maanantai 3. joulukuuta 2018

#1030: Aika ilman yhteyttä ulkomaailmaan

Joudun siirtymään vuosissa rutkasti taaksepäin, kun yritän muistella aikaa, jolloin olen päässyt hyppäämään kolmella eri hevosella yhden viikon aikana - ja vieläpä kahdessa estevalmennuksessa eri valmentajien opeissa. Tätä herkkua ei tule vastaan liian usein, ja kuluneen syksyn aikana estevalmennukset ovat muutenkin jääneet varsin vähäisiksi Macon ollessa kevyemmällä käytöllä. Onni onnettomuudessa on toki se, että olen saanut mahdollisuuden treenata Pennon kanssa esteillä jopa viikottain. Näin esteratsastus ei ole jäänyt kokonaan pois kuvioista!

Viime viikko oli kuitenkin poikkeus, sillä tajusin vasta lauantaina tilanteen itsekin: olin ihan oikeasti päässyt hyppäämään viikolla kolme kertaa eri tilanteissa. Vastaava hetki on ollut viimeksi varmasti joskus Tahko Areenan aikoina, jolloin saatoin hypätä yhdessä päivässä kymmenen eri ratsua. Tai tarkemmin ajateltuna kolme ratsua on saattanut mahtua hypättäväksi yhdelle viikollepuolisentoistakin vuotta sitten, kun hyppäsin yhtä aikaa Hämpsillä, Macolla ja Vilholla. Oli miten oli, pitkä aika tästä kuitenkin jo on kulunut. Kivaa vaihtelua siis.

Parasta monessa hyppykerrassa on ehdottomasti se, miten erilaisia kukin hevosista oli. Tiistaina osallistuin estevalmennukseen Macon kanssa ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun, ja kuten aiemmassa postauksessa kerroin, oli meillä ihan älyttömän mukavaa. Torstaina sain vähän yllättävän mahdollisuuden hypätä tutun hevoskaverini Kallen kanssa estevalmennuksessa illan pimeinä tunteina, ja se jos jokin olikin hauska juttu! En nimittäin ollut koskaan aiemmin hypännyt Kallella pieniä kavaletteja tai puomijumppia kummempia tehtäviä, ja vaikka esteet pysyivät tuollakin tunnilla varsin maltillisen korkuisina, oli Kallen kanssa oivaltavaa tehdä treeniä erilaisten tehtävien avulla. Lauantaina vuorossa oli puolestaan Pennon estetreeni, jossa keskityimme rytmiin ja kaarteiden ratsastamiseen. Kolme hyvin erityylistä hevosta, jotka antoivat kuitenkin loppujen lopuksi kukin oikein kivan tunteen selkään saakka. Erilaisille hevosilla ratsastaminen on niin hirmuisen kehittävää!

Kuvituskuvina ihanan Petra Lönnqvistin ottamia upeita kuvia viime talvelta!

Olin siitä onnekkaassa tilanteessa, että sain jokaisesta kolmesta hyppykerrasta videomateriaalia. Harmillisen tilanteesta teki tosin se, että ainoastaan Kallen valmennusmateriaalit on kuvattu kameralla - muut kaksi hyppykertaa taltioitiin puhelimen muistiin. Kallen hyppymateriaalit odottelevat koneella editointia, mutta puhelimella taltioidut klipit päätyivät lopulta kolmansille osapuolille, kun puhelimeni varastettiin. Näin ollen noita videoita ei oletettavasti tulla näkemään enää koskaan, sillä puhelinta on tuskin saatavilla takaisin varkaiden käsistä. Huono tuuri, sillä meidän porukasta kolmelta vietiin puhelimet - ja käsittääkseni puhelinvarkauksia tapahtui samassa paikassa lähemmäs kymmenen kyseisenä ajankohtana. Jotain hyvääkin, ettei pelkkää huonoa: nämä pari päivää ilman puhelinta ovat olleet kovin vapauttavia, koska en ole voinut ottaa yhteyttä ulkomaailmaan, eikä kukaan vastaavasti ole tavoitellut allekirjoittanutta. 

Tähän liittyykin hauska tarina, sillä harvemmin sitä tulee ajateltua, miten paljon puhelin vaikuttaa omaan elämään ja sen sisältöön. Olimme tosiaan lauantaina viettämässä kaveriporukalla aikaa Riders' Galassa Järvenpäässä ja suuntasimme tilaisuuden jälkeen isommalla porukalla paikalliseen baariin. Koska mulla ei ollut taskuja tai laukkua, annoin puhelimeni ja korttini kaverini olkalaukkuun, joka oli suljettava malli ja siksi kovin turvallisen oloinen vaihtoehto. Harmillisesti tämä ei auttanut, sillä ammattilaisvarkaat nappasivat puhelimia ihan jokaiselta epäonnekkaalta mukaansa. Samalla laukusta oli lähtenyt myös kaverini lompakko, jossa oli mun kortti. En siis päässyt taksilla kotiin, joten suuntasin kaverini luokse yöksi samalla kyydillä. Kun hän aamulla lähti pitämään tunteja muualle, ei mulla ollut mitään tekemistä, koska talossa ei ollut nettiyhteyttä tai mulla puhelinta ja autokin oli Järvenpäässä. En saanut nukuttua, joten aloin siivoamaan. Voitte kuvitella, että olisin muuten varmasti maannut sohvalla tuijottamassa Netflixiä koko päivän! Koko päivän ajan jouduinkin tilanteisiin, joissa yritin milloin tarkistaa säätä, katsoa uutisia tai kuunnella musiikkia puhelimestani vain huomatakseni, että eihän se onnistukaan. Onneksi illalla kotiin päästyäni kaivoin kaapista iPadin, jolla pääsin edes Facebookiin ja lukemaan uutisia. Muut somekanavat ovat kyllä edelleen tavoittamattomissa, sillä suojasin ne niin hyvin, että ne vaativat toisilta laitteilta kirjautuessa varmistuskoodin puhelimeen. Jonka liittymä on nyt suljettu. Heh. Käyn varmasti huomenna ostamassa uuden puhelimen, mutta nautiskelen vielä tänään tätä pulloposti-elämää. Kauhean vähän stressiä, kun ei tiedä, mitä ympärillä tapahtuu!

Se siis selityksenä, jos joku ihmetteli, miksei esimerkiski Instagramin joulukalenteri ole päivittynyt viikonlopun jälkeen. Nämä joulukalenterit ei nyt taida ottaa onnistuakseen :D



Mutta takaisin hevosiin ja hyppäämiseen! Koska kerroin jo aiemmin Macon treeneistä, en lähde avaamaan sitä kokonaisuutta sen tarkemmin tässä postauksessa. Kallen ja Pennon hypyt menivät kumpikin ihan kivasti, vaikka toki Kallen kanssa mulla oli aluksi hieman hakemista rytmin ja tempon suhteen. Kuten sanottu, esteet pysyivät hyvin pieninä, joten mun oli luvallista ratsastaa ihan reippaasti normaalia ratatempoa pienemmässä laukassa esteille ja vain hakea sitä hyvää paikkaa rennolla istunnalla. Ajatuksena kaikessa tekemisessä oli se, että mulla tuli olla aikaa niin esteen jälkeen kuin sitä ennen. Aikaa ajatella ja ratsastaa huolellisesti jokainen askel, jotta homma ei menisi pelkäksi matkustamiseksi.

Helpommin sanottu kuin tehty! Kalle oli kovin innoissaan ja alkoi kuumua hyppäämisestä enemmän kuin mitä sileän treeneissä yleensä, joten jouduin pariin otteeseen lähestymään esteitä ties minkä singahtamisen ja koikkaloikan siivittämänä. Kivaa tietysti, että ruunalla on hauskaa - sehän se on kaikessa tekemisessä tärkeintä. Suurin haaste itselleni oli istua hevosen ympäri ja rentouttaa oma kroppa sinne satulaan sen sijaan, että seison jalustimilla ja naureskelen sille, miten kovaa Kalle menee esteeltä toiselle. Kappas vain - kun sinne satulaan istui koko painolla (toki edelleen liikkeen mukana ollen), hidastui se vauhtikin samalla kuin itsestään. Ja kun esteen jälkeen ajatteli oikeasti ratsastavansa suoraan, eikä alkanut heti tähdätä seuraavalle esteelle kaarevan linjan toisessa päässä, oli tekemisessä kontrolli ja ajatus mukana. Ihan perusjuttuja siis, mutta toisinaan todella hyvä päästä toteuttamaan näitä uusien nelijalkaisten kanssa. Niiden tuttujen hevosten parissa kun tuppaa usein muuttumaan kaikki enemmän tai vähemmän itsestäänselväksi.

Penno oli puolestaan ihan yhtä mukava kuin aina ennenkin. Se on suoristunut viimeisen kuukauden aikana todella paljon, joka helpottaa monelta osalta työskentelyä myös esteillä. Haasteena on toki vielä laukan kantovoima eli hevosen tasapaino ja jaksaminen, mutta nekin paranevat ajan kanssa eteenpäin. Päätin tehdä ruunan kanssa harjoituksia juuri laukan pyörimistä parantaakseni, joten lähestyin kahta pystyä pienillä kaarteilla säilyttäen laukan rytmin esteelle saakka pyörivänä. Tärkeintä oli saada hevonen suorana perille ilman, että laukka kuoli kaarteeseen. Toinen tehtävä oli puolestaan pitkällä sivulla vähän jumppatyylinen linja, jossa tulin kolmelta innari-kavaletilta kahdella laukalla okserille. Tuolla innarilla sai hyvin laukan kasaan, joten okserille oli helppo tehdä kivoja hyppyjä ihan jo esteen kokoisille esteille. Pennon kanssa tuollaiset 110cm esteet tuntuvat samalta kuin hyppäisin Macon kanssa 140cm esteitä. Se on niin pieni, mutta silti yritteliäs!

Näillä fiiliksillä siis uuteen viikkoon! Koska viime viikolla päästiin nauttimaan hyppäämisestä ihan kunnolla, ei tällä viikolla vastaavasti varmasti tulla hyppäämään kertaakaan. Sen sijaan nautitaan vielä kävelystä Macon kanssa ja vietetään aikaa kaveriporukalla itsenäisyyspäivän merkeissä. Ja käydään Virossa! Tekemistä siis riittää, vaikka treenejä ei kerrykään. Vaihtelevasti molempia, eipähän pääse kyllästymään ;)

Kivaa alkanutta viikkoa!

10 kommenttia

  1. Ihana postaus! Toivottavasti varkaat saataisiin kiinni, vaikka se vähän epätodennäköistä saattaa ollakin. :/

    Mulle on niin ihanaa lukea sun tekstejä, kun kirjoitat blogia tosi kivasti, eikä pääpaino pysy aina pelkässä ratsastuksessa, vaan kerrot myös vähän sun elämästä tallin ulkopuolella! :)

    Ihanaa viikkoa sulle ja virkistävää matkaa Viroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eve! Ihanaa viikkoa myös sulle :)

      Poista
  2. Onpa törkeää tuo varastaminen! Toisaalta kaikki on nykyään kiinni somessa ja välillä kaipaa sitä (ei kyllä varastamisen kautta), että ei tulisi pakonomaistatarvetta päivittää someen kuvaa, kun hevonen tekee jotain hauskaa vaan nauttisi siitä hetkessä. Kiva postaus ja jään innolla odottamaan videoita Kallesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, ihan mukava tämä irtiotto on pakotettunakin ;) Mutta kai se puhelin on pian hommattava, ettei jää ihan ulkopuoliseksi elämästä :D Kiitti!

      Poista
  3. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta voisitko tehä postausta liittyen jotenkin talouteesi. Ilmeisesti olet hyvässä työpaikassa ja sinulla on hyvin varaa harrastaa. Oletko mielestäsi saavuttanut sen missä olet nyt onnen avulla vai oletko säästänyt jokaisesta pennistä? Olen pian itse muuttamassa asumaan omaan kämppään Helsingin seudulle ja olisi kiva kuulla jotain säästöniksejä, jos sinulla niitä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talousasioissa en ole ehkä se paras neuvoja, mutta voisin miettiä tätä hieman laajemmalta kannalta ja yrittää kirjoitella tuosta jotakin ajatuksia ylös tämän kuun aikana vielä :) Kiitti ideasta!

      Poista
  4. Pakko sanoa että on muuten ihan mahtavia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, Petra on ihan mielettömän taitava kuvaaja! :)

      Poista
  5. Oho, harmillinen juttu toi varkaus :/ Kiva että olet päässyt esteille vaikka Macon kanssa ei olekaan voinut hypätä. Niin, ja vau mitä kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo on inhotaviai kyllä, mutta minkäs niille lopulta mahtaa :/

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat