#981: Julkaisen, siis olen

Nyt se on sitten virallista. Sain eilen aamulla kello 7.30 sähköpostiini viestin, joka sisälsi arvostelun pro gradu -tutkielmastani. Vaikka palautin työn toukokuussa ja ohjaajani oli katsonut työn läpi useaan otteeseen sen eri vaiheiden aikana, oli mulla tietysti pieni jännitys vatsanpohjassa siitä, millaisella arvosanalla tuo tekele päätyisi julkaistavaksi. Lupasin aiemmin tänä vuonna kertoa gradustani sitten, kun se on virallisesti hyväksytty, joten tässä sitä ollaan. Vaikka aihe ei ole hevosiin liittyvä, uskon sen silti kiinnostavan lähes teitä kaikkia lukijoita. Tutkielma käsittelee nimittäin sosiaalista mediaa otsikolla "Julkaisen, siis olen - Yksilön sosiaalisen pääoman muodostuminen ja merkitys sosiaalisessa mediassa". Se on luettavissa täältä.

Ajattelin taannoin, että gradun tekeminen olisi varmasti ihan kamalan rankka ponnistus. Se tietysti riippuu paljon tiedekunnasta, sillä toisissa koulutusohjelmissa lopputyö on pituudeltaan muutamia kymmeniä sivuja, ja toisaalla nysvätään tekstin parissa pidempään. Olin aika laiska opiskelija varsinaisten maisteriseminaarien aikana, mutta siitäkin huolimatta sain kasattua ihan kelvollisen, reilut sata sivua pitkän tutkielman kokopäivätyön ja muun elämän ohessa näin kolmannen yliopistovuoden lopuksi. Uskallan siis sanoa, ettei kenenkään tarvitse stressata lopputyön tekemisen kanssa. Kyllä se sieltä valmistuu sitten, kun on sopiva aika. 

Postauksessa on haastateltavien sitaatteja, jotka esiintyvät myös osana tutkielmaani.

 Älkää siis ihmetelkö, mistä moiset tupsahtavat keskelle tekstiä :)

Kaikki kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos! Nämä otettiin yhden työpäivän lomassa :)

Mistä ihmeestä mun gradussa sitten oli kysymys? Latasin sen teidän luettavaksenne tänne internetin ihmeelliseen maailmaan, koska virallisesti työ löytyy yliopiston tietokannasta vasta ensi viikolla. Innokkaimmat voivat halutessaan selailla työtä ihan oikeastikin, mutta yritän tiivistää olennaisimmat seikat lyhyesti ja ytimekkäästi tämän postauksen aikana. Miksi? Koska uskon, että aihe kiinnostaa ihan aidosti monia sosiaalisen median parissa toimivia ihmisiä. Sen fiiliksen sain, kun haastattelin tutkielmaani varten yhtätoista Suomen kärkikastiin kuuluvaa sosiaalisen median vaikuttajaa. Haastateltavat edustivat useita eri sosiaalisen median kanavia, sillä mukana oli tubettajia, Instagram-tähtiä ja sellaisiakin tahoja, jotka olivat siirtyneet osittain somekanavien sisällöntuotannosta joukkoviestinnän puolelle. Seuraajia haastateltavilla oli 100 000-400 000. Toteutuin haastattelut teemahaastatteluna, yksilöhaastatteluina pitkin talvea. Oli kiva jutella someammattilaisten kanssa ja huomata, miten hyvin olin osannut ennustaa vastauksien sisällön. Toisaalta sain ihan erilaista näkökulmaa, ja monien haastateltavien kanssa pääsimme varsin syvälliseen keskusteluun. Yksi haastateltavista totesi haastattelun toimineen ikään kuin terapiaistuntona.

"Oon tehny somee niin kauan, et puhelin on kasvanu käteen. En mä enää tunnista, 

mikä on työtä ja mikä on omaa aikaa. Ei oo rajaa siinä. Se on osa mua itteeni." (Haastateltava)

Avaan tutkielmani sisältöä johdannossa seuraavasti: "Yksilön toiminta sosiaalisessa mediassa vaikuttaa olevan merkittävässä asemassa yksilön olemassaolon oikeutuksen kannalta. Sosiaalista pääomaa havitellaan resurssina, jonka ajatellaan mahdollistavan yksilön toimintaa sosiaalisen median kanavissa – ja sen ulkopuolella. - - Pro gradu -tutkielmassani pohdin sosiaalisen median, aktiivisten toimijoiden ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Kiinnostukseni aihetta kohtaan nousee omasta kokemuspinnastani sosiaalisen median aktiivikäyttäjänä. Kirjoitan seurattua blogia, jonka julkaisualustoina toimivat perinteisen blogin lisäksi myös muut sosiaalisen median kanavat erilaisine toimintoineen. Bloggaajaurani aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yksilöt pyrkivät olemaan tietoisesti tai jopa osittain tiedostamattomasti esillä sosiaalisessa mediassa, jotta he pystyvät luomaan itselleen haluamansa sosiaalisen statuksen. Tämä huomio ei rajoitu pelkästään sosiaalisen median työntekijöihin, vaan levittyy laajasti kaikkien sosiaalisen median aktiivikäyttäjien keskuuteen. Samalla se heijastuu yksilöihin, jotka eivät kuluta sosiaalista mediaa aktiivikäyttäjien tavoin."

"Jos on vaikka iso tapahtuma, nii saatan mä mennä sinne siks, kun tiiän et siel on kaikki. 

Ja tiiän, et se on sen hetkin kuumin trendi, et porukka haluaa nähdä sieltä sisältöä. 

( -- ) Sillon meen sinne, et pystyn tuottaa sen saman sisällön." (Haastateltava)

Tutkielmani rakentuu eri luvuista. Johdannon alalukuna käsittelen sosiaalista mediaa, jonka jälkeen siirryn keskeisten käsitteiden pariin lukuvussa kaksi. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassani ovat sosiaaliset verkostot (luvussa "Sosiaaliset verkostot irtaantuvat ajasta ja paikasta"), verkostoitunut individualismi (luvussa "verkostoitunut individualismi sosiaalisuuden hallitsevana muotona"), osallistumisen kulttuuri (luvussa "osallistumisen kulttuuri aktivoi yksilöitä"), tunnettuus (luvussa "tunnettuudella vaikutetaan mielikuviin") sekä henkilökohtainen minä (luvussa "henkilökohtainen voi olla julkista"). Luvussa kolme siirryn varsinaiseen teoreettiseen viitekehykseeni eli ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun ajatuksiin pääomateorioista. Keskityn pääosin sosiaaliseen pääomaan, mutta sivuan omassa alakappaleessaan symbolista pääomaa. Bourdieu ei ole ainoa tutkija, jonka teoksiin viittaan, vaan yhdistän eri tutkijoiden teorioita toisiinsa.

Neljäs luku aloittaa tutkielman toisen osan ja jättää teoreettisen pohjan hetkeksi taakseen. Tässä luvussa esittelen tutkimusmenetelmäni ja aineistoni, analyysimenetelmää unohtamatta. Käytin analyysimenetelmänä teemahaastattelua mielestäni hyvin tukevaa teemoittelua. Viides luku käsitteleekin useamman kymmenen sivun verran analyysiäni ja kuudes luku sisältää johtopäätökset sekä diskussion. 

"( -- ) jos joku kommentoi mulle, et tapa ittes, nii en mä ota sitä silleen 

henkilökohtasesti. Koska mä ajattelen, et hän haluais tappaa some-minän, 

eikä sitä minää, joka istuu omas kämpässä kotona ja jonka elämä on oikeesti

 maailman normaaleinta." (Haasteltava)

Mihin mä sitten tällä kaikella yritin vastata? Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, miten yksilö kykenee hankkimaan ja ylläpitämään sosiaalista pääomansa sosiaalisen median kontekstissa, ja millaisia toiminnallisia mahdollisuuksia se yksilölle sosiaalisessa mediassa luo. Kolmantena tutkimuskysymyksenä esitin viittauksen siihen, miten bourdieulaista sosiaalisen pääoman teoriaa (1986) voidaan soveltaa sosiaalisen median ympäristöön. Johtopäätöksien luku keskittyi pitkälti tuon viimeisen tutkimuskysymyksen pohdintaan.

"Jos sä takerrut sun lukuihin, et sä haluu tehdä enää sisältöö, koska se romuttaa. 

Jos on huono päivä ja on saanu tosi vähän näyttökertoja, nii sitä vertailee muita siitä, 

et hei tollakaan ei oo menny hyvin. Se on sisäänrakennettu juttu." (Haastateltava)

Koska analyysiluku on ihan valtavan pitkä, nostan sieltä esiin vain ne teemat, joita teemoittelu sai aikaan. Käytin tutkielmassani melko paljon sitaatteja, ja suosittelenkin katsomaan analyysilukua juuri niiden takia. Suorat sitaatit haastateltavien suusta kertovat hyvin sitä, mitä mieltä haastateltavat oikeasti ovat näistä asioista! Ja koska haastattelut tehtiin anonyymiteetti säilyttäen (tarkoittaa siis sitä, etten kertonut edes ohjaajalleni, ketkä haastateltavikseni olivat päätyneet), antoivat sosiaalisen median vaikuttajat mielestäni varsin avoimia ja rehellisiä vastauksia omista mielipiteistään. Iso peukku heille kaikille, ja kiitokset ennen kaikkea osallistumisesta.

Analyysi jakautui neljään alalukuun, jotka jokainen jakautuivat vielä omiin alalukuihinsa. Ensimmäinen analyysin pääluku keskittyi verkostojen antamiin mahdollisuuksiin (luvussa "verkostoituminen nähdään toimintaedellytyksenä"), jonka alalukuina olivat "sosiaaliset verkostot ovenavaajina", "verkostoituminen on taktikointia" ja "suhteiden välineellistyminen". Toinen alaluku keskittyi sosiaalisen median vaikuttajan minäkuvaan (luvussa "sosiaalisen median vaikuttajan on osattava tehdä itsestään kiinnostava") sen alalukujen ollessa "työ ja arki voivat sekoittua", "pääoma osana yksilön arvoa", "maine voi vaikuttaa suosituksiin" ja "kasvotusten oon enemmän ihminen". Analyysin kolmas alaluku oli edellisiä lyhyempi, ja siinä käsittelin tavoitteellisuutta sosiaalisessa mediassa (luvussa "sosiaalisen median vaikuttaja tietää, mitä tekee") alalukujen ollessa "sosiaalista mediaa hyödynnetään" ja "tavoitteellisuus vaihtelee". Viimeinen alaluku liittyi Bourdieun pääomateoriassa merkittävässä roolissa olevaan valtaan (luvussa "valta jakautuu sosiaalisessa mediassa epätasaisesti") sen alalukujen ollessa "hyvää sisältöä voi luoda kuka tahansa" ja "mediassa saavutettu valta on vaikutusvaltaa".

"Sen tiedostaa tavallaan, et jos sä et oo aktiivinen (sosiaalisessa mediassa), 

niin siitä tulee olo, ettei olis aktiivinen elämässä muutenkaan." (Haastateltava)

En tiedä teistä, mutta mä itse innostun niin paljon näistä aiheista. Nuo otsikot saavat mun sisälle sellaisen tunteen, että haluan tietää aiheesta kaiken. Koska kyllä, olen väkisinkin samaa mieltä, kun itse tuon olen paperille raapustanut. Hauskinta tässä on se, että pystyin samaistumaan lähes jokaisen haastateltavan fiiliksiin. En avaa tuloksia sen enempää, vaan jokainen innokas voi lukaista tutkielmasta haluamiaan kohtia joko valikoiden tai sitten koko homman kerralla lukaisten. Samalla heitän lukusuosituksen muutama vuosi sitten julkaistusta Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan tutkimuksesta "Kovaa työtä olla minä", joka kertoo muotibloggaajista mediamarkkinoilla. Vaikka en käyttänyt teosta lähteenäni, sain siitä aikoinaan paljon ajatusta omaan tekemiseeni.

"Tulee välillä fiiliksiä, et pitää laittaa päivitys someen, et jengi tietää mun olevan olemassa.

( -- ) On välillä päiviä, ettei jaksa kolmeen päivään laittaa sisältöö ihan niin aktiivisesti, niin sit ensimmäinen lause mil mä sen jälkeen alotan on ”anteeks, etten oo..”. ( -- ) sillon mä havahdun, et herranjumala enhän mä pyydä ihmisiltä anteeks etten oo tehnyt tiettyy sisältöä." (Haastateltava)

Millaisen arvostelun tästä sitten sain? Myönnän ihan avoimesti, että olen täysin noviisi akateemisten tekstien kirjoittamisessa. En pidä tutkielmaani hyvänä, mutta näin ensikertalaiseksi olen kuitenkin tyytyväinen. Olin aluksi kuulemma liiankin kriittinen tutkielmani arvioinnissa, ja ohjaajani joutui kehottamaan mua poistamaan tekstistä kohtia, joissa kerroin, miten kokematon olen tällaisten tekstien kirjoittajana. Uskon myös, että olisin voinut saada työstäni paljon paremmankin arvosanan, jos olisin käyttänyt siihen enemmän aikaa ihan esimerkiksi sillä, etten olisi tehnyt sitä tässä vaiheessa opintoja tai töiden ohella. Tärkeintä mulle oli kuitenkin päästä läpi.

Yliopistossa gradut arvioidaan ylioppilasarvosanoin siten, että huonoin arvosana on I (0 pistettä) ja paras L (7 pistettä). Tutkielma arvostellaan seitsemän kohdan avulla, jotka ovat tutkimusaihe, tutkimusongelma, teoreettinen viitekehys ja kirjallisuuden käyttö, aineisto, analyysi, päätelmät ja argumentointi sekä tutkimuksen raportointi. Sain kolmesta kohdasta arvosanan kuusi ja neljästä arvosanan viisi. Näin ollen keskiarvoksi tuli 5,4 ja arvosanaksi M. Kirjallinen arvostelu kuului seuraavasti:

"Tutkielma on kaikin puolin asiallinen, siisti ja johdonmukainen kokonaisuus. Tekijä on paneutunut huolellisesti tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin. Heikkoutena voidaan pitää analyyttisen käsitteen puutetta ja siten analyysin jäämistä hieman kuvailevaksi. Näiden heikkouksien vastapainoksi tutkielmassa on monia vahvuuksia. Se muodostaa selkeän, loogisen ja asiallisen kokonaisuuden. Erityisiä ansioita ovat ajankohtaiseen ilmiöön tarttuminen, vahva teoriapohja sekä huolellisesti kerätty tutkimusaineisto." Allekirjoitan täysin tuon kuvailevuuden, koska ihan tutkielmaani kirjoittaessani pohdin, miten kevyttä tekstiä olenkaan tuottamassa. Mutta hei, läpi meni! Sille voi kilistää kertaalleen.

"Sun pitää tehdä itestäs kiinnostava. YouTubessa lapsetkin tekee videoita 

ja ne on siellä omana ittenään. Tosi harvassa ammatissa ollaan omana ittenään, 

urheilija ehkä lähin. Silleen, että siinä antaa kaiken itestään." (Haastateltava) 

Kuten kerrottu, näin kesän kunniaksi jätin opinnot hetkeksi lomalle. Syksyllä mulla on vielä muutaman kurssin verran maisterivaiheen sivuainetta tehtävänä, minkä lisäksi aloitan lukemaan sosiaalipsykologiaa ihan vaan omaksi ilokseni. Keväällä en opiskele, vaan vietän Macon kanssa Espanjassa tammi-huhtikuun ehkä muutamia hassuja verkkotenttejä tehden. Tuskin vaan niitäkään! Mutta ei tässä toimettomaksi jäädä, sillä työnantajani osallistui Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteistyössä tekemään #tekoälyhaasteeseen, jonka tavoitteena on kouluttaa prosentti Suomen väestöstä tekoälyn perusteisiin tämän vuoden aikana. Mukana on käytännössä kaikki merkittävät yritykset Suomesta, kuten KONE, Finnair, Fazer, Posti.. You name it! Ja valtakunnanmediat myös. Innostuin tästä ihan valtavasti, ja siksi tartuin haasteeseen. Tarkoituksena on siis suorittaa verkkokurssi tämän kesän aikana, yhteensä noin 60 tuntia englanninkielistä opiskelua tekoälystä. Lisää voi lukea täältä. Kannattaa vinkata omalle työnantajalle!

Mutta se paasaamisesta. Mun piti lähteä tänään töiden jälkeen salille, mutta innostuin kirjoittamaan tätä romaania. Siispä kimpsut ja kampsut kasaan ja äkkiä tallille, ennen kuin kello alkaa olemaan ihan liian paljon! Toivottelisin teille pääsykoeurakan kanssa painiville tsemppiä koeurakkaan, mutta se taitaa olla suurimmalla osalla jo ohi. Siispä annan isot tsempit kaikille, kyllä se opiskelupaikka sieltä napsahtaa! Pitäkää mieli korkealla, tästä tulee teidän kesä :)

Ps. Jos et ole vielä ehtinyt osallistumaan HIHS-lippujen arvontaan, onnistuu se tästä postauksesta. Jätä vain oma nimesi, sähköpostiosoitteesi ja kesätoivotuksesi, ja olet mukana lippupaketin arvonnassa!