sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

#890: Valtamerilaiva ilman kapteenia

Täällä taas, pienen blogihiljaisuuden jälkeen! Mitään lomaa en ole pitänyt, vaan lähinnä juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana, minkä vuoksi koneella istuminen on jäänyt ainoastaan työpaikan puolelle. Mulla olisi ihan valtavasti kerrottavaa, enkä oikein osaa päättää, mistä lähtisin liikkeelle. Päivät ovat kuluneet paitsi töissä ja tallilla, myös nauttien hetkittäin tästä ihanasta kesäsäästä, joka vihdoin saapui Suomeenkin viikonlopun ajaksi. Niin kuin instagramin puolella kerroin, on kesä hetkiä, lämpöä ja unelmia. Joskus pitää vain osata pysähtyä ja nauttia arjesta.

Kahteen viikkoon en ole postannut mitään reaaliaikaista, joten uskonette varmasti, että kaikkea on ehtinyt tapahtua. Me olimme Macon kanssa Niclas Aromaan valmennuksessa ja ihan kotivalmentajienkin tunneilla niin este- kuin koulupuolellakin. Hyppäsin kahdesti Hämpsillä, ensimmäisiä kertoja sitten kesäkuun kisojen. Jonkin verran olen ratsastanut Acsulla, mikä on ollut todella mukavaa - niin kivalla hevosella on aina hyödyllistä mennä! Mun 2,5-vuotias kummipoika on saanut ensimmäisen oman kypäränsä, joten projekti uudesta maajoukkueratsastajasta etenee kovaa vauhtia. Kävimme Macon kanssa myös meidän ensimmäisissä estekisoissa, joista kotiintuomisina oli kaksi puhdasta rataa ja kolmas sija. Ollaan me myös ihan maastoiltu umpimetsissä, laukattu peltoja ja hiekkateitä pitkin eri hevosten kanssa ja puuhattu elämässä muutakin täysin hevosiin liittymätöntä. Muistettu, että lepo on välttämätöntä oman jaksamisen kannalta ja huomattu, miten suuri tuki läheisissä on. Luettu uutta kirjaa auringon laskiessa ikkunasta näkyvien kerrostalojen taakse ja naurettu vatsat kipeiksi vanhojen ja uusien tuttavuuksien seurassa. Eletty elämää täysillä, kai sen niinkin voisi muotoilla!

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos! :)





Mutta jotta postauksessa olisi jokin pää ja häntä, kerron teille tällä kertaa hieman mun ja Macon kaksi viikkoa sitten olleesta Niclas Aromaan estevalmennuksesta. Lähdin kyseiselle reissulle enemmän kuin innoissani, kuten saatoitte edellisistä postauksista huomata. Olimme reissussa yhdessä ystäväni kanssa, päämääränämme Huittinen. Ei siis suinkaan Tampere, kuten olin aiemmin kirjoittanut, mutta näin helsinkiläisen näkökulmasta suunta on suunnilleen sama ;) Valmennus alkoi illalla kahdeksan aikoihin, joten ilta venyi todella myöhäiseksi. Ei kovin houkuttelevaa, kun tuota seuraavan aamun työpäivää mietti. Äitini kyseli jo edellisenä päivänä, onko tuossa yhtään mitään järkeä: ajaa nyt yhtä valmennusta varten kahden tunnin matka suuntaansa arki-iltana, kun elämässä on muutenkin tekemistä. Eipä tätä harrastusta järjellä mitata, vai voiko joku olla toista mieltä..

Itse valmennus meni juuri kuten olin odottanutkin, sillä sain valtavasti vinkkejä tulevaan! Tein paljon virheitä ja mun omassa ratsastuksessa on paljon korjattavaa tuon hevosen (ja miksei muidenkin) kohdalla, mutta tämä nyt oli etukäteen tiedossa, eikä siksi tuntunut mitenkään masentavalta. Ja ilokseni voin todeta, että näistäkin hetkistä ollaan tultu iso harppaus eteenpäin, kun vertaa menoa viikonlopun kisojen ratoihin. Olen saanut muiden avulla Maroccoa kahdessa viikossa paljon paremmin pakettiin, eikä se ole enää yhtä lailla pitkä valtamerialus vailla kapteenia. Enkä toki väitä, että työ olisi nyt tehty - tästähän se vasta alkaa! Mutta se, että jotain muutosta on tapahtunut, on tietysti aina pelkästään positiivinen asia.

Nämä on näitä, kun jätin sujuvasti yhden askeleen pois :D





Aloitimme valmennuksen tulemalla pitkällä sivulla kaarteesta ulos puomi - pysty - puomi -jumppaa, jonka jälkeen hevonen piti siirtää käyntiin. Teimme tälle monia toistoja toistojen perään, jotta saimme haluamamme asiat kuntoon: hevosen vähän skarpimmaksi avuille, nopeammaksi kauttaaltaan ja toisaalta hyppäämään suoraan. Maco on tällä hetkellä vähän turhankin rauhallinen, vaikka toki tuo pitkä matka Suomeen on varmasti veroittanut siitä vähän virtaa kaikkine muutoksineen niin ruokinnassa, bakteerikannassa kuin ihan liikunnassakin. Varmuuden vuoksi otan siitä laajan verenkuvan ensi viikolla, aivan kuten otin Champistakin puolen vuoden välein. Tällä tavalla voidaan varmistaa esimerkiksi sairauksien yhteydessä se, mikä on ollut kyseisellekin hevoselle normaalitila eri arvoissa. 

Varsinaisen alkuverryttelyhyppelyn jälkeen lähdimme tulemaan samaiselta pystyltä okserille suoraa linjaa, johon piti ottaa kuusi laukka-askelta. Itsehän varsin pätevästi otin kyseiseen väliin kerta toisensa jälkeen viisi laukka-askelta, mikä oli ihan liian vähän okserin ollessa huiman 80cm korkeudessa. Nikke taisi jo repiä hiuksia päästään, kun tein saman virheen kerta toisensa jälkeen. En vain yksinkertaisesti saanut hevosta tarpeeksi kasaan esteiden välissä, mikä näkyi ihan samalla tavalla myöhemmin lähestyessämme esimerkiksi kahden askeleen pysty-okseri -sarjaa. Niinpä meidät laitettiin tekemään jokaisen esteen jälkeen reilu ratsastus eteen, josta taasen kunnolla kiinni, eteen, kiinni ja niin edelleen. Laukkaan pitää saada todella paljon enemmän nyansseja, eikä se onnistu seisomalla jalustimilla ja toivomalla parasta. Aluksi Maco protestoi esimerkiksi raippaa potkaisemalla sivulle, mikä ei tietenkään ollut sallittua. Kuten Niclas sanoi, ei hevosen kimppuun pidä käydä noissa tilanteissa, vaan sille pitää kertoa, ettei tuo ole okei. Eipä ole tuon jälkeen vastaavaa enää tehnyt, liekkö hieman paremmin pohkeen edessä.








Yksittäisen linjan jälkeen teimme radanpätkiä ja loppuun kahdeksan esteen rataa. Tehtävät itsessään eivät olleet mitään maailman vaikeimpia, mutta juuri sellaisia, missä itse onnistun normaalisti epäonnistumaan: kaarteesta ulos yksittäisiä pystyjä, sarja ja muuta, missä pitäisi osata säilyttää se rytmi kaarteen läpi kohti estettä. Koska videolla on kovin kattava selostus, en tällä kertaa kerro sen enempää juuri näistä asioista tekstin muodossa. Näette varmasti itse kaikista selkeimmät erot siinä, miten oma ratsastukseni muokkautui valmennustunnin aikana vähän itsevarmemmaksi, kun sain pientä tatsia siiten, kuinka tuota hevosta kannattaa ratsastaa. 

Nikke kysyi heti valmennuksen alkuun, miten paljon olen ehtinyt tekemään Macon kanssa. Totesin tähän, että olemme menneet yhden estevalmennuksen ja hypänneet kertaalleen itsekseen muutamia pieniä hyppyjä. Siihen nähden valmennus meni mielestäni ihan kivasti, joskin omat ohjani venyivät lopputuntia kohden niin pitkiksi, että niihin olisi voinut ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän päivän kisoissa yritin pitää ohjat kilometrin verran lyhyempinä, missä onnistuin käsittääkseni ainakin videoiden perusteella hieman paremmin. Toinen omaan silmääni erityisen suuresti pistävä asia on tuo ihana liioiteltu myötäys omalla ylävartalollani esteiden päällä, mikä on palautunut jostain syvältä takaisin käytäntöön. Missä, oi missä, on se kadotettu vatsalihasten tuki, jolla saisin pidettyä yläkroppani pystyssä myös hypyissä? Tässäpä siis työstettävää loppukesäksi!






Makkaran ilme! Niin suloinen <3

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo)

Juttelimme lopuksi Niken kanssa hieman kuolainvalinnoista, yleisesti treenitavoista juuri tämän hevosen kohdalla sekä ylipäänsä kisakalenterista. Lupa kisoihin lähtemiseen annettiin, sillä joskushan ne kilpailut on aloitettava Maroccon ja mun kohdalla. Tästä riemastuneena ilmoittauduin Riders Innin kisoihin luokkiin 90cm ja 100cm, jotka oli tarkoitus olla mukavaa ja helppoa tekemistä uuden hevoskaverin kanssa. Ilokseni kaikki meni niinkin hyvin, että ensi viikolla hyppäämme Stall Solbackan kisoissa 100cm ja 110cm. Mutta nämä ovat taas toisen postauksen juttuja, palataan niihin myöhemmin viikolla.

Ihanaa alkavaa viikkoa sulle! :)

47 kommenttia

  1. Mukavan näkösen hevosen oot löytänyt! Kiva seurata teidän kehitystä ja erityisesti tykkään sun postauksista kun on niiiin paljon kuvia :D
    Harvoin kommentoin mutta nyt oli pakko, mukavaa viikkoa sullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla :) mulla on onneksi lähipiirissä paljon kamerataitoisia ihmisiä, niin saa kuvia esiin!

      Poista
  2. Siis sulla on jo nyt ongelmia? o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän ongelmia meinasit :D

      Poista
    2. Hauskaa että joku olettaa heti jotain ongelmia... miksi ihmiset miksi...

      Poista
    3. Champilla edellisen ratsastajan säädöt näköjään kestivät pidempään kuin tällä hevosella.

      Poista
    4. Mä en nyt yhtään tiedä enää mistä tässä puhutaan, joten jos joku tarkentaa niin oon todella iloinen :D

      Poista
    5. Meinaatko että uutta hevosta pitäisi osata ratsastaa tuosta noin vaan? :D

      Poista
    6. Tätä kai tarkoitettiin? :)

      Poista
  3. Eikö suomestakin olisi löytynyt tuollainen 90 cm rusettihai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö mun nyt oikeasti vastata tähän jotain? Eiköhän niitä hevosia löydy ihan mistä tahansa :D

      Poista
  4. Tosi kivasti meni siihen nähden, että hevonen on sulle uusi ja tää oli vasta toinen kunnollinen hyppäyskerta! Innolla seurailen teidän kehitystä :) Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  5. Joku tosi kateellinen tuolla vain nyt panettele noista ongelmista kun ei mitään itse ymmärrä. Tottakai uuden hepan kanssa on ongelmia ennen kuin opitte tuntemaan toisenne. Jokainen heppa on erilainen ja siinä tämän lajin ihanuus onkin. Mutta hienosti meette ja kiva että tuli heti onnistunut kisareissu. Siitä on hyvä jatkaa kun vastoinkäymisiä ollut. Kaikkea hyvää teille molemmille. Toivottavasti onnistun näkemään teidät joskus livenä kisoissa. Macon kokoa on niin vaikea hahmottaa kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi kriittisesti suhtautuva on aina automaattisesti kateellinen?

      Poista
    2. Kerrotko, mikä tuossa oli "kritiikkiä?" Tiedätkö, mitä kritiikki on? Vinkki: muka-hauskaa v*ttuilua se ei ainakaan ole

      Poista
    3. Maco on kyllä yllättävän korkea, tai sitä oon ainakin kuullut muiden suusta!

      Kriittinen saa aina olla, se kasvattaa ihan kaikkia. Mietin kyllä itsekin, että millä perusteella on kriittinen silloin, jos heittää jotain "90cm ruusukehaista" tai muusta vastaavasta viitaten ilmeisesti siihen, että olen käynyt hyppäämässä ensimmäisissä yhteisissä kisoissa pienen luokan sijoittumatta edes ko. luokassa. Tai sitten käsitin jotain väärin. Saa valaista, jos multa meni ohi :)

      Poista
  6. Olette Macon kanssa todella ihana pari :) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  7. Marocco on ihan super kaunis hevonen, mutta ostaessasi sitä mietitkö yhtään Marocon värin haittoja? Ihan mielenkiinnosta kysyn :) Jos Marocco kimoutuu kokonaan niin onhan se haastava pitää puhtaana jne. Mutta olitko huolestunut mm. kimosyövästä? Sillä vähintään
    80 %:lla kimoista hevosista on yksi tai useampi melanooma 12 vuoden ikään mennessä, vaikka monet niistä onkin hyvälaatuisia, mutta tuohan tuo myös ajattelemisen aihetta. Pakko sanoa vielä, että onnea uudesta hevosesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimosyöpä on niin yleinen, että ihan varmasti se on Macollakin. Ei noita pidä ajatella niin suurena uhkana, vaan ihan kuten muutenkin hevosten kanssa vastaan tulevat ongelmat jne. Jos niitä pitää liian pumpulissa, niin kyllähän tässä hajoaa oma pää :D En kyllä olisi kimoa hevosta ostanut, jos olisin pelkän värin perusteella ottanut, ihan siis tuosta puhtauskysymyksestä jo johtuen. Kiitos! :)

      Poista
  8. Moikka! En oo ihan varma ootko vastannu näihin kysymyksiin jo, koska oon ihan tuore lukija :D Mut asut vissiin omillas jo? Miten pärjäät rahallisesti hevosen kanssa? Itsehän oon opiskelija vielä noin vuoden ajan ja hevosen osto on mulla ihan käsillä niin mietin vain hieman huolestuneena miten tuun pärjäämään. Autokin on hankittava mutta senkin ylläpitoon kuluu rahaa :D Miten sait ajan riittämään kouluun ja töihin ja sitten vielä tallilla käymiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Asun tosiaan yksin, mutta opiskelijakämpässä eli asuminen on super halpaa. Säästän rahaa syömällä hyvin töissä, niin en mä oikeastaan tarvitse muuta ruokaa jotain kevyttä iltapalaa lukuunottamatta :D Kaikki raha menee hevoseen, mutta niin mä olen sen päättänyt toteuttaa. Nyt kesällä teen töitä paljon, niin koulua ei juuri ole. Toisaalta taas syksyllä teen gradua ja muita opintoja, jolloin teen vähän vähemmän tunteja töihin. Tallilla menee kaikki arki-illat, ei mulla oikein oo mitään muuta vapaa-aikaa ellen ota sitä erikseen. Valintoja valintoja :) tsemppiä sulle hevosenhankintaan, isoja päätöksiä mutta itse en ainakaan ilman haluaisi elää!

      Poista
  9. ^ Vanhana lukijana voin vastata, että Aadan vanhemmat ostivat hänelle hevosen ja maksoivat ainakin Champin kohdalla suurimman osan kuluista. Aika kivat vanhemmat kun satsaavat vielä 23v lapsensa harrastukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse itsenäni voin vastata, että Champ kyllä ostettiin vanhempieni nimiin, mutta maksoin itse hevosen kulut aivan, kuten nytkin :) Äitini maksaa kouluvalmennukseni ja tarvittaessa apua saa toki, en voi olla kiitollisempi vanhemmilleni kaikesta tuesta mitä he mulle antavat. Eikä pelkästään rahallisesta, vaan myös kaikesta muusta. Ei siis kannata kauheasti totuuksia laukoa ennen kuin on asioista varma ;)

      Poista
  10. Todella harvoin blogeihin mitään kommentoin, mutta nyt tuntuu siltä, että täytyy laittaa viestiä. :)

    Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, ihan vaan ratsastuskouluoppilas ja seuratasolla kilpaileva, mutta saan silti valtavasti vinkkejä ja pohdittavaa blogisi kautta! Kuvat ja varsinkin videomateriaali on ihan huippuluokkaa ja tykkään kovasti myös tavastasi kirjoittaa ja kertoa asioista. Mielestäni tämä blogi on ihan kärkiluokkaa ihan missä scenessä tahansa. Parasta antia on kuitenkin ehkä se, että vaikka blogi on ulkoasultaan ja materiaalilta tosi laadukasta niin pidät kuitenkin sisällön ns. maanläheisenä. Kirjoituksiin on helppo samaistua, vaikka itsellä ei olekaan huippuhevosta ja resursseja samanlaiseen harrastamiseen. Ainakaan vielä, ainahan voi haaveilla! :D Lisäksi on ihailtavaa millä tavalla suhtaudut julkisen blogin tuomiin negatiivisiin asioihin!

    Olin sunnuntaina itsekin Riders Innissä ja näin sinut siellä livenä ekaa kertaa. Jotenkin hymyilevä ja helposti lähestyttävä olemuksesi vahvisti entisestään somesta saatua kuvaa ja vaikutat oikeasti tosi aidolta ja mukavalta tyypiltä! 

    Toivon kaikkea hyvää sulle ja Macolle! Ootte upea pari ja mielenkiinnolla seuraan mihin tienne vie. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, aivan ihana kuulla! :) Mä olen kyllä itsekin kasvanut todella paljon ihmisenä blogini pitämisen aikana, enkä toki vieläkään väitä olevani mikään virheetön aikuinen. Oppia ikä kaikki!

      Poista
  11. Vähän naurattaa nää kommentit joissa ihmiset tulee tuittuilemaan rahasta. Kaikki jotka harrastaa tätä luulis ymmärtävän ettei raha tuu kellekkään puusta vaan kaikki tekee valintoja ja säästöjä ym. Ja sitten lauotaan mukamas totuuksia suhun ja sun harrastukseen liittyen joista kukaan ei edes varmasti tiedä eikä se kellekkään kuulu. Ihme tyyppejä pyörii kommentoimassa oikeesti luulis että hevosihmisillä on vähän ymmärystä toisia kohtaan, koska halpaa tämä ei kellekkään ole. Niin jos on kateellinen miksi kommentoida. Haloo ihmiset..!

    "Ongelmia heti uuden hevosen kanssa" ihan tosi muillakos menee sitten heti kuin elokuvissa. 90cm rusettihai, kidding me Aada hankit varmaan tuon hevosen että pääset hyppäämään omaa tasoasi mutta se että hyppäät 90cm (koska ekat kisat uuden hevosen kanssa) joku leimaamassa jo 90cm rusettihaiksi. Pliis :'D

    Mutta laittaa kommentit naurattamaan, ois hauska nähdä keitä siellä ruudun takana oikeesti kirjottelee noita ��
    Kaikke hyvää sulle ja Macolle hyvin te vedätte ja onnea rulevaisuuteen. Luen kyllä blogia ja katson videoita sekä seuraa ig:ssä. Mutta harvemmin kommentoin. Ainiin kivoja kuvia!��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, jokaisella on toki oikeus kommentoida mitä haluaa :) Kiitos paljon ja tosi kiva, kun kommentoit!

      Poista
  12. ihania kuvia ja hyvältä tuo teidän meno näyttää!! :) tuun vaan aina niin iloiseksi, kun luen sun postauksia tai katson sun videoita! :D

    VastaaPoista
  13. Huittinen ei sijaitse edes Pirkanmaalla ja paljon puhutulle Tampereelle sieltä on matkaa yli 70km......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten postauksessa sanoin, näin Helsingistä katsottuna samaan ilmansuuntaan suunnilleen. Mä en harmillisesti tiedä jokaisen Suomen kaupungin tai kylän tarkkaa sijaintia, vaikka toki se olisi kiva lisä elämään :)

      Poista
  14. Et ooo vastannut vieläkään näihin kyssiin! :(

    Voitko tehdä jotain postausta sieltä itä-suomesta? Onko se siis mökki vai miksi olette ostaneet omakotitalon sieltä? :)

    Kauan sinne kestää ajaa? :)

    Onko ulkomailla hevoset halvempia kuin suomessa? Mitä maksaa hevosen tuonti suomeen? :)
    Missä olet tutustunu nikkeen? :)
    Msksoitko champin ylläpidon saksan aikana? Ja kuka vuokras sulta sen champin vanhan karsinan? Ilmoititko sitten sille, että "vie hevonen pois, tiistaina tulee uusi" :D

    Löytykö marocco sillä aikaa kun champ vielä oli sinulla? Ja jouduitko odottamaan että "menisi nyt kaupaksi" :D niin saisit ostettua macon :)

    Millaiseen kotiin champ meni? Aikuiselle, nuorelle, kisakäyttöön ym? Tiedätkö mitä sille kuuluu? Kiinnostaako sua enää champ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, on jäänyt väliin! Tässäpä pikavastaukset :)

      1. Itä-Suomessa on siis mun mummola, josta oonkin tehnyt useampia postauksia edellisinä kesinä. Siellä on meillä aika paljon maata, tai siis nyt rakenteilla uusi omakotitalo ja on siellä mökkikin.

      2. Sinne ajaa 5 ja puoli tuntia suunnilleen kesänopeuksilla.

      3. Ulkomailla hevosten hinnat vaihtelevat ihan sen mukaan, mitä on ostamassa. Maco oli varmaan samassa hintaluokassa kuin Suomessakin olisi ollut. Hevosen tuonti Suomeen kaikkine kuluineen on noin tuhannen euron luokkaa, riippuu kuka kuljettaa. Nikkeen oon tutustunut, koska hän on mun valmentaja.

      4. Maksoin Champin ylläpidon, kun se oli Saksassa. Tallikaveri vuokrasi karsinan toiselle hevoselleen. En ilmoittanut uuden hevosen tulosta, vaan tallikaveri osti oman tallin ja vei hevosensa sinne, niin mulle vapautui oma paikka :)

      5. Marocco löytyi niin, että sain Champin myynnin varmistettua sitä ennen. Tiedän Champin kuulumisia, sillä menee hyvin ja toki mua kiinnostaa, mitä sille kuuluu. Se on hyvässä kodissa.

      Toivottavasti nää avasivat :)

      Poista
  15. Ootko menossa hankoon? :)

    VastaaPoista
  16. Tosi kiva postaus ihanine kuvineen ja videoineen, tykkään! Teille muuten sopii tosi hyvin tuo sininen väri :)

    VastaaPoista
  17. Hienon hepan oot löytänyt! Kiva seurata teidän tulevaa yhteistä taivalta. Toivottavasti laitat jatkossakin paljon treenivideoita. niistä saa paljon ajatuksia oman kanssa treenaamiseen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Treenivideoita yritän todellakin laittaa aina, kun ennätän :)

      Poista
  18. Tosi hyvä video taas! Olinkin vähän jo odotellut sun valmennus- tai muita ratsastusvideoita, niitä on niin mukava katsoa. Tosi hienoja kuvia tässä postauksessa, sun uusi hevonen on älyttömän nätti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Niitä on tulossa lisää kyllä, kunhan ehdin editoimaan ;)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat