#817: Ratsastin ilman varusteita?

Lauantaiaamuni alkoi varttia vaille kuusi, kun herätyskello pärähti soimaan. Olin sopinut lähteväni tallille heti aamusta ennen päivän työvuoroa, jotta ehtisin näkemään Ruotsista asti meidän seudullemme saapunutta Rositaa. Rosita on aiemminkin vieraillut mun ja Champin luona, tuolloin ajankohta oli kesäisempi ja maisemat vihreämpiä. Mutta eihän me voitu jättää tilaisuutta välistä - harmaus ja muu marraskuun masennus sai väistyä tieltä, kun me tytöt astelimme reippaina tallille heti aamun sarastaessa. 

Olimme sopineet, että pelkkien kuulumisten vaihtamisen ohella ratsastaisin ensin hetken verran Champilla, jonka jälkeen Rosita saisi kiivetä toistamiseen ruunan kyytiin. Edellisellä kerralla kokeilimme tätä jo kertaalleen, jolloin kaksikon yhteistyö sujui mukavasti varsinkin ensimmäistä kertaa ajatellen. Kuskilla ei tuolloin ollut kannuksia, mikä tekee Champilla ratsastamisesta melkoisen paljon haastavampaa. Pakko sanoa, että nostin tuolloin hattua Rositalle, joka halusi väkisin mennä ilman ja sai hevosen toimimaan hyvin silläkin tavalla. Ihailtavaa ahkeruutta, moni olisi valinnut helpomman tien ;)

Kaikki kuvat c. Rosita (poislukien ne, joissa Rosita itse selässä, heh)

Tällaista on meidän meno aina ratsastuksen aluksi :D

Mun oma ratsastus koostui ihan perusjutuista. Champ vaikutti olevan melko energinen, mutta vähän huonosti avuilla. Sillä oli ollut edellisenä päivänä sellainen aika perusliikutuspäivä, jota ennen se oli saanut kaksi vapaapäivää putkeen. Ei siis mikään ideaalitilanne, sillä tuollainen hevonen tarvitsee lähes päivittäistä liikuntaa ihan vain siksi, että se pysyy motivoituneena ratsastusta ajatellen. Täällä etelässä on kuitenkin nyt ollut niin kamalan huonot säät, että en ole voinut lähteä esimerkiksi maastoilemaan, mikä on pakottanut mut kuluttamaan maneesin uria päivästä toiseen. Se jos joku on epämotivoivaa hevosta ajatellen.. Mutta eihän näille säille voi mitään, vielä ikävämpää olisi lähteä sateeseen ja kastua läpimäräksi. Voi olla, että me ollaan sokerista, mutta Champ vihaa yli kaiken sateessa ja tuulessa olemista. Se yrittää kääntää takapuolensa tuulen suuntaan, eikä suostu liikkumaan eteenpäin. Yritä siinä sitten ratsastaa rentouttavaa maastolenkkiä!

Näin pari päivää sitten kuvia, joissa kaverini ratsasti hevosellaan riimun kanssa. Mä olen joskus kokeilut Champin kanssa samaa, tosin ihan vain yhden pääty-ympyrän ajan ja käynnissä. Nyt, kun paikalla oli joku toinenkin ihminen (enkä siis ollut hengenvaarassa palloillessani yksin maneesissa) päätimme kokeilla samaa uudelleen. Ratsastukseni jälkeen riisuimmekin suitset pois ja vaihdoimme päävehkeiksi riimun, johon kiinnitimme narun ohjausvälineeksi. Olin todella yllättynyt, kun Champ toimi ihan samalla tavoin riimun kanssa. Pystyin tekemään sen kanssa kaiken saman, mitä suitsienkin kanssa: säätelemään laukkaa, hyppäämään, tekemään pienetkin käännökset ja muuta perusjuttua. Tokikaan se ei liikkunut samalla tavoin pyöreänä, mutta enpä mä sitä yrittänyt vaatiakaan. Olin todella yllättynyt, mutta samalla toki äärettömän iloinen tästä huomiosta.

Champ ei ollut jatkuvasti samaa mieltä tästä kuvaamisesta :D

Ihminen on yllytyshullu. Koska riimulla ratsastus sujui ongelmitta, päätimme ottaa kaikki päävehkeet kokonaan pois ja kokeilla samaa ilman mitään ohjaustehostetta. Huh! Laukkaa en sentään uskaltanut lähteä yrittämään, mutta ravissa ja käynnissä homma oli täysin hallinnassa. Pysytin jopa kääntämään hevosta pelkällä paino- ja pohjeavulla. Aika magea tunne, etten sanoisi. Jarrutusmatka oli ehkä aavituksen pidempi, siihen piti varata ravista puoli maneesia. Onneksi Champ kuuntelee hyvin ääniapuja. 

Syy, miksi uskalsin lähteä kokeilemaan tällaista "pelleilyä", oli mun omassa tavassa ratsastaa. Mulla on tapana aloittaa jokainen ratsastus sillä, että ravaan ja laukkaan maneesia ympäri pitkin ohjin ja annan hevoselle siten täyden vapauden, vaikka samalla ohjaan sitä istunnalla ja ääniavuilla. Koska Champ toimii tuossa erinomaisesti, uskalsin kokeilla tätä myös käytännössä ja ilman hätäjarruja eli suitsia. Ihan ratsastuksen lopuksi otimme hevoselta kaikki varusteet pois, jotta saimme muutaman yhteiskuvan maasta käsin. Päätinpä pompata hetkeksi hevosen kyytiin myös ilman mitään varusteita, silloin tosin seisoimme pääosin paikoillamme. Ihan niin hurjaksi en taida vielä ryhtyä, että karauttaisin auringonlaskuun vailla mitään apuvälineitä. 

Ilman päävehkeitä!

Ja sitten Rosita meni kyytiin :)

Vähän erilainen lauantaiaamu, mutta kaikella tapaa virkistävä kokemus! Päiväni jatkui työpaikalla, jossa kerkesin nauttimaan maittavan aamupalan ja toteamaan, että pääsinkin monta tuntia luultua aiemmin kotiin. Näin ollen ehdin illalla salille ja siitä eteenpäin opiskelun ja muun illanvieton pariin, mukavasti sohvalla televisiota katsellen ja niitä näitä rupatellen aina aamun pikkutunneille asti. Rentouttava viikonloppu, joka päättyy nyt sunnuntaina kahden hevosen hyppäämiseen. Suunta onkin siis pian tallia kohden, jossa hyppään ensin uuden hevostuttavuuteni kanssa ja siihen perään Champilla. Emme saaneet valmentajani kanssa aikatauluja sopimaan, mutta onneksi ihana ystäväni Milla tulee paikalle jelppimään ja pitämään seuraa. Onni on auttavaiset ystävät, kivat hevoset ja hyvä seura. Onnistunut viikonloppu, kaiken kaikkiaan!

Oletko sä ratsastanut koskaan ilman suitsia?