kisoista toukokuun lopulta (tai kesäkuun alusta?) 2013 :D

Eläinlääkäri sanoi, että saisin halutessani kisata ihan normaalisti tämän kolmen viikon ajalla, jos jätän kisojen ajaksi Antepsinin pois. Mietin Ypäjän kisoja vielä silloin, kun toivon mahahaavan parantuneen, mutta nyt voin suorilta käsin vetää ne suunnitelmat takaisin ja todeta, että aloitamme kisakauden joko yksi- tai kaksipäiväisesti kuun vaihteessa Riders Innissa tai sitten vasta kesäkuun puolella. En viitsi lähteä hevosen kanssa kolmeksi päiväksi Ypäjälle, sillä se on aina oma stressinsä hevoselle. Varsinkin nyt, kun meillä on ollut viiden kuukauden kilpailutauko, se ei olisi reilua hevostakaan kohtaan.

Perjantaina meillä meni klinikalla odotetun "vajaan tunnin" sijasta siis reilu kolme tuntia matkoineen, joten lukemiset jäivät melko vähiin ennen iltavuoroa töissä. Mieli oli melko maassa, mutta onneksi ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka jaksoivat tsempata ja antaa uskoa tulevalle kesälle. Kyllä me täältä vielä noustaan! Champ on nyt niin kiva ratsastaa, etten pysty kuvitella, miten kivaksi se voi tulla sitten, kun maha on täysin kunnossa. Tämä kevät treenataan ahkerasti ja kesällä näytetään sitten muille, mitä ollaan opittu :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille!