Joulukalenterin 1. luukku - lukijoille

Taas on aika kääntää Aadan hevoselämää -blogissa joulumieli päälle, sillä tästä starttaa käytiin blogin kaikkien aikojen viides joulukalenteri. Totta puhuakseni mietin kauan, aionko oikeasti toteuttaa kalenterin tänäkin vuonna, sillä viime vuonna sen tekeminen oli melko työlästä ja vei multa oikeasti vähän liikaa aikaa. Tänä vuonna yritän tehdä asiat helpommin, mutta kuitenkin niin, että jokaiselle päivälle olisi jotain postausaihetta. Toivottavasti viihdytte joulukalenterin parissa koko kuukauden ajan!

Syy, miksi lähdin tänäkin vuonna tekemään kalenteria, juontaa juurensa puhtaasti teidän lukijoiden luokse. Näen joulukalenterin eräänlaisena kiitoksena siitä, että te olette kiinnostuneita seuraamaan mun ja Champin elämää niin aktiivisesti. Jos joku voi väittää, että bloggaa vain itselleen, on se mun mielestä vähintäänkin tekopyhää ajattelua. Voin ainakin rehellisesti myöntää, ettei mulla olisi samalla tavalla motivaatiota panostaa teksteihin, kuviin ja videoihin, jos seuraajia olisi vain kourallinen. Lukijat ovatkin oikeasti suuri voimavara, joita jokaisen bloggaajan, vloggaajan tai muun vastaavan tulisi osata arvostaa. 

Sain joskus aikoinaan postaustoiveen siitä, miten näen teidän lukijat tai mitä lukijat mulle merkitsevät. Aihe on kiinnostava, sillä en ole nähnyt tällaisia kovinkaan usein hevosblogeissa. Suuremmissa lifestyleblogeissa tai esimerkiksi YouTuben tähtivloggaajilla on ihan valtavia seuraajamääriä, joten siellä tätä aihetta on tullut käsiteltyä enemmänkin. Mutta miksei hevosblogissakin voisi asiaa pohtia, kyllä teitä lukijoita on eksynyt tännekin ihan kiitettävä määrä!

Lähdetään liikkeelle statistiikasta. Faktahan on se, että suurin osa blogini lukijoista on naisia, vaikka toki mukaan mahtuu myös miehiäkin. En lähtenyt tutkimaan tätä varten tarkemmin itse blogin lukijoiden ikäjakaumia, mutta uskon, että Instagram antaa siinä suhteessa ihan tyydyttävän vertauskohteen (joskin Instagramia käyttävät enemmän juuri nuoremmat ihmiset, mikä väärentää hieman asettelua). Mun omassa Instagramissa suurin osa naispuolisista seuraajista sijoittuu ikähaarukalle 13-24 vuotta, kun taas miehissä ehdottomasti suurin osa seuraajista on 18-34 vuotiaita. Mielenkiintoista on se, että sukupuolesta riippumatta seuraajia on aina ihan yli viisikymppisiin asti, toki vähemmissä määrissä, mutta kuitenkin.

Viime vuonna blogini palkittiin Vuoden ratsastusinspiraationa. Siitä kuuluu kiitos teille <3

Blogissa ja muussa sosiaalisessa mediassa näkyvimpään rooliin nousevat usein juuri nuorimmat lukijat. He ovat someaktiiveja, jotka kommentoivat, tykkäävät ja jopa jakavat tuottamaani materiaalia. Nuoren iän voi usein päätellä kommenttien tyylistä, joka näissä tapauksissa koostuu usein monista erilaisista hymiöistä, kehuista tai yleisestä hypetyksestä. Vanhemmilta lukijoilta saatu palaute on usein keskustelevampaa ja siinä on enemmän sisältöä. En voi asettaa kumpaakaan kommentointitapaa toisensa edelle, sillä molemmat merkitsevät mulle bloggaajana paljon. Toki hedelmällisempää on päästä jakamaan ajatuksia ja ideoita juurikin erilaisten keskuteluiden kautta, mikä on korostunut entisestään oman ikäni lisääntyessä. 

Musta on ollut aina vaikeaa tajuta sitä tosiasiaa, että blogilleni on kertynyt suhteellisen paljon seuraajia. En halua kuulostaa ylimieliseltä, sillä en todellakaan pidä itseäni millään tavalla "suosittuna" tai mitään vastaavaa. Hevosblogipuolella blogini on kuitenkin noussut melko monen tietoisuuteen, oli se sitten positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Hauskinta musta on ollut huomata se, että suurin osa esimerkiksi esteratsastusihmisistä tietää mun bloggaamisesta. Ihmiset eivät enää kummeksu niin suuresti sitä, että kuvaan vaikkapa videopostausta kesken kisapäivän. He saattavat kysellä jotain blogiin liittyviä asioita ihan suoraan tai tarjoutua ottamaan kuvaa jossakin tilanteessa. 

Se, että olen leimautunut hevosbloggaajaksi, on toki sekä negatiivinen, että positiivinen asia. Mut esitellään usein erinäisissä tilaisuuksissa uusille ihmisille hevosbloggaajana, joka antaa heti tietyn kuvan musta ihmisenä uusille henkilöille. Samalla olen huomannut sen, että mun tekemiset - myös ne, jotka eivät liity tähän blogiin tai hevosiin - kiinnostavat hevosihmisiä yllättävän paljon. Jos olen ollut jonkun ihmisen kanssa paikassa x, kuulen siitä lähes poikkeuksetta seuraavina päivinä henkilöiltä, joiden olemassaolosta olen tuskin tietoinen. Tai sitten tekemisiäni puidaan ryhmäkeskusteluissa, milloin mihinkin aiheeseen liittyen. Aluksi tämä oli hämmentävää, mutta nykyään asiaa ei enää ajattele samalla tavalla. Ihmiset rakastavat juoruja, joten kai tällaisen tavallisen tallaajankin tekemiset saattavat jotakuta kiinnostaa.

Lukijoiden kanssa käydyt keskustelut ovat valehtelematta haastaneet mua välillä muuttamaan omia ajattelutapojani. Nuorempana olin suoraviivaisempi, enkä halunnut joustaa omista näkemyksistäni. Nykyään pyrin ajattelemaan asiat aina kahdelta kannalta katsottuna. Jos joku olisi sanonut mulle kaksi vuotta sitten, että olen huono hevosenomistaja tarhatessani Champia suojitettuna yksilötarhassa, olisin viitannut kommentille mielessäni kintaalla ja todennut tietäväni asioista paremmin. Nykyään tuollaiset kommentit pistävät mut ajattelemaan asioita laajemmin. Aiheeseen liittyen, tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa haluaisin löytää Champille sopivan tarhakaverin. Ja se tarhaa nytkin ilman suojia, hokkikeleistä huolimatta. Vaatii tiettyä rohkeutta myöntää muuttaneensa omia ajattelutapojaan, siihen musta ei olisi vielä hetki sitten ollut.

Tässä muutamia bloggaajia, joihin olen päässyt tutustumaan vuosien varrella!

Kuvassa Champin kanssa tallusteleva Salla on ollut yksi viime vuosien luottokuvaajistani, häneenkin tutustuin blogin kautta. Iso kiitos Sallalle! :)

Olen saanut käydä todella kivoja keskusteluja lukijoideni kanssa hevosiin ja yleisesti elämään liittyen. Suurin osa näistä on tapahtunut sosiaalisessa mediassa, joko täällä blogissa tai sitten esimerkiksi sähköpostin tai vaikkapa Facebookin välityksellä. Ihanaa on ollut huomata myös se, miten moni ihminen tulee ottamaan kontaktia ihan oikeassakin elämässä, nähdessään mua esimerkiksi kisoissa tai töissä. Välillä tätä tapahtuu ihan vaikka ollessani viettämässä iltaa yökerhossa, se on ollut aina vähän hämmentävää. Olen tutustunut blogin kautta uusiin ihmisiin, joista osasta on tullut mulle tärkeitä ystäviä ja neuvonantajia elämään liittyen. On ihanaa, että elämässä on ihmisiä, joille voi soittaa hevosaiheisiin asioihin liittyen ja kysyä neuvoa. Tai vain jutella turhista asioista, vailla huolta siitä, ettei toinen jaksaisi kuunnella. 

Jotta postaus ei menisi täysin lepertelyksi, täytyy mun sanoa yksi negatiivinen asia lukijoihin liittyen. Tänä syksynä mun puhelinnumero on lähtenyt leviämään nuorempien lukijoiden keskuudessa ja olen joutunut estämään joidenkin numeroita, sillä puhelut ja viestit ovat alkaneet käymään oikeasti häiritseviksi. Jos mulle soittaa joku tuntematon numero, vastaan siihen lähes poikkeuksetta, mutta näissä tapauksissa luuri on lyöty korvaan ja puheluita on sen jälkeen tullut parhaimmillaan yli 30 kappaletta parissa tunnissa. Se on todella ärsyttävää, sillä en halua olla tyly kenellekään, mutta tuollainen spämmääminen käy hermoille. Kun perään laitetaan tekstiviestejä, en oikein tiedä, miten mun pitäisi toimia. Kyllähän mäkin lapsena soittelin pilapuheluita, mutta rajansa toki kaikella :D

Tiivistettynä voin sanoa, että olen ihan kamalan kiitollinen kaikille teille, jotka jaksatte lukea postauksiani päivästä ja viikosta toiseen. On mieltä lämmittävää kuulla kommentteja siitä, kuinka jotkut teistä ovat seuranneet blogiani ihan sen alkuajoista lähtien! Jos voisin muuttaa jotakin, haluaisin olla entistä enemmän vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa tavalla tai toisella, sillä teiltä saa oikeasti todella paljon hyviäkin ideoita paitsi hevosasioissa, myös elämään yleensä. Mä olen pyrkinyt nyt parantamaan tapaani siinä, että muistan kommentoida ja osoittaa muuten reagoivani niiden bloggaajien tai vloggaajien julkaisuihin, joista tykkään. Tiedän omasta kokemuksesta, miten hyvän mielen se saa aikaan. 

Onko muilla bloggaajilla samoja ajatuksia?

Miten lukijat kokevat roolinsa lukijoina?