maanantai 2. toukokuuta 2016

#729: Paluu alkeistunnille

Mistä kirjoittaa silloin, kun pää lyö totaalisen tyhjää? Tai ei, itseasiassa se on valtavan täynnä ideoita. Tyhjyyden tunteen aiheuttaa tuo ulkona näkyvä keltainen valoilmiö vaaleansiniselle pohjalle liimautuneena, sillä se kutsuu luokseen kirkuen niin kovaa, ettei aivoni kykene tuottamaan mitään järkevää tekstiä. Ihan totta - nyt on toukokuun toinen päivä ja olen menossa ottamaan aurinkoa pihallemme. Siistiä!

Kevät on ihanaa aikaa. Puut saavat uutta väriä lehtien koristellessa niiden oksia, illat pitenevät ja hevosten loimitus vähenee. Seuraan parhaillani ikkunani takana lentävää vaaleanvihreää perhosta, joka liitelee lempeän tuulen mukana paikasta toiseen. Jos suljen silmäni, voin kuvitella itseni kavereideni kanssa lämpimään heinäkuiseen iltaan. Kevät on ihanaa aikaa, mutta kesä on jo niin lähellä. En malta odottaa, en tosiaan malta.

Luonnon herääminen ei ole ainoa positiivinen vivahde parhaillaan käynnissä olevassa vuodenajassa. Kuten moneen kertaan on jo todettu, mahdollistaa lumien väistyminen ulkokentille siirtymisen. Mikäs sen ihanampaa kuin ratsastaa tuulen lailla vain taivas kattonamme! Tuulen lailla tosiaan, sillä ainakin itselleni on välillä vaikeaa hahmottaa, kuinka reippaassa tahdissa etenen ulkona: tuuli käy korviini, mikä vaikeuttaa havainnointikykyä. Liekö tämä jokin yleinen vaiva vai pelkästään allekirjoittaneen oma ongelma, mutta tätä olen ihan tosissani pohtinut useamman vuoden ajan. Että mennäänkö me nyt ihan liian kovaa, vai onko se vain tuuli, joka saa aikaan sellaisen tunteen.

Viimeksi  Pantsun valmennuksissa meni näin hyvin. Nyt palattiin takaisin alkeistunnille.

Liian kovaa ei menty Piia Pantsun viime viikon estevalmennuksessa ratsastuskeskus Ainossa, sillä välillä ei menty ollenkaan. Vaikka ulkokentille siirtyminen on varmasti kaikella tavoin piristävää, tuottaa se ainakin itselleni valtavasti päänvaivaa. Minä jännityn, hevonen jännittyy, kaikki jännittyvät. On kummallista, miten yhden viikon aikana oma ratsastustaso voi laskea lehmän hännän lailla: maneesissa hyppäämme ulkopuolisissa valmennuksissa sujuvasti +120cm rataa ja ensimmäisissä ulkotreeneissä pelkkä suoraan käveleminen tuottaa valtavaa tuskaa. Ihana laji, ei voi muuta sanoa.

Lienee sanomattakin selvää, että sunnuntain epäonnistuneen kisasuorituksen jälkeen en lähtenyt kovinkaan luottavaisin mielin torstain valmennusta kohden. Olin innoissani, sillä tiesin pääseväni korjaamaan tekemiäni virheitä. Vaikka yritin vakuutella itselleni kaiken olevan enemmän kuin hyvin, elin pienoisessa paniikissa lähes edellisestä illasta asti. Selkään päästyäni yritin vain hengittää syvään ja rentoutua, sillä jännittyneenä hommasta ei tunnetusti tule yhtään mitään. Asiaa ei tosiaankaan helpottanut se, että Ainon kentän keskelle oli rakennettu tämän viikon GP-osakilpailua varten pitkä vesihauta, joka oli Champin mielestä seuraavana maailmanlopusta. Pieni hevosparka ei kyennyt ymmärtämään, miksi se joutui kohtaamaan jotain niin hirvittävää. Siitähän se riemu repesi, sillä vesihaudan näkemisen jälkeen Champ pelkäsi ihan kaikkea. Vierestä käveleviä ihmisiä, tavallisia esteitä, katsomoa.. Kaikkea.

Kun Champ jännittyy, menee se ikään kuin omaan kuoreensa. Olen monesti yrittänyt kuvailla sitä tunnetta teillekin, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ruuna käpertyy tilaan, jossa siihen on vaikeaa vaikuttaa. Se kyllä tekee, mutta selkä on ihan kivikovana ja suorana lankkuna, jolloin jalat viipottavat meitä eteenpäin. Jos lopetan vaikuttamisen, pysähtyisi hevonen kuin seinään. Siispä yritin itse rentoutua, kehua hevosta jokaisessa välissä mahdollisimman paljon äänellä ja taputuksin sekä ihan oikeasti vain ratsastaa normaalisti. Piia sanoi jatkuvasti, että Champin pitäisi ottaa paremmin takajalat alle ja keventyä edestä, mutta tehtävä oli omalla ratsastustaidollani melko vaativa hevosen ollessa noin jännittynyt. Vaikeaa se on normaalistikin, sitä en kiellä!


Kyllä me osataan hypätä ulkonakin, ainakin viime vuonna! Nämä kolme seuraavaa kuvaa Tampereen kansallisista kisoista viime syksyltä 110cm-luokata, tuloksena 0-0vp. Kuvat c. Hanna Heinonen.
Jottei tästä postauksesta venyisi ihan liian pitkä, tiivistän valmennuksen annin melkoisen napakasti. Videossa on ääniraita, joten siitä voi katsoa aika hyvin kohta kohdalta sen, miten meille lopulta kävi. Aloitimme puomityöskentelyn itsenäisen verryttelyn jälkeen vesihaudan vieressä siten, että puomit olivat ympyrän kaarella. Jokaiseen väliin piti ottaa siirtyminen käyntiin ja jatkaa sitten taas ravissa, jossa hevosiin pystyttiin vaikuttamaan. Champ oli aluksi todella jännittynyt, mutta rentoutui tehtävän edetessä koko ajan vähän enemmän. Tai rentoutuminen on ehkä väärä sana, se pikemminkin antoi vaikuttaa itseensä paremmin. Teimme samaa tehtävää myös laukassa vaihdellen puomien väliin tulevien askelten määrää.

Hyppäämisen aloitimme ristikolla, joka nostettiin lopulta pystyksi. Piia laittoi meidät tekemään verryttelyhypyt pystylle ja okserille pitkällä lähestymisellä, joka on mulle ihan kamalan vaikeaa jo kotioloissakin - alan aina säätämään askelta liikaa. Nyt kun en saanut hevoseen kunnolla otetta, oli tehtävä kaksin verroin haastavampi. Champ ei imenyt esteille juuri ollenkaan itse, jolloin oma käteni oli auttamatta liian kova. Mun olisi vain pitänyt hellittää kättä kolme senttiä eteenpäin ja vähän alemmas, jolloin hevonen olisi päässyt rentoutumaan kaulastaan vähän ja tekeminen olisi helpottunut varmasti kaikilta osin. Jälkiviisaana tämä on helppoa todeta. Esteiden jälkeen meidän piti aina jatkaa työskentelyä, jotta saisimme hevosia rentoutumaan ja vastaamaan apuihimme.

Tämä kaikki jännittyneisyys (tai Champin suoranainen "pelkotila", kuten Piia sanoi) näkyi ensimmäisen kerran kunnolla okserilla, jonne en saanut ratsastettua ollenkaan paikkaa ja hevonen pysähtyi. Piia totesi, että tuo olisi ollut mahdoton paikka hypätä, joten kielto oli ihan oikeutettu hevoselta. Toisella kerralla tulimme edelleen pohjaan, mutta tällä kerralla mulla oli jalat kiinni ja hyppy sujui siksi paremmin. Vaikka seuraavat paikat osuivat ihan hyvin, eikä tehtävissä sinänsä ollut mitään vaikeaa, eivät hypyt tuntuneet selkään hyviltä. Jännitin itsekin koko kroppaani niin, että tunnin jälkeen reiteni lähes kramppasivat. Olin koko lantion alueelta niin jännittynyt, että lähdin hyppyyn lähes joka kerta ennen hevosta, jolloin makasin sen kaulalla varpaiden sojottaessa sivuille. Ei kovinkaan imartelevaa, eikä ainakaan kauhean mieltä ylentävää. Tunsin olevani alkeiskurssilainen vailla minkäänlaista valmiutta toimia yhteistyössä hevoseni kanssa.



Ennen varsinaista radan hyppäämistä tulimme vielä pätkissä muutamia tehtäviä. Pystyltä okserille viidellä laukalla, kaarevaa linjaa pystyltä okserille ja siitä vielä sarjalle sekä toisen pitkän sivun linjaa. Näissä ongelmia aiheutti tuo yksi okseri, jonka sekaan olimme rysähtäneet edellisen viikon kisoissa. Champ kyttäsi sitä, mikä saattoi johtua myös siitä, että olin itsekin varautunut alitajunnassani esteen ylittämisen suhteen. Toisella yrittämällä ongelmia ei enää onneksi ollut. Sinivalkoinen okseri oli aluksi myös melkoinen "mörkö", sillä se hypättiin pitkää vettä kohden. Sanomattakin lienee selvää, että siitä ei päästy ensimmäisellä yrittämällä yli.

Rataa hypätessämme Champ oli jo hieman rennompi, joskin edelleen joillekin esteille lamaantunut. Kun se alkoi haluta mennä esteille normaaliin tapaan, en osannut muuttaa omaa ratsastustani tilanteeseen sopivaksi, vaan jatkoin puskemista. Voitte arvata, miten paljon yliratsastin. Säädin, tein liikaa. Tuota ratsastusta katsoessa hengästyy ihan täällä kotonakin, joten voin luvata, että olin tuossa tilanteessa lähes kuolemaa tekemässä. Sain tehtäväksi korjata koko homman uudelleen, jolloin virheitä tuli edelleen, mutta mukana oli myös hieman parempia pätkiä. 

Lopuksi Piia sanoi, että mun pitäisi hypätä Champilla vesihauta. Olin asiasta äärettömän innoissani, mutta samalla olin varma, ettei hevoseni tulisi enää koskaan hyppäämään yhtään estettä. Yritimme ensin ihan tavallisella lähestymistavalla "kerralla yli", mutta Champ veti liinat kiinni jo hyvän matkaa ennen estettä. Piia käski mut alas selästä ja haudasta poistettiin ylimääräiset esteet. Sitten me käveltiin Champin kanssa vesihautaa edestakaisin yhdessä, pienen epäröinnin jälkeen. Nousin selkään, kävelin ja laukkasin siitä läpi. Haudan ylle lisättiin puomi, hyppäsimme yli. Eteen lisättiin valkoiset laatikot, hyppäsimme yli kahteen otteeseen - jopa huonosta lähestymisestäni huolimatta.


Linkki videoon. (ääniraidallinen)

Oho. Me ei kuoltu. Tiedättekö sen tunteen, kun maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen? Sellainen tunne mulla oli valmennuksen lopussa. Ei haitannut, vaikka esteiden ylittäminen oli tuottanut tuskaa. Ei haitannut, että saappaani olivat täynnä vettä (ne reiät olisi kannattanut paikauttaa suutarilla, totta tosiaan). Hymyilin, vaikka reidet huusivat hoosiannaa. Champ tuntui hengittävän ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana, siitä tuli rento ja yhteistyökykyinen. Me hypättiin vesihauta! En olisi uskonut, en tämän elämän aikana.

Piia antoi mulle yhden ohjeen valmennuksen jälkeen: venyttele enemmän ennen hevosen selkään nousemista. Olihan tuon 110cm+ radan ratsastaminen tuona päivänä tuskaisen vaikeaa, mutta se johtui pitkälti siitä, että olin kyydissä kuin jääpuikko, yhtä tönkkönä ja kykenemättömänä toimimaan oikein. Kun jännitin, jännittyi hevonenkin. Ne esteet, joille ajattelin olevan ongelmia (ensimmäinen okseri, jolle kielsimme kisoissa; este, jonka sekaan rysäytimme kisoissa; este vesihautaa kohden; vesihauta) myös tuottivat niitä, kun muille ei ollut mitään ongelmaa. On raadollista, miten paljon ratsastajan oma psyyke vaikuttaa hevosen tekemiseen. Kaikki heijastuu takaisin, välillä tuplasti suurempana. Mutta tällaista se on välillä, toivottavasti meidän ulkokausi saa tämän jälkeen paremman suunnan :)

Sujuiko teidän ulkokentille siirtyminen sujuvammin?

25 kommenttia

  1. Uusi hevonen tuli mulle reilu kuukausi sitten. Nopeasti noustiin yli hevosen tason jopa 110-115cm radoille joten yhteistyö sujui tosi hyvin. Eilen ekat hyppytreenit ulkona. Musta tuntu että me mentiin LUJAA ja hidastin vaan kokoajan. Kun katsoin videoo, oli laukka ihan mummoilua. Eli ei kauheen ruusuisesti mennyt meidänkään ulos siirtyminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin! Tsemppiä tulevalle kaudelle :)

      Poista
  2. Tossa 11.18 kohdassa Champilla on ristilaukka ennen okseria jolle tuli huono hyppy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kyllä mä sen huomasin ihan sinne selkään asti :)

      Poista
  3. Ratsastajan ei pitäisi muuttaa omaa ratsastustaan olosuhteiden muuttuessa. On ymmärrettävää, että hevonen Champin tapauksessa jännittyy ollessaan uudessa ympäristössä. Mutta sinä et saisi muuttaa ratsastustasi. Lukijana sain vaikutuksen, että keksit vähän selityksiä tuolle huonolle ratsastukselle eikä se ole kovin antoisaa luettavaa. Videota katsoessa huomasi kyllä selvän eron sun ratsastuksessa verrattuna aikaisempiin videoihin. Tsemppiä kuitenkin jatkoon ja rennoin mielin ulkokauteen, se on ihan sama ollaanko sisällä vai ulkona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, harmi että sait sellaisen kuvan. Mä kun yritin koko tekstin ajan kertoa, miten nimenomaan ratsastin eri tavalla ja huonosti, mistä kaikki ongelmat johtuivat. Luulin, että toin sen esiin tarpeeksi monta kertaa! Mitään selityksiä en halua keksiä, se on ihan turhaa - huono ratsastus on huonoa ratsastusta :) kiitti!

      Poista
    2. Mun mielestä tekstistä nimenomaan välittyi - välillä liiankin kova - itsekritiikki nimen omaan omasta rtsastuksesta. Selittelyn makua tässä ei kyllä ollut, enemmänkin hienoa että pystyt noinkin hyvin erittelemään asian!

      Poista
    3. Kiitos! Mä pyrin analyyttisyyteen (tai ainakin johonkin sen tapaiseen) ja siksi tuntui ikävältä, jos jollekin on jäänyt kuva, että olisin yrittänyt keksiä tekosyitä sille, etten oikeasti vain osannut paremmin. Ensi kerralla paremmalla onnella (eli taidolla) :D

      Poista
  4. Meillä ei ponin kanssa todellakaan mennyt toi ulos siirtyminen nappiin! (Ponilla mennään kylläkin läpi vuoden ulkona, mutta ensimmäiset ulkokisat) Ainossa ekalla esteellä nurin... No jatketaan vaan eteenpäin :). Nää ääniraidalliset videot on huippukivoja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouch! Toivottavasti teillä menee hyvin jatkossa :) Kiitos!

      Poista
  5. Otettiin tosiaan ekat pienet (joku vajaa 50cm ristikko, eh) hypyt tuolla kentällä viime viikonloppuna ja mulle iski järkyttävä rimakauhu, kun oli hyppäämisestä ollut aikaa - ja niinpä hevonen kielsi pariin otteeseen. Kuitenkin kun sain itseni pidettyä kasassa niin hienosti meni :D Ei saisi aina miettiä sitä kamalinta vai mitä? Hienosti Champ sujui vesihaudallekkin kun matotkin ovat olleet jo pelottavia! :3 Oletko koskaan uittanut Champia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan saisi miettiä, mutta se on niin vaikeaa olla ihan tyynenä :D En ole uittanut, mutta tarkoitus olisi tänä kesänä mennä uittamaan jos keksitään joku hyvä paikka :)

      Poista
  6. Mä tiedän tasan tarkkaan tuon fiiliksen joka sulla on ollut! Spooky hevonen, ekoja kertoja ulkona, pitkää vettä ja muuta roinaa ylitettävänä... I feel you. Tekstin perusteella sai sen käsityksen, että koko juttu oli ihan katastrofi, mutta sähän ridasit vaikeassa tilanteessa tosi hyvin. :) Nuo muutamat epäonnistumiset näytti vaan siltä, että unohdit hengittää. Tuollaisessa tilanteessa helposti ratsastaa alle oman tasonsa, mutta mitä siitä! Sussa taitaa olla vähän perfektionistin vikaa, kuten allekirjoittaneessakin, silloin tulee helposti stressattua liikaa ihan turhaan. Psyykkaan usein itseäni sillä, että kaikki on vapaaehtoista harrastustoimintaa, enkä ole ammattilainen, joten mun ei tarvitse olla yhtä hyvä. Se on fakta että joskus on vaikeaa, toisinaan helpompaa, teit kuitenkin suurimman osan valmennuksesta extrahyvin ja sait kaikki vaikeat kohdat korjattua, jolloin lopputulos on isosti plussan puolella! Loppuun vielä pointsit Piialle tuosta vesiharjoittelusta, saitte hevosen tosi luottavaisesti yli ilman ylimääräistä härdelliä.

    Hyppään itse tänään ekaa kertaa ulkona, saa nähdä kuinka käy! Tsempit teille ja ihanaa kesää, nähdään varmaan kisoissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis nimenomaan niin, mä en hengittänyt kyllä kertaakaan rennosti tuon ratsastuksen aikana, olin ihan jääpuikkona siellä satulan päällä :D Ai kamala! Mutta kiitos tosi paljon tsemppaavista sanoista, ne lämmittävät mieltä aina. Me ollaan sitten yhdessä perfektionisteja, vaikka niitä harrastelevia sellaisia ;) Ja Piia osasi kyllä hoitaa asian hienosti, hevoselle ja kuskille jäi pelkästään positiivinen fiilis.

      Tsemppiä sullekin paljon tulevia koitoksia varten, moikkaillaan jos tavataan kisoissa! :)

      Poista
  7. Tiedätkö yhtään, että miksi Champ on pelännyt vesihautaa alunpitäen? Luulisi, että ulkomailta tullut kisahevonen olisi jo tottunut kaikkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se pelännyt mitään, kun tuli Suomeen (meni kaikki matot yms. ilman ongelmaa), mutta mä olen aiheuttanut sen sille ihan omaa osaamattomuuttani :(

      Poista
  8. Tiedätkö yhtään, että miksi Champ on pelännyt vesihautaa alunpitäen? Luulisi, että ulkomailta tullut kisahevonen olisi jo tottunut kaikkeen :)

    VastaaPoista
  9. Mun spookkaaja on vähän erikoinen- se on aina kentällä parempi kuin ulkona ja se rentoutuu kesäkaudella ihan eri tavalla :)

    VastaaPoista
  10. Ääniraidalliset videot ovat huippuja! Tosi hienoa, että Champ uskalsi hypätä vesihaudan kun sitä totutettiin siihen ensin :) Hyvä te!!

    Muistan yhden maastoestevideosi, missä Champ ei halunnut millään mennä veteen, mutta lopulta laukkasikin siellä ihan ilman ongelmia! Se taitaa vaan olla välillä vähän hitaasti lämpiävä - kuten omakin pv-ruunani... Tuttua myöskin tuo, että maneesissa menee ihan ok, mutta ulkona pelätään vähän kaikkea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai sitten mä olen hitaasti lämpiävä ja se vaistoaa sen :D kiitos kovasti!

      Poista
  11. Itsekkin ihmettelen että mistä Champille on tullut tuo vesielementti-kammo? Onko kenties jotain ikävää jollakin esteellä sattunut, missä on vesielementti? Kyllä huomasi videolta Champin jännittyneisyyden! Champilla on normaalisti upea pyörivä laukka, ero näkyi selvästi juurikin siinä! Mut älä turhaa luo valmennuksesta pahaa makua suuhusi, kaikilla niitä alamäkiä tulee! Ja noin hienosti meni kuitenkin tuo vesihautakin lopussa, että voittohan sekin! Oli ihana katsoa kuinka Champ tuli luottavaisena perässäsi vesihautaan, tiedät ainakin että luotto teillä pelaa mikä on varmasti se suurin tavoite hevosen ja ihmisen välillä :)

    Nyt muihin aiheisiin!

    Ratsastit jossakin vaiheessa sellaisella hevosella kuin Coco, jos nyt nimen muistan oikein.. En ole vähään aikaan kuullut että hänen selässään olisit käynyt? :)

    Miten kimolla suokilla Tähdellä meni ekat kisat, ku videopostauksessa et tainnut mainita? :)

    Olet joskus varmasti kertonut miksi Champ työntää kielen ulos, onko aiheesta jokin postaus? Voisitko linkata tähän? :) Olisi mielenkiintoista kuulla ja oppia itsekin :) Vaikuttaako kielen työntäminen ulos tai suun aukominen ratsastettavuuteen miten? Miksi suun aukominen on huono juttu (käytetään siksi lisäturparemmiä yms)? :)

    Toivepostaus: hevosten vaihto video (esim. Millan kanssa)

    Mikä tallin omistajan, jonka tallilla Champ asuu, on?:) Minkä ikäinen hän on ja monta hevosta (nimet?) hänellä on?:)

    Paljon Champin tallilla on karsinavuokra (tai mikskä sitä sanotaankaan :D)?

    Mikä hevonen on ollut paras ratsastettavuudeltaan jolla olet koskaan mennyt? :) Tiedän että varmaan vaikea kysymys, mutta jos joku olisi sanottava :D Ja miksi näin? :)

    Missä maassa haluaisit joskus käydä?

    Loppuun vielä tällainen toteamus, että nostan hattua ja ihailen sinua siinä, miten hienosti kohtelet kaikkia hevosia :) Monesti näkee ratsastajia, jotka omat hermot menettäessään riuhtovat hevosta omista virheistään suusta, potkivat ja tarjoavat raippaa tämän tästä. Sellaisia, jotka tallissa läpsivät tai huutavat hevoselleen tämän tästä niiden tehdessä jotakin omiaan. Valitettavan usein tällaista näkee, mutta koko tämän 3 vuoden ajan ku sun blogia oon seurannu, enoo kertaakaan nähny sun käyttäytyvän minkään hevosen kanssa siten, että toimintaasi voisi kyseenalaistaa. Ihailen aina Champin kiiltävää, samettisen näköistä karvaa, iloista katsetta ja moitteetonta käyttäytymistä sekä luottoa sinuun :) Onnellinen hevonen näyttää mun mielestä Champilta! Viet Champin aina itsesi edelle, aivan kuten vastuuntuntoisen eläimen omistajan kuuluukin.

    Vaikka alamäkiä onkin, älä turhaan masennu vaan nauti ajastasi hevosen kanssa, joka pitää sua ehdottomasti parhaana ystävänään ja johtajanaan! Ylämäki ei siinä tapauksessa lopu niin pitkään kuin luotto vaan pelaa :) Ja tommosetki takapakit varmasti vaan syventävät suhdettanne.

    Joten stressi vaan pois ja luota hevoseesi ja itseesi ja tee asioita, jotka ovat mukavia sekä sinulle että hevosellesi :)

    Paljon rapsutuksia urhealle Champille, kyllä se vesihaudan ja Champinkin kivikkoinen tie vielä tasoittuu!:)

    Ihanaa kesän odotuksia sinulle, Champille ja koko perheellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, aada ei varmaankaan ole mennyt cocolla enää, kun se ei ole ollut enää samalla tallilla kuin Champ.

      Poista
    2. Apua nyt tuli niin monta kysymystä, että vastaan paremmin kun pääsen koneelle! Kännykällä on vaikea kirjoittaa nimittäin :D

      Poista
    3. Noniin, nyt lähtee vastaukset! Ensinnäkin iso kiitos kaikista kivoista tsempeistä, ihana kommentti :)

      Coco asuu tosiaan nykyään toisella tallilla, joten en ole sillä ratsastanut. Tähden kisat menivät hyvin sen kokemattomuuteen nähden, seuraavissa kisoissaan se oli jälleen näppärämpi!

      Suun aukomisesta en ole tainnut tehdä omaa postausta, mutta se johtuu pitkälti siitä, että Champilla oli todella pahassa kunnossa hampaat ja suu, kun se tuli Suomeen. Se roikotti kieltä siis jo koeratsastuksessa Hollannissa. Kun suu on saatu paremmaksi, on kielen roikotus vähentynyt ja se on nykyään jopa loppunut, jos hevonen on kunnolla avuilla. Toki vaikuttaa ratsastettavuuteen, sillä hevonen on epätasaisempi kädelle.

      Tallimme omistaja on mun kanssa saman ikäinen, hänellä on kuusi hevosta (Acsu, Artti, Tähti, Wallu, Poni ja Zigge). Tallivuokramme on 700 euroa kuussa.

      Kivoin hevonen ratsastettavuudeltaan on ollut varmaankin Acsu, koska se oli niin sopiva mun käteen jo heti ensimmäisellä kerralla. Hyvin ratsastettu hevonen ;)

      Ja vielä kerran iso kiitos ihanista sanoistasi! Kaikkea hyvää myös sinulle :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat