Joulukalenterin 4. luukku - Arvonta

Joulukuun neljäs luukku avataan jälleen arvonnan merkeissä. Arvottavia tuotteita on tällä kertaa kaksi, joten iloa tarjotaan yhden voittajan sijaan kahdelle! Myös tämän arvonnan palkinnoista kiitos kuuluu Veljekset Wahlstenille. Voitte käydä tutustumassa yrityksen joulukuvastoon tästä linkistä - mukana on toinen toistaan ihanampia joululahjaideoita niin kaksi- kuin nelijalkaisille ystävillemme. 

Tällä kertaa arvonnan palkintoina on vähän blingblingiä ja parempaa mieltä! Vaikka tallilla ratsastajalla kuin ratsastajalla voi olla vähän rönttäisempää vaatetta päällä, on siviilissä kiva näyttää huolitellummalta. Tähän oivan avun antaa Horse Comfortin joustava rannekoru, jossa on luonnonvalkoisten helmien lisäksi pikkuisen säihkettä pimeneviin iltoihin. Tämän korun voisin laittaa hyvillä mielin vaikka juhlallisempaankin tapahtumaan! Korun hinta on 22 euroa. 

Jos timanttien loiste ei ole mieleesi, on vaihtoehtoja onneksi tarjolla. Wahlstenin kuvastosta löytyy kiiltonahkainen krokotiilikuvioitu rannekkoru, jonka yksityiskohtana on teräskuolain. Se on tämän arvonnan toinen palkinto - toki vähän kiiltoa mukana siinäkin. Elämä ei saa olla liian väritöntä ;) Tämän rannekorun hinta on 19,90 euroa.

OHJEET OSALLISTUMISELLE:

• Kirjoita tämän postauksen kommenttikenttään nimesi ja toimiva sähköpostiosoitteesi. 
• Kerro, kumman rannekorun haluaisit voittaa.
• Tykkää blogin Facebook-sivusta, Instagram-tilistä, ole blogin virallinen lukija google-tunnuksen avulla tai seuraa meitä Youtubessa.
• Muista myös varmistaa, että olet tykännyt Veljekset Wahlstenin Facebook-sivusta! Jos sinulla ei ole tunnuksia Facebookissa, ei hätää. Joulun kunniaksi voit osallistua arvontaan myös ilman sosiaalisen median tunnuksia.
• Tämän päivän arvonta suoritetaan 6.12.2015 kello 21:00, joten jätäthän kommenttisi siihen mennessä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostitse. Mikäli sähköpostiin ei vastata kahden päivän kuluessa, arvotaan uusi voittaja.

Onnea arvontaan!

Tänään muistellaan hetki yhtä entistä vuokrahevostani Piticelleä. Meidän yhteinen tarinamme alkoi vuoden 2010 lopussa, kun entinen ratsastuksenopettajani kysyi, olisiko kiinnostunut ratsastamaan hänen silloisella kouluhevosellaan. Olin tuolloin kuusitoistavuotias nuori ratsastajanalku, joka oli pyytteettömän kiinnostunut kouluratsastuksesta - olinhan päättänyt kisata tulevan kauden kouluratsastuksen parissa. En siis tietenkään voinut kieltäytyä mahdollisuudesta, jossa saisin ratsastaa osaavammalla hevosella hyvissä puitteissa.

En muista tuosta ajasta paljoakaan, mutta käsittääkseni kävin Pitin luona viikoittain. Ratsastin useimmiten yksin, tehden ihan perusjuttuja sileällä. Kävin toki jatkuvasti ratsastuskoulussa, joten Pitillä ratsastaminen oli yksi lisä muiden ratsastuskertojen joukkoon. Sain ratsastuskoulutunneilta aina ideoita siihen, mitä tulisin kahdeksanvuotiaan rautiaan tamman kanssa samalla viikolla tekemään. Näiden asioiden kautta opettelin siis sitä itsenäisempää tekemistä ja kannoin vastuuta omasta tekemisestäni muiden hevosten parissa.

Minä ja Piticelle vuoden 2010 jouluaattona.

Aloitin vuokraamisen siis vuoden 2010 lopussa ratsasten esimerkiksi aattoaamuna lumisissa maisemissa joulumaaston isäni kävellessä vieressä. Ennen ratsastusta hoidin hevosen sen karsinassa tietyllä, omistajan neuvomalla tavalla. Ratsastuksen jälkeen huolehdin tavaroiden kunnosta ripustaen suitset oleskelutilan keskellä olevaan koukkuun ja putsaten ne satulasaippualla siisteiksi ennen omalle paikalleen ripustamista. Talvella ratsastus painottui maneesiin ja maastoihin, mutta kevään tullessa siirryin vähitellen myös kentälle. 

Vaikka ratsastin paljon itsenäisesti, pääsin ainakin kerran Pitin kanssa nykyisen kouluvalmentajani Jonnan tunnille. Jonna valmensi silloin Pitiä ja tämän omistajaa, mutta koska omistaja oli estynyt tulemasta tunnille, sain mennä hänen tilalleen. Tuo tunti on painunut ikuisesti mieleeni. Teimme koko tunnin ajan töitä ympyrällä asettamalla hevosta kahden niskanikaman verran sisälle tai ulos. Liike oli siis todella pieni, oikeaa hienosäätöä. Tuon tunnin aikana tajusin jotain merkittävää ratsastuksen osalta, sillä pienillä korjauksilla hevosessa saatiin aikaan suuri muutos.

Linkki videoon (Piticellellä ratsastusta huhtikuussa 2011).

Pitin vuokraus loppui keväällä 2011, enkä muista lopettamisen syytä. Sain viettää tamman kanssa ihania hetkiä ja ne toivat lopulta valtavasti etuja nykyiseen ratsastustilanteeseeni. Kun mulle tuli seuraavana syksynä ylläpitoon Kapri, otin yhteyttä Jonnaan uudelleen ja kysyin, josko hän olisi voinut tulla valmentamaan mua silloisen ratsuni kanssa viikottain. Näin kävi ja lisäksi pääsin ratsastamaan ja hoitamaan myös Jonnan kouluhevosta sekä hänen uutta talliaan myöhemmin seuraavana vuonna, autellen hevosten liikutuksessa silloin tällöin. Nyt Jonna on ollut mun ja Champin valmentajana kaksi vuotta. Kaikella on siis tarkoituksensa!

Pakko myöntää, etten tiedä, missä Piticelle menee tällä hetkellä. Tamma myytiin jossain vaiheessa jonnekin, mutten koskaan kysynyt tarkemmin paikkaa. Toivottavasti sillä on ihana elämä edessään! Mä olen kovin kiitollinen hevoselle ja sen silloiselle omistajalle siitä, että kaltaiseni kokematon hevostyttö pääsi opettelemaan ratsastuksen saloja kyseisen hevosen kanssa.