#962: Valtakunnassa kaikki hyvin

Tiedätkö sen tunteen, kun olet viettänyt koko päivän aamusta iltaan ulkoilmassa hieman liian vähillä yöunilla? Juuri sen, kun illalla sisälle päästyäsi kaiken raikkaan hapen nauttimisen seurauksena ainoa järkevä vaihtoehto on painaa pää tyynyyn ja siirtyä untenmaille. Sellainen fiilis mulla on nyt, kun meneillään on Ainon kansainvälisten estekisojen kaksiviikkoisen rupeaman viimeinen päivä. Voitte arvata, että tänään illalla saattaa nukuttaa makeammin kuin aikoihin! 

Viikot Ainossa ovat olleet ihan mahtavia. Välillä aurinko on hellinyt meitä enemmän kuin toivoa uskalsi, mutta toisinaan ulkona on ollut viimaisen kylmä tuuli. Mun tallitiimi on kuitenkin hoitanut hommansa paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa, enkä voi tarpeeksi kiittää jokaista paikalle tullutta reipasta hevostyttöä- ja naista. Tallivastaavana oleminen on suorastaan kiitollista hommaa, kun voin luottaa kaikkiin työntekijöihin sataprosenttisesti. Samalla kuitenkin päätin, etten enää ensi syksynä toimi stable managerina kansainvälisissä kisoissa tai muissakaan kisoissa, koska haluan kerrankin panostaa kilpailemiseen myös itse. Tässä reilun puolen vuoden aikana on tullut hoidettua tallivastuut esteratsastuskisojen osalta niin Suomen Mestaruus -kilpailuissa, GP-finaaleissa ja näissä kolmissa kansainvälisissä karkeloissa. Tallivastaavana toimiessani en pysty kilpailemaan itse, koska kahdessa paikassa on vaikeaa olla yhtä aikaa. Siispä kiitän kaikkia ihania tiimiläisiäni ja siirryn toivottavasti toiselle puolelle kisajärjestelmää - itse kisaamiseen. Nyt, kun siihen on oikeasti mahdollisuus. 

Tässäpä kuvitusta kännykkäotoksilla kahden viikonlopun ajalta. Ratsastajat lahjoivat meidän tiimiä
useaan otteeseen, tässä sopivasti rannekkeen väriin sointuva suklaaherkku ;) Harmittavasti itse en näistä
päässyt herkkulakon vuoksi nauttimaan, mutta tallitiimi oli sitäkin kiitollisempi!

Näiden kahden viikon aikana on tullut käytyä oman hevosen luona häviävän vähänlaisesti. Tällä viikolla ratsastin Macolla maanantaina ja tiistaina, joista toinen oli kevyt jumppapäivä ja toinen taas vähän parempaa läpiratsastusta. Kaipuu oman hevosen luokse on kova, ja ensimmäistä kertaa vuosiin koen täällä kisoissa ollessani valtavaa motivaatiota päästä kilpailemaan myös itse. Maco on kuitenkin ollut osaavassa hoidossa tämän mun kisatourneen ajan, sillä meidän tiimin jäsen ja kämppikseni Sanni on käynyt hoitamassa ruunaa niinä päivinä, kun en ole itse tallille ehtinyt. Macoa on paitsi ratsastettu, myös juoksutettu ja ennen kaikkea pussailtu pilalle saakka. Sanni kävi jopa puomi- ja kavalettipainotteisella valmennustunnilla Macon kanssa viime viikon sunnuntaina oman valmentajani silmän alla! Musta on tosi hienoa, että Macolla on hommaan sitoutunut, fiksu ja ennen kaikkea mulle tuttu ihminen apukätenä, koska muuten olisin ollut tämän kevään aikana todellisessa pulassa juuri näiden kisatöiden, omien opiskeluiden ja työn yhdistelmän takia. Toukokuun loppuun mennessä tämäkin kiire helpottaa, kun saan gradun palautettua, tentit tentittyä ja nämä tallivastaavan hommat tehtyä. 

Pakko muuten kertoa esimerkki siitä, miten ihminen voi olla toisinaan tyhmä! Mä olin aina luullut, että voin jättää graduni palautukseen heti, kun mulla on 150 opintopistettä kasassa. Vaikka tein kandidaatintutkielmani jo vuosi sitten valmiiksi, en ole ottanut siitä tutkintotodistusta ulos. Keskiviikkona sain kuulla, että voidakseni jättää graduni arvosteltavaksi 7.5., pitää kandidaatintutkielmastani olla todistus sitä ennen kirjautuneena meidän järjestelmiin. Iski pienoinen paniikki, koska mulla puuttuu tuon vaiheen opinnoista kaksi kurssia, vaikka maisteriopinnot ovat muuten melkein paketissa yhtä sivuainetta lukuun ottamatta. Täällä Ainossa ollessani torstain ja perjantain aikana sain onneksi kirjoitettua kasaan yhden 25 sivuisen esseen, jolla kuittaan (jos ja kun toivottavasti läpi pääsen) yhden kursseista, ja pääsiäisen jälkeen käyn tenttimässä toisen kurssin. Sitten mulla onkin kuukausi aikaa kasata gradu valmiiksi. Nämä on taas näitä hetkiä, kun voin vain taputella itseäni selkään ja nauraa omalle tyhmyydelleni. 

Maanantaina ehdin ratsastamaan Kallella Macon ratsastuksen lisäksi. Olipa kiva! :)

Pakko oli ottaa kuva tästä auringonlaskusta!

Meidän paras tallitiimi <3

Pieni kilistely tälle kahden viikon kisarupeamalle! Hyvä me :)

Ensi viikosta on tulossa oikein kiva, sillä edessä on pääsiäinen ja kansalliset kilpailut Ypäjällä. Maco saa ensi viikon aikana klippauksen ja kunnon pesun, jotta se on taas edustavassa kunnossa kisoja ajatellen. Perjantaina lähdemme karavaanin kanssa reissuun ja palaamme kotiin myöhään lauantaina. Jäämme kisoihin yöksi, koska lupasin auttaa kisajärjestäjää omian starttieni lomassa radalla tai verryttelyssä sen mukaan, missä apua ikinä tarvitaankaan. Hyppään kumpanakin päivänä ainoastaan yhden luokan, kummankin 120cm tasolla. Starttini lomassa pitäisi siis jäädä hyvin aikaa tehdä muutakin hommaa. Ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla kisaamaan, vaikka kolmas viikonloppu hevosten parissa poissa kotoa vaatii varmasti oman veronsa. Kunnon kisaviikonlopuissa on se hyvä puoli, että voin huoletta sisustaa tallin nätiksi karsinaverhojen ja muun härpäkkeen kanssa. Vähän pitää elämässä olla iloa siltäkin osin ;)

Tällainen lyhyt postaus tähän väliin! Mä jatkan piakkoin kohti Ainon maneesia, koska aion katsoa kahden viikon aikana ensimmäisen luokan kokonaan alusta loppuun. Hassua, että vaikka täällä viettääkin aikaa kellon ympäri kahden viikon ajan, ei silti ole mitään mahdollisuuksia katsoa kisoja kovinkaan aktiivisesti. Eipä siinä mitään! Kyllä me on naurettu porukalla, että kisamaneesi on tuossa sadan metrin päässä, mutta silti me katsotaan livestä noita suorituksia niiden ratsukoiden osalta, jotka haluaa välttämättä nähdä. On tämä kyllä elämäntapa - ja ihana sellainen!

Ihanaa sunnuntaita kaikille teille :)