#818: Kohti ensi kauden kisoja

Marraskuun ei pitänyt masentaa, ei todellakaan. Kirjoitin vasta vähän aikaa sitten siitä, kuinka elämä on ihanaa ja oma pirteys tekee ihmeitä pimeänäkin vuodenaikana. No, asia ei sinänsä ole muuttunut tuosta mihinkään: elämä on edelleen ihanaa ja kaikki menee hyvin. Tämän viikon alussa heräsin kuitenkin siihen, että mulla oli jotenkin oudon tyhjä olo sisälläni. Pohdin asiaa hetken ja totesin, että mulla on jonkinasteinen someväsymys. 

Mikähän se sellainen mahtaa olla? Huomasitte varmaan, etten ole vastannut kahden viime postauksen kommentteihin kovin aktiivisesti. Jotenkin ei ole tehnyt mieli. En ole roikkunut puhelimella niin paljon kuin normaalisti, enkä varsinkaan avannut tietokonetta. Kavereiden whatsapp-keskustelut ovat saaneet jäädä, samoin esimerkiksi youtube-videoiden katseleminen. Snapchatissa mulla katkesi striikit melkein kaikilta kavereilta, joidenkin kanssa päiviä oli ehtinyt kertyä lähemmäs sataa. Mulle on tullut nyt kauhea tarve kokea ihmiskontakteja hetkessä, ihan vaikka soittaa sille kaverille sen viestin laittamisen sijaan. On ollut oikeasti rentouttavaa jutella puolentoista tunnin puheluita, ihan ilman mitään syytä. Ja jättää se puhelin autoon tallireissun ajaksi. Sopia tapaamisia ja nähdä kasvotusten. Suosittelen kaikille, tekee hyvää!

Kaikki postauksen kuvat c. Rosita, kiitos <3 

Lapsi on terve, kun se leikkii :D

Tallireissustakin saa ihan eri tavalla irti, kun se puhelin ei ole koko ajan viemässä omaa huomiota. Tänään keskiviikkona mulla oli pitkästä aikaa sellainen tunne, että halusin laittaa tallilla hommat kuntoon. Olen aina ollut todella pedantti ja hoitanut hevosen varusteineen hyvin, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on tullut tehtyä hommia mun kriteereillä katsottuna vähän vasemmalla kädellä. En ole esimerkiksi pessyt saippualla rehulaatikoitani, vaan harjannut ne pelkästään harjalla. Samoin esimerkiksi hevosen ruoka-astia oli jäänyt viime viikolta putsaamatta, onneksi Champ syö melko siististi ruokansa. Tänään ahkeroinkin sitten ilman sitä puhelinta ihan olan takaa, putsaten kaikki kipot, kupit ja laarit. Samalla Champ sai oikein superhuolellisen harjauksen, pesinpä hännänkin samalla ja hoivasin sen rivejä ajan kanssa. Ratsastaessa mulla oli oikein mukava hevonen, mitä nyt vähän vahva vasemmasta suupielestään, mutta kuitenkin innokkaana työnteossa. Varsinaista talliterapiaa siis.

Kovasti olisi hinku päästä kisaamaan, sillä edellisestä startista on kulunut ihan kamalan kauan aikaa. Suunnittelin meneväni viime viikon sunnuntaina seurakisoihin ratsastuskeskus Ainoon, mutta ajatukset kariutuivat auton puutteeseen. Oma vetoauto olisi aika kova juttu, mutta taidan ensin hankkia hieman tuota pääomaa tilille, jotta sellaisesta voisi edes alkaa haaveilemaan. Seuraava mahdollisuus taitaisi olla kisojen puolesta ensi viikon sunnuntaina (joulukuun puolella jo, huh!), sillä silloin olen vapaalla töistä. Selailin tässä samalla Kipaa ja huomasin, että silloin ei ole mitään järkeviä kisoja meitä ajatellen. No, sitten onkin jo joulukuun 11. päivä, jolloin voisin mennä Ainoon hyppäämään seurakisat. Olen tuolloin edellisenä päivänä Kuopiossa juhlistamassa veljeni ylioppilaslakkia, mutta pohdin nyt, josko lentäisin aamulla sinne ja illalla takaisin. Ehtisi perjantaina töissä iltavuoroon ja sunnuntaina kisaamaan.

Nämä kuvat otettiin ennen tuota mun someväsymys-huomiota, tässä sitä otetaan kuvaa snapchattiin :D

Ehkä fakta on se, että meidän kisakausi alkaa virallisesti vuodenvaihteen jälkeen. Joulukuussa Champ pitää rokottaa, joten siihen väliin tulee väkisinkin pientä taukoa - ja samalla mun työmäärä triplaantuu, joten joudun todennäköisesti olemaan viikonloput aika pitkälti kiinni töissä. Niin se työnteko haittaa harrastusta, hah! Sinänsä kisojen viivästyminen ei maata kaada, mutta koska valmennuksissa on nyt mennyt kivasti, olisi mukavaa käydä kokeilemassa omia taitojaan ihan virallisissakin merkeissä. Toisaalta, onhan tässä aikaa, turha sitä on väkisin tunkea omaa elämää täyteen tekemistä :) 

Haluaisin, että ensi kaudella meillä olisi tilanne, jossa pääsisimme tekemään ehjän kauden hallista ulos ja takaisin halliin. Sitä varten pitää treenata järjestelmällisesti, niin hevosta kuin ratsastajaakin. Hevosen osalta valmennus on nyt oikein hyvällä mallilla ja uskon, että tätä menoa jatkaessamme tulee oppiminen myös mun kohdalla olemaan nousujohteista. Hevosen osalta liikunnan tulee olla suunniteltua ja monipuolista, sen pitää pysyä terveenä ja motivoituneena. Olen tässä vajaan neljän vuoden aikana löytänyt mielestäni ihan tyydyttävän tavan liikuttaa Champia niin, että se pysyy tyytyväisenä työnteossa, mutta joutuu kuitenkin hommiin useamman kerran viikossa. Sitten vaan sormet ja varpaat ristiin, että meitä siunataan terveydellä ihan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista!

Sitten vaihdettiin riimu päähän! Aluksi oli vähän ihmettelemistä hevosella, kuten ilmeestä näkee.

Mutta nopeasti hevonen tajusi, miten hauska juttu tämä olikaan!

Vähän liioittelen, mutta ei vitsi, miten lihavalta Champ näyttää :D Se oikeasti laihtui paljon ollessaan kipeä, joten syötin sitä vähän turhan reilusti. Nyt olen normalisoinut heinämäärää, mutta tuon pötsin sulattamiseen menee hetki..

Pelkkä hevosen fyysinen ja psyykkinen kunto ei riitä hyvään suoritukseen, sillä myös sen ratsastajan tulee olla kropaltaan ja mieleltään oikeassa tilassa. Ensi kausi on mulle ensimmäinen, jolloin aion oikeasti panostaa omaan tekemiseen täysillä. Tällä hetkellä käyn salilla kolmesti viikossa (päälle mahdolliset lihashuoltopäivät ja/tai lenkit), sillä mulle on suunniteltu ratsastusta tukeva treeniohjelma. Aion kertoa tästä myöhemmin lisää, mutta pakko sanoa, että oon ihan hurahtanut treenaamiseen. Siitä tulee jotenkin loistava fiilis, vaikka välillä väsyttääkin ennen salille lähtemistä. Uskon, että oikeanlaisella salitreenillä on suoria vaikutuksia omaan tekemiseeni hevosen selässä, kun pystyn hallitsemaan esimerkiksi keskivartaloa paremmin. Näitä mietteitä tulette varmasti kuulemaan pitkin talvea, sillä tämä on mullekin ihan uusi juttu.

Toinen, mikä mun pitää hoitaa kuntoon, on oma mieli. Haluan käydä psyykkisessä valmennuksessa jonkun alan ammattilaisen luona, juttelemassa aiheesta ja pohtimassa hieman itseäni kilpailijana. Kiinnostuin tästä jo kauan sitten, kun eräs kaverini kertoi hänen saaneen psyykkisestä valmennuksesta valtavasti irti omaa kilpailemista ajatellen. Jos jollain teistä on kokemusta aiheesta, kuulen mielelläni omakohtaisia kokemuksia ja myös suosituksia siitä, kenen puoleen mun kannattaisi tämän asian parissa kääntyä! 

Ohjasin Champia ilmann suitsia myös niin, että käänsin sitä harjasta haluamaani suuntaan. Toimi :P

Tähän postaukseen tuli nyt tuhat ja yksi asiaa, mutta olipahan mukavaa valuttaa mielestä asioita ilman sen kummempaa jäsentelyä. Mulla on ollut monia valmennuksia, joista kertoisin mielelläni, mutten ole saanut paikalle kuvaajaa. Ja ihan siitä perustallielämästä on aina vähän tylsää lähteä kertomaan mitään, vaikka te kovasti toivottekin videoita normaalista tallipäivästä. Sen verran voin paljastaa, että ajattelin kuvata perjantaina MyDayn, joka tulee sitten tulevaisuudessa myös blogin puolelle. Ja joulukalenteria teen, jos ehdin - ideoita ja videoita siihen on kyllä jo vaikka ja kuinka. Ja ehdotuksia saa myös laittaa tulemaan :)

Onko joku muu kärsinyt someväsymyksestä lähiaikoina?