tiistai 22. elokuuta 2017

#897: Mitä meille kuuluu?

Multa on kysytty todella usein sitä, mitä meille Maroccon kanssa oikeastaan nyt oikeastaan kuuluukaan. En ole ehtinyt kirjoittaa kesällä blogia juuri ollenkaan, mistä syystä ne vähäisimmätkin postaukset ovat keskittyneet treeneihin, kisoihin tai muuhun vastaavaan sisältöön. Kesä on kuitenkin lähestymässä loppuaan, joten ajattelin ottaa pienen katsauksen siihen kaikkeen, mitä elämässä on tapahtunut ja mitä syksyllä tuleekaan tapahtumaan. Miettikää, ihan kohta on jo syyskuu!

En aio pahoitella sitä, ettei koneella istumiseen ole ollut normaaliin tapaan aikaa. Olen tehnyt kokoaikaista työtä koko kesän ollen töissä kahdeksasta kymmeneen tuntia jokaisen arkipäivänä, joten työajan ulkopuolisen ajan olen pyhittänyt talleilulle, satunnaiselle liikunnalle, kotitöille ja ihan sille tavallisellekin elämälle. Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat myös pitkälti kuudentoista hevosesittelyvideon teossa, jotka lupasin tehdä valmentajalleni. Alkuun yritin ottaa aikaa blogille yöunistani, mutta nopeasti huomasin, että liika suorittaminen vie intoa ihan kaikesta elämässä. Syyskuun myötä palaan taas takaisin osa-aikaiseksi työntekijäksi, mikä tuo viikkooni kaksi vapaapäivää lisää. Se tarkoittaa, että mulla on enemmän aikaa blogihommiin, sillä kukapa sitä opiskella viitsisi päivät pitkät.. Heh! Opinnot ovatkin mulla jo jatkuneet, sillä aloitin eilen sosiaalista mediaa ja organisaatioita käsittelevän opintojakson avoimen yliopiston tarjonnasta ihan silkasta mielenkiinnosta. Varsinaiset omat opintoni alkavat vasta syyskuun puolella maisteriseminaarin ja muiden maisteriopintojen parissa. 

Viime vuosi oli opintojeni osalta pitkälti laiskottelua, sillä tein vajaat 50 opintopistettä koko vuoden aikana. Sain kuitenkin kandidaatintyön valmiiksi, joten siltä osin kaikki on paremmin kuin hyvin ja pääsen jatkamaan graduun heti syksyllä. Uuden hevosen hankinnan vuoksi en aio valmistua maisteriksi vielä ensi keväänä, vaan pitkittää opintoja ainakin vuodella. Onhan mulla edelleen kolme lukuvuotta aikaa valmistua, jotta olisin niin sanotusti tavoiteajassa. Ei siis paniikkia sillä saralla!

Kaikki postauksen upeat kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos <3




Töissä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Meillä on ihana työilmapiiri ja olenkin saanut uusia ystäviä, joiden kanssa olemme viettäneet aikaa silloin tällöin myös töiden ulkopuolella. Aiemmin työpaikkani sijaitsi noin kilometrin päässä kotoani, mutta tällä viikolla muutimme Pasilaan, mikä pidensi matkaa noin pariinkymmeneen minuuttiin. Se hyvä puoli työpaikan läheisyydessä oli, että mun ei tarvinnut laskea työmatkaan mitään aikaa päivästä. Toisaalta nyt pääsen töistä suoraan luennoille keskustaan viidessä minuutissa entisen viidentoista sijaan, mikä on toki kiva lisä sekin. Puolensa kaikessa.

Mä olen omien töideni ohella palannut pitkästä aikaa kunnon hevoskisojen pariin nimenomaan työntekijäroolissa, sillä vastuullani oli esteratsastuksen GP-finaalien tallialue. Kasassa oli ihan loistava tiimi, josta saan kiittää kaikkia niitä innokkaita hevosihmisiä, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi ilmoitukseni myötä. Kiitos ihan jokaiselle, olette huippuja! Tuo pesti poiki lisähommia, sillä sain saman vastuun paitsi syyskuun alkupuolen Suomen Mestaruuksiin, myös lokakuun kansainvälisiin Aino Masters -estekilpailuihin. Niin jännittävää olla oikeasti vastuussa jostain tärkeästä asiasta ja järjestää siihen liittyen kaikki asiat. Varsinkin tuo lokakuun kansainvälinen kilpailu tuo omat haasteensa, sillä paikalle odotetaan kilpailijoita pitkältäkin seuraavalla viikolla järjestettävän Helsinki International Horse Show'n vuoksi. Jaossa on paljon rahaa, joten mukana lienee paljon hevosia. 

Se hyvä puoli osa-aikaisessa työssä on, että pystyn yhdistelemään näitä hevoshommia omaan työhöni. Esimerkiksi SM-kisojen viikolla olen omien töideni puolesta työmatkalla maanantaista keskiviikkoon ja lennän takaisin Helsinkiin keskiviikkoiltana, josta siirryn heti torstaiksi Ainoon loppuviikoksi hoitamaan kisat. Lokakuussa sekä Aino Masters, että HIHS toteutuvat samalla kaavalla töiden jakautumisen suhteen, tosin HIHS-viikon saatan olla kokonaan lomalla omista töistäni, jos vaan hyvä tuuri sattuu käymään lomien kanssa. Puuhaa siis todellakin riittää, mutta olen enemmän kuin innoissani ottamassa uusia haasteita vastaan ja oppimassa samalla erilaisia puolia isompienkin kisojen järjestämisestä! 







No, sitten itse blogin päätähteen eli Macoon! Sille kuuluu pelkästään hyvää, sillä ruuna on pikkuhiljaa herännyt henkiin, kuten edellisessä postauksessani kerroin. Se on voinut hyvin, tehnyt töitä ahkerasti ja saanut viettää aikaa kaverinsa Acsun kanssa tarhassa. Pääsivätpä pojat sunnuntain kisojen jälkeen yhdessä ansaitusti laitumellekin suoraan rekasta. Teen Ainosta oman postauksensa, sillä sieltä mulla onkin paljon kerrottavaa.

Olen oppinut rytmittämään Macon viikko-ohjelmaa siten, että ruuna ei väsyisi liikaa. Yleisesti ohjelma on mennyt siten, että kisaviikkoina ratsastan kouluvalmentajan kanssa yhden kunnon treenin, ratsastan kahdesti itsenäisesti tai Milla ratsastaa toisen kerran, maastoilen kerran, juoksutan kerran ja muuten ruuna saa olla yhden päivän vappaalla sekä tietysti hypätä kisat. Treeniviikkoina kisat korvaantuvat toki estevalmennuksella. Ja kun ollaan hevosten kanssa, muuttuvat tilanteet lähes viikottain, joten tuo edellä luettelemani tilanne on lähinnä ajatus mahdollisesta vaihtoehdosta.. Kuten moni varmasti tietääkin!

Hyvänä esimerkkinä on tämä viikko. Olin sunnuntaina kisaamassa ja suunnittelin meneväni mahdollisesti myös tämän viikon lauantaina kisoihin yhden luokan verran, jos hevonen tuntuu jaksavan. Sunnuntai-iltana olin porukoideni luona paahtamassa leipää 14 tunnin tallipäivän jälkeen, kun onnistuin iskemään terävän veitsen suoraan kämmeneeni. Siinähän sitä sitten oltiin, kun pohdin, lähdenkö päivystykseen haavani kanssa, joka oli parisen senttiä pitkä ja ikävän syvä. Soitin päivystykseen ja he käskivät tulla paikalle, koska kämmenen haavat harvoin paranevat ilman tikkausta käden jatkuvan liikkeen vuoksi. Kyllä harmitti, koska olin suunnitellut tekeväni postauksen ja katsovani televisiota rauhassa koko loppuillan. Sen sijaan istuin päivystyksessä kaksi ja puoli tuntia veljeni kanssa, joka kiltisti lähti viemään mua Helsinkiin asti.






Kotiin saavuttiin käsi tikattuna ja ilman tuntoa sormissa. Yölläkin heräilin siihen, että sormet olivat puutuneet ja seuraava päivä meni samoissa fiiliksissä. Vaikka side kädessä ei ollut kireällä, oli mun käsi ollut samassa asennossa niin kauan, että kolme keskimmäistä sormea olivat turvonneet aika ikävästi. Sain liikuntakiellon käden osalta tikkauksen poistoon asti, mutta töissä olen käynyt normaalisti ja heti maanantaiaamuna juoksutin Macon ennen töitä. Tänään käsi on ollut jo paljon veträmpi, eikä turvotus sormissakaan ole enää samalla tavalla silmiinpistävä. Keskisormi on silti edelleen todella kipeä, mikä lie siihen sattunut. 

Sain sairaanhoitoalalla työskentelevältä ystävältäni ohjeistuksen, että voin teipata kämmenen tiukasti pakettiin ja tunkea käden hanskaan, jonka jälkeen voin hyvin ratsastaa niin sanotusti pakolliset ratsastukset. Tänään en vielä hevosen selkään kiivennyt ihan tikkauskohdan kipeydenkin vuoksi, mutta torstaina mulla on jo kauan sitten sovittu Niclaksen treeni Huittisissa, enkä todellakaan haluaisi missata sitä käden takia. Ehdotin jo, että Nikke olisi hypännyt Macolla itse, mutta valitettavasti aikataulu ei onnistunut. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sillä käden nyrkissä pitäminen ei ole ongelma, vaan nimeomaisesti sen avaaminen. Vielä toistaiseksi en halua ottaa kädelle rasitetta, jotta haava ei repeydy, mutta katson tilanteen uudelleen torstaina. Ensi viikolla on onneksi jo aika tikkauksen poistoon.

Että sellaista tänne. Mun paikka ei ole keittiössä, se on nyt todistettu virallisesti :D Tästä postauksesta tuli ihan superpitkä, mutta olipa kiva taas pitkästä aikaa kertoa yleisesti kuulumisia elämässä ja päivittää teitäkin hieman ajantasalle siitä, missä mennään. Yritän ehtiä kirjoittamaan teille jo huomenna jotain uutta, mutta todennäköisesti ajatuksen kauneudesta huolimatta ehdin istahtaa koneen ääreen seuraavan kerran vasta viikonloppuna. Siihen asti kannattaa seurata YouTubea, jonne julkaisin juuri uuden videon, sekä perinteisiä somekanavia eli Instagramia ja Snapchattia. Mä siirryn nyt nukkumaan, sillä huomenna herätys on taas kuudelta uutta työpäivää varten.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille teille :)

31 kommenttia

  1. Hei!

    Kiinnostaisi kyllä kuulla vielä hevosen hakureissusta Saksasta. Nimenomaan siitä, että minkälaisia heppavaihtoehdot olivat ja mikä ratkaisi, että valinta osui Macoon. Silloin, kun tämä reissu oli ajankohtainen, tajusi hyvin, että et halua kirjoitella, ennen kuin kaikki on selvää, ja sitä odotti, että kirjoitat enemmän, kun heppa on Suomessa. Mutta sitten totesit jotain siihen suuntaan, että tuntuu hassulta kirjoittaa, kun siitä on niin paljon aikaa tms. Eikä kertomusta sitten tullut. Ja lukijalle tuli vähän olo, että eiiiii, tätä on odotettu, kerro nyt, miksi juuri Maco ja minkälaisia vaihtoehtoja olisi ollut. Tästä olisi siis kiva kuulla, yhä edelleen!

    Ja olitko asennoitunut niin, että hevosen "täytyy" löytyä niistä vaihtoehdoista, joita tarjolla oli? Tai miten tämän nyt muotoilisi, oliko helppoa tehdä niin iso päätös, että joku näistä on se, jonka hankkii? Mä tiedän itsestäni, että olisin jäänyt helposti miettimään, että olenko nyt varmasti varma, pitäisikö etsiä vielä lisää ja koeratsastaa useampia hevosia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tehdä tästä oma postauksensa! En ajatellut, että ketään varsinaisesti aihe kiinnostaa, mutta ilmeisen monia pyyntöjä tullut :)

      Poista
    2. Täällä myös kiinnostaa! postausta odotetaan :)

      Poista
    3. Täälläkin kiinnostaa!

      Poista
    4. täälläkin kiinnostaa! Oon oottanut kys. postausta, mut ei oo näkynyt :(

      Poista
  2. Hei! Komppaan edellistä kirjoittajaa :) Olen myös odottanut postausta Saksan matkasta. Olisi niin kiva kuulla, miksi päädyit juuri Macoon ja minkälaisia muita vaiihtoehtoja olisi ollut? Silloin aikanaan kirjoitit tosi mukavan yksityiskohtaisen postauksen Pämppiksen ostomatkasta! Kaikkea hyvää sinulle ja Macolle tuleviin kisoihin. Sinulla on tosi upea hevonen !! Aah...ihan kateellisena olen katsonut kuvia ja videoita :)

    VastaaPoista
  3. Älä turhaan leiki sankaria kätesi kanssa. Ajattele vaikka 30 vuotta eteenpäin. Silloin Huittisten valmennus on vain yksi muisto tuhansien joukossa mutta kätesi on se mikä sinulla on nyt ja toivottavasti koko elämäsi. Sinun yksi kätesi kahdesta. Ilmankin ihminen elää mutta käyttövaje ja jatkuva jomotus vaikka yön pimeinä tunteina vielä eläkeiässä on aika kallis hinta yhdestä valmennuksesta. Luoja on luonut kämmeneen aika hienovaraisen verisuonitus ja hermojärjestelmän, paljon hienovaraisemmin kuin vaikka jalkaan. Hevosihminen ja tuleva tietotyöläinen tarvitsee kaiken kapasiteetit helpottamaan arkea. Sorry to say.

    VastaaPoista
  4. Moikka! Sain äsken katsottua viimeisimmän valmennusvideosi YouTubesta, ja minua jäi mietityttämään, että mitä konkreettisesti tarkoitat sillä, kun sanoit, että sinun pitäisi antaa Macon tehdä virheitä, jotta se voisi myös niistä (korjauksen kautta?) oppia? Ymmärrän ehkä mitä sillä tarkoitat näin teoriassa, mutta osaisitko antaa mitään "käytännön" esimerkkiä tällaisesta tilanteesta? Tunnistan juurikin itseni siitä, että helposti alkaa ns peittelemään hevosen virheitä kun tulee ikäänkuin sen puolesta tehtyä/korjattua asioita. Kiitos, kun jaksat tehdä ja äänittää valmennusvideoita, niitä kun on oikeasti tosi kiinnostavaa katsoa ja usein saa omaankin ratsastukseen pientä boostia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä jatkaa, että kiinnostuksella seuraan sinun ja Macon taivalta ja erityisesti innolla odotan, että näkee Macon kehittyvän; siitä tulee varmasti hyvännäköinen "peli"!

      Poista
    2. Kiitos kovasti ja ihana kuulla, että olet tykännyt seurata meidän menoa! Tuosta kertomastani hyvä esimerkki olisi yksinkertaisesti vaikka se, että laukassa en saa ylläpitää laukkaa liikaa. Maco on vielä aika voimaton, sillä on iso laukka ja jos haluan sen ylämäkeen, on se raskasta sille. En saa jäädä "kantamaan" hevosta laukassa, vaan jos se tippuu raville sen vuoksi että oon jättänyt sen yksin, pitää mun vaan yksinkertaisesti uskaltaa antaa sen tehdö se virhe, koska siinä kohden pääsen vasta oikeasti käsiksi sen hevosen ratsastettavuuden parantamiseen. Jos aina peittelee ne virheet, ei niitä pääse korjaamaan. Voisin tehdä tätä aihetta sivuten postauksen :)

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta, nyt ymmärsin. Ja täysin tottahan tuo on :) Tee ihmeessä postaus tähän aiheeseen liittyen, on nimittäin kiinnostava aihe ja sun tekstiä on tosi kiva lukea.

      Poista
    4. Joo, pitää tehdä! Kiitos :)

      Poista
  5. Eikös Hämpsi asua nykyään nimenomaan Huittissas samalla tallilla missä valmennus pidetään?:D

    VastaaPoista
  6. Mikä sen HIHS lippujen arvonnan tilanne on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voittajalle ilmoitetu ja odottelen vielä hänen vastaustaan :)

      Poista
  7. Superihana postaus, ja tosikiva, kun teillä menee noin hyvin! :D Mulla itsellä on tullut myös kämmeneen aika syvä haava ja tikit sain myös käteeni. Sama kävi itsellä tuon puutumisen suhteen, jota itse aluksi vähän ihmettelin, mutta ajattelin sitten, että se on varmaan ihan normaalia ja ihan helpottavaa kuulla että jollain muulla on ollut samanlaista. Vielä sanon että aivan äärettömän hienoja kuvia!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä pohdin myös tuota puutumista, mutta se hävisi nopeasti parissa päivässä, kun kättä alkoi käyttämään enemmän :) nyt ei oo enää mitään turvotusta!

      Poista
  8. Sun blogista saa aina niin paljon motivaatiota, tekstistä välittyy pirteys ja ilo tänne lukijallekin ja kuvia voisin katsoa vaikka monta tuntia, ne on kaikki niin upeita! Mullakin on muuten jouduttu tikkaamaan polvesta pari senttiä syvä ja peukalonpuolikkaan kokoinen haava, ja en kyllä pysynyt selästä poissa kun pari päivää mutta jouduin ratsastamaan juoksuhousuilla kun ratsastushousut hiersi sitä laastaria niin paljon :D oli vähän liukasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiitos <3 Juoksuhousut kyllä kuulostaa melko villiltä ratsastusvarusteidealta, haha :D

      Poista
  9. Mukava lukea sun/teidän kuulumisia :) Kiva että sun opinnot ja työt sujuvat! Mä aloittelen juuri toista lukuvuotta yliopistossa ja vähän opiskelustressiä pukkaa :,D Täytyy ehkä vähän yrittää hellittää perfektionismista, jos se vaikka helpottaisi stressiä... ;) Oletko sä muuten ajatellut lähteä vaihtoon sun opintojen aikana? Mä itse vielä harkitsen vähän tota vaihtojuttua kun hevoshommat voi hankaloitua siitä aika lailla, mutta houkuttelisi se kyllä! ps. Tosi upeita kuvia, tykkään varsinkin noista aurongonlasku-kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mä tosiaan haluaisin vaihtoon, mutta toisaalta pelottaa ajatus siitä, minne hevosen siksi aikaa laittaisin. Ainahan sitä jonkun paikan keksisi :) suosittelen kyllä lähtemään jos vaan mahdollisuus on, niin paljon hyvää siitä kuulee! Ja hei tsemppiä sulle opintoihin, muista ottaa välillä iisiä :)

      Poista
  10. Ihana kuulla että teillä menee hyvin!:) oman ponin kans oli suunnitelmissa loppuvuodella tarkoin harkitut kisat, sekä sitten ns "pääkisat" :D mutta ei päästä enään tän vuoden puolella kisoihin koska ponin etujaloissa häikkää sekä sitten vielä kaviokuumetta epäillään:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti ei oo mitään vakavaa :( tsemppiä!

      Poista
  11. Hei! Löysin vanhan blogisi jossa kerroit edellisen hevosesi hammasongelmista. Miten kaikki päättyi? Poistettiinko hammas? Vai auttoiko antibiootti?
    Minulla vähän samanlainen ongelma. Jos jaksat vastata olisin tosi kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan oli Champin alahampaassa tulehdus juuressa, johon auttoi antibiootti. Tosin ensin se söi 4vk antibioottia, ei auttanut ja käytiin eri klinikalla, sai eri antibiotin 3vrk ja se auttoi kerralla. Kannattaa siis vähän katsoa, että menee hammasasioihin erikoistuneelle eläinlääkärille :)

      Poista
  12. Aivan aiheeseen liittymätöntä, mutta: Mitä kulmakynää/väriä käytät? Sävy näyttää juuri siltä mitä olen etsinyt :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi! Mulla on Lorealin ihan tavallinen kulmakynä siinä tummimmassa sävyssä (en tiedä nimeä, mutta kynä on harmaa ja toisessa päässä harjasosa) ja sitten toisinaan käytän Joe Blascon pensselillä laitettavaa kulmaväriä, se on tummanruskeaa :)

      Poista
  13. Ihania kuvia!! Mikä kamera+objektiivi kuuluu sun vakinaiseen kuvauskalustoon tai millä tän postauksen kuvat on kuvattu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Canon 7D Mark II runkona kuvaukseen, videoissa Canon 70D. Objektiiveja on useampi, mutta yleensä käytän Canonin 70-300mm f4.5-6 tai 100-400mm f4.5-6. Näö kuvat on otettu kaverini kameralla, objektiivi taisi olla tuo sama mikä mullakin ja kamerana ehkä 60D? :)

      Poista
  14. Miksi Champ on Oulussa?

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat