#797: Eikun treeniä vain!

Hevosen vuosihuolto tuntuu jakavan ihmisten mielipiteet jyrkästi kahtia. On ihmisiä, joiden mielestä se on täysin normaali ja jokaisen hevosen elämään kuuluva toimenpide: vammoilta halutaan välttyä, joten hevonen tutkitaan vuosittain läpi ja tarvittaessa löydöksiä hoidetaan ennen niiden varsinaista oireilua. Sitten on ihmisiä, joiden mielestä hevonen viedään tutkittavaksi vasta siinä vaiheessa, kun se selkeästi osoittaa kipua esimerkiksi ontumalla. Kumpikin tapa lienee oikea ja jokainen valitsee oman tapansa toimia. 

Kootussa ravissa -blogissa kerrottiin jokin aika sitten kouluratsastaja Stella Hagelstamin pitämästä luennosta, jossa käsiteltiin esimerkiksi urheiluhevosten huoltamista. Hagelstamin ohjeet pystyi tiivistämään yhteen sanaan, ennaltaehkäisyyn. Hänen hevosensa taivutetaan blogitekstin mukaan noin seitsemän kertaa vuodessa ihan vain siksi, että mahdolliset ongelmat pystyttäisiin ennaltaehkäisemään. Näin ollen esimerkiksi rasituksesta johtuvat alkavat vammat saadaan hoidettua alta pois ennen kuin hevonen on varsinaisesti kipeä ulospäin. Hagelstam suosittelikin, että hevoset tarkastettaisiin eläinlääkärin toimesta säännöllisesti, jopa neljästi vuodessa. 

Yksittäisiä eläinlääkärikäyntejä tulee varmasti yksi jos toinenkin vuoteen, mutta harvemmin hevosia tulee tarkastettua kokonaisvaltaisesti ihan noin usein. Me olemme pyrkineet pitämään Champilla noin vuoden välin vuositarkastuksissa, sillä silloin mahdollisiin ongelmiin ehtii puuttua hyvin. Edellinen klinikkakäynti sijoittuukin miltei päivälleen vuoden taakse, jolloin vierailimme Vermossa. Tälläkin kertaa olin varannut klinikka-ajan Vermoon, mutta satuin kuulemaan, että sama eläinlääkäri olisi tulossa jo maanantaina tallillemme hoitamaan toista hevosta. Puhelinsoiton jälkeen olinkin saanut järjestettyä asiat siten, että Champ pääsi samalla tsekkaukseen, eikä mun näin ollen tarvinnut ajaa klinikalle asti.

Lisää ihania kuvia sunnuntailta!

Tänä vuonna vuositarkastuksessa tärkeimpänä asiana oli rivit, jotka ovat kiusanneet meitä pitkään. Olen saanut teiltä lukijoilta niin henkilökohtaisia yhteydenottoja kuin kommenttejakin tänne blogiin, joissa olette vinkanneet erilaisista hoitotavoista sitkeiden rivien suhteen. Kiitos kaikille niistä, on ollut mahtavaa saada vinkkejä asiaan, joka on mulle entuudestaan tuntemattomampi. Rivihän ilmestyi Champin oikeaan takajalkaan kesäkuussa, mikä oli mulle pienoinen yllätys: ruokinnassa, olosuhteissa tai muussa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia. En reagoinut riviin aluksi mitenkään, mutta tilanteen pahentuessa hoidin sitä tietysti puhdistamalla ja rasvaamalla. Lopulta sain klinikalta utarevoidetta ja ohjeet betadinepesuun, jota toteutin kahdesti päivässä varmaankin kuukauden ajan. Samalla Champ söi sulfakuurin tulehdukseen, jonka rivi oli aiheuttanut: jalka oli ihan tukkina. 

Nuo klinikalta saadut ohjeet auttoivat ja rivi näytti pienentyvän, joskin se oli levinnyt myös toiseen etujalkaan. Kun utarevoide loppui, siirryin monelta suosituksia saaneeseen Solhedsiin. Pesin ja rasvasin rivejä tuotteilla, mutta tilanne paheni viikossa aika hurjasti. Lopulta jatkoin betadinepesua ja siirryin Vetramiliin, jolla rivit pysyivät stabiileina, mutteivät missään nimessä parantuneet. Kokeilin välissä pihkasalvaa, mutta palasin pian Vetramiliin. Kahden tuubin jälkeen eläinlääkäri katsoi rivejä ja totesi, etten saanut pestä niitä enää - iho oli sen verran herkistynyt. Jatkoin milloin milläkin aineella, kunnes sunnuntaina rivit olivat reagoineet auringonvaloon siten, että ne märkivät vaaleankeltaista nestettä ja Champ varoi etujalkojaan selkeästi tarhassa seistessään. 

Sanomattakin oli selvää, että rivit pitäisi saada pois nopeasti. Kerroin eläinlääkärille parin lukijan kertomasta alsikeapilamyrkytyksestä, joka voisi olla ihan järkevä vaihtoehto rivien syntyperälle - ne kun eivät ole perinteistä riviä, vaan selkeästi jonkun sisäisen asian aiheuttamaa. Näin jälkikäteen pohtiessani tajusin, että Champ reagoi kesällä todella voimakkaasti alsikeapilaan, sillä se veti itsensä ihan täyteen patteja jo kesäkuun puolen välin tienoilla. Patit hävisivät, kun hevosta ei pidetty laitumella. Otimmekin Champista laajan verenkuvan, jotta näämme maksa-arvot, sillä muutokset maksa-arvoissa voivat ilmeisesti aiheuttaa hevosen valoherkkyyttä, jolloin pigmentittömät kohdat (eli juuri ne valkoiset jalat) reagoivat aurinkoon esimerkiksi rivillä. 

Rivejä hoidetaan nyt kortisonivoiteella ja sinkkipastalla kahdesti päivässä. Sinkkipasta suojaa auringolta, muuten joutuisin käärimään hevosen jalat ilmavaan siteeseen aina ulos mentäessä. Pesua joudun välttämään ainakin hetken verran ja jonkin ajan kuluttua soitan klinikalle kertoakseni, mihin suuntaan rivit ovat lähteneet menemään. Toivottavasti paljon parempaan! Tämä on oikeasti todella ikävä vaiva hevoselle kuin omistajallekin, sillä rivikohdat ovat todella arkoja ja aiheuttaneet turvotusta kaikissa jaloissa, varsinkin rivien kohdissa. Eläinlääkärin mukaan rivit ovat myös todennäköinen syy sille, miksi Champ on reagoinut kengitykseen kahdella viimeisellä kerralla: kun jalassa on tulehdusta rivien takia, kipeyttää kaikki tuollainen jalkoja herkemmin.

Riviongelmien pohtimisen jälkeen siirryimmekin itse vuositarkastukseen. Edellisenä vuonna Champia hoidettiin vähän sieltä täältä: sille laitettiin voiteluaineita muistaakseni kaikkiin jalkoihin, sillä se reagoi taivutuksissa kuvien ollessa kuitenkin puhtaat. Kuvissa sillä ei onneksi ole koskaan ollut mitään sanottavaa (*kopkop*), siitä pitää olla erityisen kiitollinen! Tuolloin olimme poissa kunnollisesta treenistä kolmisen viikkoa, joten odottelin tälle vuodelle samanlaista taukoa. Suunnittelin jo etukäteen, että Champ saisi kävellä seuraavat kaksi viikkoa, jonka jälkeen lähtisin pois maisemista kahdeksi viikoksi. Edessä olisi siis ollut neljän viikon loma kaikesta treenistä. Ajatus kauhistutti etukäteen, mutta toisaalta tiesin, että pieni tauko rankemmasta treenistä tekisi hyvää hevoselle.

Ennen varsinaista taivutuskoetta Champ tutkittiin lihaksistostaan ja jaloistaan tallissa kauttaaltaan. On aina yhtä mielenkiintoista seurata ammattilaisten työskentelyä, sillä itsehän en eläinlääketieteestä juuri mitään ymmärrä. Kliinisen tutkimuksen jälkeen siirryimme maneesiin, jossa eläinlääkäri halusi ensin nähdä Champin liikkeessä ympyrällä molemmissa suunnissa. Hän tarkasteli hevosen liikkeitä todella huolellisesti, pyytäen välillä vaihtamaan suuntaa. Olin kertonut etukäteen kengityksen jälkeisistä epämääräisyyksistä, samoin kuin muustakin hevosen historiasta. Mukanaan eläinlääkärillä oli edellisen vuoden klinikkaraportti kaikkine lausuntoineen. 

Ympyräjuoksemisen jälkeen juostiin suoralla, välillä taivuttaen ja välillä ilman. Ihanaa, miten tarkkaan asioihin voi paneutua! Hyvän tovin kuluttua tuomiokin oli selvillä: eläinlääkäri halusi pliistrata Champin takapolvet, mutta muuten kaikki oli normaalisti. Takapolvet ovatkin aina olleet ruunan heikkous, sen liike takaa on muutenkin vähän "laahaava" pitkien säärien takia. Viime vuonna takapolvet pliistrattiin myös, minkä lisäksi eläinlääkäri halusi kuvata ruunan kintereet. Niissä ei ollut mitään sanottavaa, tänä vuonna ei edes taivutuksissa. Rivikohdat olivat selkeästi arkoja koskettaessa, mikä vaikuttaa osittain hevosen liikkeeseen, mutta nivelissä ei tuntunut mitään vikaa eikä hevonen reagoinut taivutuksiin muuten. Ohjeeksi tulikin, että treeniä vain! Champ sai muutenkin kehuja yleiskunnostaan, ylälinja sai oikein erityismaininnan.

Nyt olo on vähän hämmentynyt. Olin varautunut ratsastustaukoon, minkä takia en ollut suunnitellut valmennuksia tulevalle viikolle. Jouduin (tai siis pääsin) kuitenkin heti eläinlääkärin lähdön jälkeen juoksuttamaan Champia, jotta pliisteri lähtisi liikkeelle ja vaikuttaisi paremmin. Hevosta saa siis liikuttaa täysin normaalisti sen mukaan, miten rivit antavat myöten. Pitää siis toivoa, että ne saataisiin mahdollisimman nopeasti paranemaan! Tänä vuonna mitään varsinaista piikityshommaa ei jouduttu tekemään, mikä on aina helpottava tieto. Treenit ovat siis menneet ainakin joltain osin onnistuneesti ;) Ajattelin kuitenkin pitää Champilla hieman kevyemmän jakson ollessani Horse Show'ssa ja Maltalla, sitten marraskuussa jatketaan taas treenejä täydellä teholla. Onneksi tässä välissä ehtii valmentautua vielä muutamaan otteeseen!

Onko teidän hevosilla vuositarkastuksia?