#979: Vuosi yhdessä - arvonta

Viime vuoden toukokuussa raapustin nimeni paperiin, joka ohjasi elämääni jälleen uudenlaiseen suuntaan. Sitä ennen olin toiminut hevosenomistajana viiden vuoden ajan, mutta viimeiset puoli vuotta oma hevonen oli asunut Saksassa treenattavana. Tuona toukokuisena päivänä olin vihdoin toiveikas siitä, että pääsisin aloittamaan uuden ajanjakson eri hevosystävän kanssa. Enpä olisi uskonut, mitä kaikkea meidän yhteiseen vuoteen mahtuukaan!

Maco saapui Suomeen muistaakseni kesäkuun neljäs päivä eli aikalailla tasan vuosi sitten. Olin tiennyt jo toukokuun alusta saakka, että tulisin saamaan uuden hevosen aivan lähiaikoina. Voitte uskoa, miten mun olisi tehnyt mieli kertoa jo Saksan reissuni jälkeen siitä, millainen hevonen me oltiin mulle valmentajani kanssa valittu. Jännittävimmät ajat olivat kuitenkin edessä, sillä valinnan jälkeen hevosen piti vielä käydä eläinlääkärin tekemässä ostotarkastuksessa ja päästä turvallisesti Suomeen saakka. Ostotarkastusta odoteltiin jännittyneenä, sillä aiemman hevosenostoprojektimme aikana vuonna 2012 yksi valitsemistani hevosista ei päässyt ostotarkastusta puhtain paperein läpi. Tällä kertaa onni oli kuitenkin puolellamme, ja Maco päätyi meidän perheenjäseneksi.

Kaikki postauksen kuvat ja videot c. Vilma Töyräs - kiitos <3

Arki uuden hevosen kanssa lähti käyntiin vanhasta tottumuksesta. Maco oli alusta alkaen todella kiltti ja reipas nuori, mutta se oli luonteeltaan paljon edeltäjäänsä Champia persoonattomampi. Ulkomuodoltaan se oli hieman kuiva ja lihakseton, sellainen kuikelo ruunanrupsukka, joka oli matkannut pitkän matkan kotimaastaan uusiin seikkailuihin. Ratsastaessa herra oli oikeinkin miellyttämishaluinen, joskin hidas, vino ja aika voimaton. Monella tapaa silti paljon mutkattomampi kuin Champ, johon olin tottunut pidemmältä ajalta. Näistä lähtökohdista lähdimme rakentamaan ystävyyssuhdettamme ja hevosen ratsastettavuutta entistä paremmalle tolalle.

Vaikka vuosi tuntuu pitkältä ajalta, ei siinä saa elämää suurempia muutoksia aikaiseksi. Missä me sitten ollaan nyt? Luokkakorkeudet on nostettu vuodessa 90cm:in luokista 120cm korkeudelle, jossa pystyn suorittamaan mielestäni ihan kohtuullisesti ja aiempaa paljon varmemmin. Esteet eivät enää tunnu isoilta ja niiden välissä kaikki tekemiseni tuntuu olevan ajoittain paljon suunnitelmallisempaa. Vielä vuosi sitten esteet tuntuivat tulevan vastaan kauhean nopeasti, mutta nyt pystyn hengittämään ja ajattelemaan niiden välissä selkeämmin antaen itselleni aikaa. Tämä on varmasti positiivisin muutos, mikä omassa ratsastuksessani on tapahtunut. Olen paljon aiempaa itsevarmempi, mikä heijastuu ihan kaikkeen, mitä hevosen selässä teen.

Oman ratsastukseni lisäksi muutosta on tapahtunut myös Macon ratsastettavuudessa. Joku varmaan muistaa niitä videoita meidän ensimmäisistä valmennuksista, joissa Maco menee ihan kamalan pitkänä ja etupainoisena. Sen hypyt näyttivät melko raskailta varsinkin alastuloissa, koska se oli niin voimakkaasti omien lapojensa päällä. Eihän se edelleenkään ole kovinkaan hyvin takaosallaan, mutta sen etupainoisuus on silti vähentynyt mielestäni ihan valtavan paljon. Nykyään ruunaa pystyy koota, se lyhentää laukkaansa myös esteiden välissä ja jää odottamaan esteitä kohden ilman, että se vetää koko kroppaansa kilometrin mittaiseksi. Toisinaan se tuntuu jopa istuvan kohtuullisesti oman takaosansa päälle. Vaikka se on edelleen jäykkä varsinkin ristiselkänsä alueelta, on sen kroppaan tullut huomattavasti lisää liikkuvuutta. Se on nykyään oikeastaan tosi kivakin ratsastaa. Ennen kaikkea Maco on aiempaa paremmassa tasapainossa, mikä näkyy ihan siinä, että se pystyy suorittamaan esimerkiksi avotaivutusta ja väistäviä liikkeitä rikkomatta omaa tahtiaan. 

Ja sitten se tärkein - nimittäin rakkaan nelijalkaiseni luonne. Se jos joku onkin muuttunut! Macosta on tullut vuoden aikana todella paljon sosiaalisempi ja avoimempi. Aiemmin olisin voinut kuvailla sitä jopa sanalla "sulkeutunut", sillä vaikka ruuna teki nätisti kaiken pyydetyn, ei se ottanut kauheasti kontaktia ihmisiin pyydettyä enempää. Nykyään se puuhastelee ja on läsnä. Sen ilme on ihan erilainen. Sitä on todella vaikeaa kuvailla, enkä usko, että monet edes ymmärtävät kunnolla sitä, mitä käytännössä tällä tarkoitan. Mutta juuri luonteen muutoksesta olen kaikista onnellisin, sillä se saa mut nauramaan ääneen joka päivä. Ihan vaikka siten, että aiemmin Maco ei laukannut ollenkaan eteen niin sallittaessa (jos siis halusin laukata kentällä tai maastossa kovaa kevyessä istunnassa). Ruuna ei tajunnut, että se voisi baanata sydämensä kyllyydestä. Se kyllä meni eteen, mutta vastentahtoisesti.

Tällä viikolla olen saanut nauraa useampaan otteeseen vedet silmissä ruunan innokkuudelle. Keskiviikkona sileällä ratsastaessani Maco yritti kiihdytellä laukassa korvat tötteröllä, enkä voinut kuin nauttia sen innokkuudesta. Kisoissa se saattoi verryttelyssä esteen jälkeen kulmassa pomppia "köyrylaukkaa" viskellen päätään innoissaan. Eilisellä maastoreissulla se halusi ravata koko matkan, ympäristöstä huolimatta. Meillä oli matkan varrella milloin ojia, risukasoja tai pieniä tukkeja. Maco hyppäsi niiden kaikkien yli kyselemättä ja meni minne tahansa sitä ikinä ohjasin. Ylämäkeen laukatessa annoin sille luvan mennä niin kovaa kuin se halusi, ja voi että, miten kovaa me tykitettiin! Ensimmäiset 50 metriä tosin oli sellaista pukkikoikkaloikkaa kummallakin kerralla, ettei eteneminen ollut kovinkaan tehokasta. Juuri tällaiset hetket ovat mun mielestä hevosenomistamisen kulmakiviä. Juuri näitä hetkiä me muistellaan sitten, kun sitä omaa hevosta ei enää ole.

Vuosiko pitkä aika? Ehkä, mutta toivottavasti meillä on yhteistä taivalta edessä niin kauan, ettei sitä edes pysty hahmottamaan. Mulla on aidosti sellainen olo, että tuo hevonen sopii mulle kuin nenä päähän. Se on luonteensa ja työmoraalinsa puolesta mulle täydellinen. Toivottavasti osaan tarjota sille yhtä lailla nautittavia hetkiä ja pystyn pitämään sen oikealla liikunnalla ja huolenpidolla terveenä hamaan tulevaisuuteen saakka. Se on vähintä, mitä voin hevosystävälleni tarjota.

Linkki videoon (hieman lyhempi video)

Linkki videoon. (pitkä video)

Vuoden kestäneen yhteiselon kunniaksi ajattelin arpoa teille yhteistyössä Helsinki Horse Show'n kanssa lippuja lokakuussa järjestettävään kansainväliseen esteratsastustapahtumaan. Blogini tekee tänäkin vuonna yhteistyötä Horse Show'n kanssa, ja meillä on tapahtumaa varten todella suuret odotukset - tavoitteenamme on nimittäin päästä hyppäämään Helsingin jäähallille Lucky Winners -luokkia Macon kanssa. Tuo on kauden päätavoite, jota kohden olemme tähdänneet lopputalvesta saakka. Tänä vuonna pääsettekin seuraamaan Macon matkaa jäähallille. Jännittää jo nyt, toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pääsisimme kilpailemaan huippujen kanssa samalla areenalla lokakuussa. Huh!

Kommentoi tähän postaukseen oma nimesi/nimimerkkisi, sähköpostiosoitteesi ja kesäterveisesi, ja olet mukana lippupaketin arvonnassa! Lippupaketti sisältää kaksi (2) lippua torstain Finland Finals & Training Session -näytökseen, jossa ratsastetaan esimerkiksi juuri Lucky Winners -luokka ja seurataan kansainvälisten huippujen treenaamista. Päivän ohjelma on noin klo 9-21.30 ja lippupaketin arvo on yhteensä 79,00 euroa. Liput arvotaan sunnuntaina 10. kesäkuuta ja voittajalle ilmoitetaan arvonnan voitosta henkilökohtaisesti.

Tsemppiä kaikille arvontaan! 

❤:llä Maco ja Aada