#612: Vuosihuoltoa

Torstain kunniaksi Champ sai tänään annoksen rauhoittavaa, kun suoritimme klinikalla hevoselle vuosittaisen perustarkastuksen. Kuten olette saattaneet viimeisimmistä postauksista lukea, on ruuna hypännyt ja liikkunut muutenkin oikein kivasti. Se on ollut kaiken kaikkiaan päällepäin terveen oloinen mukava ratsastaa, toki pieniä heikkouksia lukuunottamatta: esimerkiksi takajalat ovat olleet sille aina ne suurin heikkous, suorajalkaisuudesta johtuen. Koskaan Champ ei ole ontunut tai ollut edes epämääräinen, mutta puolieroja erilaisissa ratsastuksellisissa liikkeissä löytyy ja vasenta takajalkaa on aina vähän vaikeampaa aktivoida. 

Mitään hengenhätää klinikkakäynnille ei siis ollut. Hevosten huollon suhteen on monenlaista koulukuntaa. Yhden mielestä hevoset viedään klinikalle vasta sitten, kun ne ovat niin kolmijalkaisia, ettei niitä voi enää liikuttaa karsinasta tarhaan. Toisen mielestä hevosia hoidetaan klinikalla, jos vammat eivät ensin parane jonkin ajan kuluttua kotioloissa. Kolmannen mukaan klinikalle mennään ennaltaehkäisevästi tarkistamaan asioita ja hoitamaan, jos jotain löytyy ja neljäs on sitä mieltä, että hoidetaan aina - löytyi vikaa tai ei. En halua tuomita ketään hevosenomistajaa, mutta myönnän kuuluvani itse kastiin numero kolme. Monet eivät lähde klinikalle vain katsastamaan hevosen tilannetta vuosittain, vaan odottavat hevosen oireilevan jotenkin, jotta varsinaisia toimenpiteitä lähdetään tekemään.

Tomerana lähdössä kotoa reissuun! Champin ilmeet on kyllä ihan mahtavia
näissä kaikissa kuvissa. Se on jotenkin niin tomeran pienen koulupojan näköinen,
pätevänä lähdössä kohti uusia seikkailuja :D (ehkä se johtuu tuosta tasaotsiksesta,
jonka sille vahingossa leikkasin.. en myönnä!)

Champ ihasteli Veljekset Wahlstenin myymälää, jossa pääsimme käväisemään.

Faktahan on se, että käyttöhevoset kuluvat vuosien mittaan ja jokaiselta hevoselta voi löytää jotain, jos tarpeeksi etsii. Erilaisten lievempien vammojen, kuten tulehduksien hoitaminen on mielestäni ihan fiksua, sillä mikäli näitä ei asianmukaisesti hoida, voi seurauksena olla vaikka nivelrikkoa. Turha piikittäminen on tietysti asia erikseen, sillä sekään ei pidemmän päälle ole välttämättä se kaikista parhain vaihtoehto. Olen ymmärtänyt, että Suomessa hevosia hoidetaan vähemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa käyttöhevosten piikittäminen on enemmän arkipäivää. Eräs eläinlääkäri totesi tähän yhdeksi mahdolliseksi syyksi sen, että Suomessa hevosenomistajat ovat verrattain "persaukista porukkaa". Tiedä sitten lopullista syytä.

Oli miten oli, tänään oli vuorossa meidän vuosihuoltomme. Viimeksi Champ on kuvattu ja hoidettu puolisentoista vuotta sitten, joten koin tämän tähän kohtaan ihan tarpeelliseksi. Mun oli tarkoitus viedä hevonen kuvattavaksi jo keväällä, mutta se jäi mahaongelmien takia välistä. Kesällä emme halunneet ottaa turhia lepojaksoja, jottei kisakausi keskeytyisi sen vuoksi, joten syksy jäi ainoksi vaihtoehdoksi. Toki olisin voinut jättää klinikan vuodenvaihteeseen, mutta silloin se olisi venynyt taas muutamalla kuukaudella eteenpäin ja haitannut sitten taas talven treenejä. Tässä kohtaa vuotta en pääse ennen marraskuuta yhtiinkään kisoihin töideni ja koulun vuoksi - hyvä väli pitää pieni huoltotauko.

..Joo, meillä oli vähän ylimääräistä aikaa.. :D

Yleistutkimusta

Röntgenissä

Niinpä kello soi tänään 6.40 ja reippaana ajoin aamuruuhkassa ensin Espooseen viemään äitini töihin, kaarrellen sen jälkeen enemmän ja vähemmän ruuhkassa takaisin tallille. Halusin ratsastaa Champilla kevyesti ennen klinikkakäyntiä: tiesin, ettei ruunalla varmastikaan voisi ratsastaa kunnolla hetkeen, mikäli jotain hoitoja pitäisi tehdä. Koleasta säästä huolimatta päätin lähteä maastoilemaan ja löysimmekin oikein kivoja uusia reittejä, joita pitkin seikkailuun saimme kulumaan tunnin verran aamustamme. Takaisin tallille tultuani hoidin varusteet kuntoon, vein hevosen pihalle ja tein kaikki ruoat valmiiksi. Hirveällä kiireellä suhasin kotiin vain käydäkseni nopeasti suihkussa ja napatakseni jotain aamupalaa, minkä jälkeen palasin takaisin tallille: harjaus, kamppeet kasaan ja hevonen traileriin.

Tämä oli mulle ensimmäinen reissu, missä olin klinikalla ilman omien vanhempieni läsnäoloa. Mukana reissussa mulla oli Milla, joka oli pitkähermoinen ja kesti juttujani koko pitkän päivän ajan. Saavuimme klinikalle noin vartin ennen omaa aikaamme eli kello yhtä, joten kävimme ilmoittautumassa ilman kiirettä ja purimme sitten hevosen pihalle odottelemaan omaa vuoroaan.

Tässä kuva kohdista, jotka on puhdistettu karvojen ajelemisen jälkeen. Aika vaalenpunaista, etten sanoisi!

Tomera potilas..

.. Ja yhtä tomerana lähdössä kotiin :)

Tutkimus eteni seuraavasti: eläinlääkäri kyseli ensin hieman taustoja ja teki sitten ulkoisen, pintapuolisen koko hevosen kattavan tutkimuksen sisätiloissa. Ulos siirryttyämme Champin jalat taivutettiin jokainen kerrallaan sekä ylä-, että alanivelien osalta ja juoksutin sen suoralla uralla ravissa jokaisen taivutuksen jälkeen. Eläinlääkäri halusi nähdä hevosen liikkeessä myös ympyrällä. Kun tarpeelliset tutkimukset ja diagnoosit oli saatu tässä valmiiksi, jatkoimme matkaa kohti röntgeniä. Champilta kuvattiin takajalkoja sekä hiekkakuvat, sillä sen vatsa oli vähän löysänä. Lopulta siirryimme hoitotilaan suorittamaan hoitotoimenpiteet, josta pääsimme sitten ajelemaan iltapäiväneljän ruuhkassa takaisin kotitallille.

Taivutuksissa Champ reagoi vähän molempia vasempia jalkoja, toisesta pelkkiä alaniveliä ja toisessa vähän myös ylempiä. Kaikki kuvat olivat puhtaat, kuten ennenkin - tämä on aina helpottava tieto. Lähdin klinikalle sillä asenteella, että hoitaa saa ja mielellään voi, kun tänne ollaan kerta lähdetty. Niinpä Champille laitettiin muutamia erilaisia piikkejä yhteensä kahdeksaan eri kohtaan jaloista. Takapolvet sillä pliistrattiin, kintereet, etukavionivelet ja molemmat vasempien jalkojen vuohisnivelet piikitettiin. Sellaista perushoitoa siis: uusittiin öljyjä, niin kulkee mopo taas uudella voimalla. Joku toinen olisi saattanut jättää tekemättä, mutta mun mielestä on hyvä hoitaa ennen varsinaisia vammoja. Nivelrikko kun on taas sellainen vaiva, jota ei mielellään hevoselleen halua.

Loppuun vielä pari kuvaa meidän aamuisesta maastoreissusta.

Sekä tietysti ihana Elma, joka on tässä niin viattoman näköinen :P

Seuraavan viikon ajan me kävellään ja Champ saa nauttia tarhaelämästä. Sitä seuraavalla viikolla palataan vähitellen takaisin treeniin ja kahden viikon päästä klinikkakäynnistä olemme taas täydessä toimintavalmiudessa jatkamaan valmistautumista hallikauteen. Kausi tosin on alkanut jo hyvä tovi sitten, mutta meidän osaltamme se pääsee starttaamaan vasta vuoden viimeisinä kuukausina. No, joskus näin! 

Kun olimme päässeet takaisin kotiin, purimme hevosen karsinaan ja lähdimme vielä Millan hevosen luokse Keravan suunnalle. Pääsin jopa lopuksi kaahottamaan tämän kauniin tamman kanssa maneesia ympäri, kirjaimellisesti. On se vaan kumma, miten hevoset osaavat olla erilaisia toisiinsa nähden. Eihän tuota ratsastusta kovin vakavasti voinut ottaa, mutta sainpahan istua muutaman kierroksen ajan koulusatulassa. Mahtoivat tallin muut ratsastajat miettiä, mitä ihmettä yritin olla tekevinäni, kun en saanut edes laukkaa nostettua :D Ilta venyi lopulta pitkäksi ja olin kotona vasta puoli kymmenen aikaan. Loppuilta onkin kulunut koneella blogijuttuja tehden, joten kouluhommat jäivät tältä päivältä väliin. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on jälleen aikainen herätys tallille.