#583: Hyppyjä uudella kentällä

Kisakausi on meidän osalta tällä hetkellä vilkkaimmillaan. Alkuvuodesta emme kisanneet ollenkaan mahaongelmien vuoksi ja kevätaika kului pääsykokeisiin päntätessä. Kesäkuun lopusta lähtien olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja sulloa itseni kisatamineisiin säännöllisemmin, jotta saisin rutiinia paremmaksi loppukautta kohden.

 

Vaikka kisakaudella hyppyjä tulee viikonloppuisin enemmän, olen silti yrittänyt käydä mahdollisimman säännöllisesti valmennuksissa. Tänä kesänä meille on muodostunut asian tiimoilta pieni ongelma: joko minä tai valmentajani on jossain reissussa, eikä tunteja saada siksi sovittua. Viimeksi olen ollut estevalmennuksessa heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja seuraavan kerran mahdollisuus tulee vastaan todennäköisesti vasta elokuun puolen välin jälkeen.

 

Tuo aikaväli kuulostaa todella pitkältä, varsinkin näin puhtaaksi kirjoitettuna. Salon kisoja ennen hyppäsin itsenäisesti ja sen jälkeen Champ sai viikon hyppylomaa. Tällä viikolla hyppäsin jälleen yksikseni ennen tulevan sunnuntain Tampereen kisoja, seuraava viikko on todennäköisesti taas hyppyvapaata ja sen jälkeen lähdenkin Saksaan ja hevonen jää "lomailemaan". Tuleva viikonloppu piti viettää Kemiössä, mutta kisajärjestäjä soitteli mulle maanantaiaamuna kisojen peruuntumisesta. Sen vuoksi matkaamme sunnuntaina Tampereelle ja lauantaina käymme pyörähtämässä meidän ensimmäiset koulukisat. Heh..

 

 

Mutta tämän postauksen aiheena on varsinaisesti tämän viikon hyppykerta. Lähdimme tälläkin kertaa kotoa pois lähitallillemme, jonne Champ muuttaa ensi kuun lopulla. Olin matkassa isäni ja Sallan kanssa, joten valmennusapua ei siis ollut saatavilla. Isä kyllä jaksaa kovasti muistuttaa yhdestä jos toisestakin ratsastusvirheestä, joita hän on kuullut valmentajieni mulle sanovan tuntien aikana ;) No, ainakin joku on neuvomassa.

 

Champ ei ollut aiemmin käynyt tallin uudella kentällä, joten suhtauduin hieman epäilevästi siihen, miten rentona ruuna uskaltaisi paikalla olla. Onnekseni hevonen ei hermoillut juuri yhtään - ainoastaan pitkähkö vesimatto tuotti aluksi pienen kyttäysreaktion. Aloitin ratsastuksen ihan samalla tavoin kuin sileällä normaalisti verrytellen hevosen pitkin ohjin käynnissä ja sen jälkeen ravissa sekä laukassa pidemmällä kaulalla. Varsinaista sileätyöskentelyä ennen hyppyjä tein normaalia ehkä vähän pidempään, sillä halusin saada hevosen kunnolla apujen väliin. Champ oli vähän hidas jalalle, mikä johtui pienestä jännittyneisyydestä, joten tein siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin, sekä temponvaihteluita askellajien sisällä. Ruuna sai liikkua sellaisessa muodossa kuin se itse halusi, en siis alkanut nostamaan sen niskaa ylemmäs kuin mitä se itse tarjosi. Jos olisin halunnut työstää hevosta ryhdikkäämmäksi, olisin voinut unohtaa hyppäämisen ja keskittyä siihen yhden tunnin verran. Joskus toiste sitten!

 

Tässä näkee hyvin eron: tässä kuvassa olen liikkeen edellä ja makaan kaulalla, kun taas alemmassa istun vähän paremmin pystyssä.

Kentälle oli rakennettu sopivasti pieni rata, joten hyppäsin rataa ennen tehtäviä yksittäisenä. Aloitin puomi-kavaltetti -yhdistelmällä, joka oli rakennettu diagonaalille. Tulin sitä laukassa kahdeksikolla hakien hevosta mahdollisimman rennoksi, mutta kuitenkin teräväksi. Ongelmia oli varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa Champ kyttäsi kauempana olevaa vesimattoa ja lähti juoksemaan altani kavaletille käännyttäessä. Ratkaisin tilanteen aina kääntämällä hevosen voltille ja ottaen sen kertaalleen kunnolla kiinni, jonka jälkeen se malttoi keskittyä muhun, eikä kyttäillyt ympäristöä.

 

Kun hevonen oli mielestäni edes jotenkuten avuilla kavaletilla, siirryimme hyppäämään pystyä pitkällä lähestymisellä suoralla uralla. Kaikista vaikein lähestyminen mulle! Ensin este oli ristikkona, sitten tein pari hyppyä noin 90cm pystylle ja nostimme siitä estettä kymmenen senttiä kerrallaan ylös. Videolta näette hyvin, miten iso ero oli sillä, miten etenin kaarteesta esteelle. Kerran jäin vetämään kaarteesta asti tappaen laukan kohti estettä, jolloin ajauduimme ihan pohjaan. Seuraavalla kerralla uskalsin laukata enemmän estettä kohden ja hypystä tuli sujuvampi. Pysty oli lopuksi ehkä 130cm korkeudella, jonka jälkeen laskimme sen 120cm rataa varten.

 

Taputtelin Champia paljon ja yritin saada sille enemmän itseluottamusta.

Vesimattotreeniä ;)

Verryttelin vielä okserilla, joka oli sarjan b-osana. Tässä oli tärkeää päästä ratsastamaan esteelle mahdollisimman läheltä a-osaa, jotta hevonen olisi suorana ennen estettä. Videolta näkee hyvin ne hypyt, joissa osasin tehdä lähestymisen oikein ja hevonen oli suorana. Jos toin Champin vinoon, lähti hyppykin vinoon ja hevonen oli esteen päällä ihan kiemurassa. Onneksi mulla on niin kiltti hevonen, että se antaa tuollaisia virheitä vielä toistaiseksi anteeksi ja tsemppaa itse.

 

Rata oli seuraavanlainen: ensin lyhyellä sivulla lankkupysty, siitä diagonaalilla okseri, pitkällä sivulla pysty, diagonaalilla kavaletti ja siitä toisella diagonaalilla pysty-okseri -sarja kahdella laukka-askeleella. Ei siis mitenkään pitkä, mutta kuitenkin muutamia esteitä putkeen. Olisin voinut halutessani hypätä myös vesimattopystyn, mutta koska hevonen oli mennyt sen monta kertaa kiltisti kävellen, en halunnut aiheuttaa tilanteesta itselleni päänvaivaa ja pilata hyppykertaa omilla toilailuillani. Sitä vesimattoa kerkeää treenaamaan vaikka joka päivä sitten, kun tuolla asumme!

 

 

Aluksi rata oli alle metrissä, lukuunottamatta pystyä ja okseria, jotka olivat verryttelyesteitä. Radassa ei ollut mitään ihmeellistä, joten nostimme esteitä ylös: ensimmäinen ja toinen olivat 110cm, pysty 120cm ja sarjan a-osa noin 110cm, b-osa takaa 130cm. Tällä rundilla lähdin säätämään liikaa itse. Ensimmäinen hyppy oli ok, mutta toiselle esteelle eli okserille lähdin tuuppaamaan ilman mitään paikkaa kolme askelta ennen hyppyä. Champ veti tietysti liinat kiinni, sillä tuollaisen lähestymisen takia se olisi ollut esteen jälkeen ihan pois tasapainosta, eikä tiukka kaarre olisi onnistunut mitenkään päin. Ongelma ei ollut itse esteessä, vaan kadonneessa rytmissä, joten aloitin koko radan alusta. Tällä kerralla pidin ehkä vähän liikaa okserille ja jäin liian vahvasti kiinni hevoseen vielä pystyllekin (jonka takia Champ ei saanut tilaa hypylle ja kolautti puomia), mutta muuten niissä ei ollut sen suurempia ongelmia. Sarjalle tultaessa olin taas liian luottavainen ja jätin kokonaan ratsastamatta, jolloin hevonen pysähtyi. Ei mitään varsinaista syytä: en vain tukenut sitä loppuun asti, vaan heitin ohjat pois viimeisessä askeleessa. Uudestaan tullessa ratsastin taas vähän liian aggressiivisesti ja siksi puomi kolahti, vaikkei tiputuksia tullut.

 

Kävelin hetken ja tulin koko homman vielä kerran alusta asti, jolloin mitään ongelmia ei ollut. Kerrankin uskalsin sujua koko radan läpi eteen! Okei, toki olisin voinut istua esteiden jälkeen satulaan paremmin ja työstää kaarteet hevosta tasapainoisemmaksi, sekä tehdä sata muuta asiaa huolellisemmin, mutta kokonaisuuden kannalta tuo oli aikalailla sitä mun osaamistasoa yksin ratsastellessa. Koskaan ei voi tehdä täydellistä suoritusta, mutta johonkin pitää olla tyytyväinen. Viimeiseen rataan voin sanoa olevani, joten siihen oli hyvä lopettaa.

 

Linkki videoon. (Viimeinen rata)

 

Linkki videoon. (Kaikki hypyt ja aluverryttely)

 

Lopuksi kävimme hieman tutustumassa tallin pieneen hiekkapolkuun, jonka jälkeen pakkasimme hevosen autoon ja ajelimme kotiin. Olen kyllä todella innoissani uudelle tallille muutosta, sillä sieltä löytyy tuon ison kuitupohjaisen kentän lisäksi muiden muassa solarium, iso valoisa maneesi ja kohta valmistuva kävelytyskone. Vähän haikein mielin toki lähden nykyiseltä talliltamme, sillä olen tykännyt paikasta kovasti. Elämä vie kuitenkin eteenpäin.

 

Onko sulle tullut koskaan pitkiä valmennustaukoja? :)