#1042: Hevosentuoksuinen viikonloppu

Toimistoaikoihin työskentelevän ihmisen elämä rytmittyy usein kolmeen osaan: arkeen, viikonloppuihin ja lomaan. Koska lomia on suhteellisen vähänlaisesti, pyörii ainakin allekirjoittaneen tekeminen pitkälti siis arjen ja viikonloppujen ympärillä. Hyvin pelkistetysti se tarkoittaa sitä, että maanantaista perjantaihin istun päivät työpaikalla milloin missäkin päin Helsinkiä tai muuta Suomea siten, että tallille ja muiden harrastusten tai kavereiden pariin ehtii korkeintaan kello kolmen jälkeen - toisinaan ei ollenkaan. Viikonloput sen sijaan ovat varsinkin näin talviaikaan varsin vapaita, kun kisoja tai muita pakollisia menoja tuntuu olevan vähemmän. Silloin on siis toden teolla aikaa tehdä juuri sitä mitä kulloinkin parhaaksi näkee.

Ei liene tarpeen sanoa, että moni meistä hevosihmisistä haluaa käyttää vapaa-aikansa tallilla rakkaiden nelijalkaisten parissa. Niin kävi myös mulla, vaikka perjantaina pohdinkin ääneen sitä, miten mulla oli kerrankin viikonlopun osalta täysin tyhjä kalenteri tallireissuja lukuunottamatta. Viime viikolla tuli nukuttua ihan liian vähän viitenä yönä putkeen, joten nukahdin perjantaina käytännössä ennen kuin ehdin edes ajatella katsovani esimerkiksi jotakin hyvää elokuvaa illan päätteeksi. Univelat kuittaantuivat mukavasti yhdentoista tunnin yöunilla, jonka jälkeen olo oli yhtä pirteä kuin nuorella varsalla, joka laukkailee vihreällä niityllä perhosia jahdaten. Ei yhtään pöllömpi tapa aloittaa viikonloppu!

Hyvin pitkien ja levollisten yöunien jälkeen oli mukavaa syödä aamupala rauhakseltaan ja käydä kolaamassa pihamaata lumen peitosta. Enpä muistanut, miten tuokin harrastus käy urheilusta: tunnin lunta työnneltyäni oli selkä ihan märkänä hiestä, eikä kädetkään olleet välttyneet rakoilta. Mutta kivaa se oli siitäkin huolimatta, että lumi oli painunut varsin ikävästi kasaan ja saanut jo kertaalleen uudelleen jäätyneen pinnan tehden hommasta entistäkin raskaampaa. Sää oli kuitenkin kuin morsian konsanaan, eikä siinä musiikkia kuunnellessa ja iloisesti laulellessa voinut toivoa parempaa aktiviteettia siihen hetkeen. Tallillekin oli kiva lähteä, kun aamu oli aloitettu jonkinlaisella hyötyliikunnalla.

Kamalasti puhelinkuvia nyt tässä postauksessa! Tässä me Macon kanssa nautitaan lauantaista :)

Tallille päästyäni kello lähenteli kahta. Kävin heti ensi alkuun seuraamassa tovin verran Hauke Lutherin valmennuksia nyt, kun tämä saksalainen huippuvalmentaja sattui olemaan tallilla juuri samaan aikaan jakamassa oppejaan suomalaisille esteratsastajille. Hauke käy Stable Novassa noin kerran kuukaudessa aina kahden päivän ajan, joten noita valmennuksia pääsee halutessaan seuraamaan ihan säännöllisesti vaikka ulkopuolisetkin. Kauhean kauan en kuitenkaan maneesissa viihtynyt, sillä sää toden teolla houkutteli ulos. Siispä nappasin Macon karsinastaan kulkusuuntana maastoreitit, jonne lähdimme kävelemään ihan jalkaisin nauttien tammikuisesta auringonpaisteesta. Maco on aivan mainio kävelykaveri, joskin sen puuhakkuus on joskus kovin rasittavaa. Lauantaina meidän lenkin suurimmat ansiot Macon mielestä olivat ehdottomasti naapuritallin hevosien ihmettely ja lumen alta löydettävät heinänkorret. Kuten ruunan ulkomuodosta näkee, on se suorastaan nälkiintynyt ja tarvitsee siksi kaiken ylimääräisen ja saatavilla olevan ravinnon, vaikka sitten sieltä hangesta kaivettuna (ja jottei kukaan ottanut tätä tosissaan, painotan kyseisen virkkeen olevan huumoria - kutsummehan Macoa tallilla FätiMakkaraksi sen lihapullamaisen olomuodon vuoksi).

Hyvässä säässä ulkoilu tuo hymyn ihan kenen tahansa huulille. Kun päivälenkkimme oli ohitse, talutin ruunan takaisin talliin ja lähdin itse kävelemään parinsadan metrin päässä olevalle naapuritallillemme, jossa autoin kaveriani hänen hevostensa liikutuksessa. Tai tarkemmin ottaen en tokikaan kiivennyt itse ratsujen kyytiin, vaan toimin groomina hoitaen aina edellisen hevosen poislaiton ja seuraavan kuntoolaiton kävelytyksineen, jotta ratsastus sujui ratsastajalta aikataulussa. Groomina toimiminen oli kyllä mukavaa vaihtelua, vaikken sitä toki työkseni tai edes kovin säännöllisesti jaksaisi ihan hyvää hyvyyttäni tehdä. Tulee ihan nuoruusajat mieleen, sillä tuotahan se työ Belgiassa ja Hollannissa pitkälti oli! 

Lauantain päiväkävelyn saldona oli luminen turpa ja itseensä tyytyväinen hevonen.

Harmaata! Yksi groomattavista hevosista oli tämä tamma, väritykseltään kuin Maco :)

Vaan on se oma harmaa silti paras ♥

Jos jotain osaan, niin olla tehokas ja aikaansaava tuollaisissa tilanteissa. Siispä olin tyytyväinen lopputulokseen, kun ehdin kävelyttämään seuraavaa hevosta maneesiin ennen edellisen lopetusta tai kun kerkesin jaksottamaan jonkun hevosen kylmäyksen siten, että ehdin samalla harjaamaan toisen ja varustamaan sen kuntoon putsaten samalla edellisen varusteita. Ja kun kaikki varusteet olivat putsattuna paikoillaan, loimet kaapeissa ja hevoset karsinoissa ennen kuin aikaraja tuli vastaan, olin salaa ylpeä siitä, että olin voinut olla avuksi edes tuon verran. Eivät ne kaikki organisoitumistaidot ole menneet hukkaan sieltä ajoilta, kun maailman huiput käskyttivät tekemään asiat ripeästi ja järkevästi. Vaikka silloin se saattoikin tuntua ajoittain turhalta nalkuttamiselta. Mikäpä ei teinin mielestä olisi tuntunut ;)

Vaan eipä se tekeminen loppunut lauantain osalta tuohon, sillä olimme sopineet Macon hoitajan Idan kanssa ratsastusharjoitteita vielä illan päätteeksi Stable Novaan. Lähdinkin siis kuuden jälkeen takaisin Macon kotitallille, jossa tein ruunalle puuron valmiiksi ja aloitin jo sen kuntoonlaiton Idan liittyessä hetken kuluttua seuraamme. Yhdessä puuhastellen ruuna pääsi nauttimaan oikein tuplahuomiosta, mikä ei ollut sen mielestä yhtään hullumpi tilanne. Seitsemän aikoihin olimme maneesissa vähän normaalista poikkeavalla järjestelyllä, sillä satulassa istui mun sijaan Ida tarkoituksenaan kokeilla Macolla ratsastamista ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Aiemmin hän on toki kävellyt Macoa selästä käsin, mutta varsinaista ratsastusta ei ole tapahtunut, sillä haluan olla näissä tilanteissa itse paikalla Macon kiltteydestä huolimatta. Uusia haasteita siis Idalle!

Olin oikein iloinen siitä, miten kivasti parivaljakolla menikään. Ida on tottunut ratsastamaan pienemmillä hevosilla ja poneilla, joten ison hevosen kyytiin kipuaminen on aina oma juttunsa. Lisänä on tietysti jännitysmomentti, kun ratsastaa uudella hevosella ensimmäistä kertaa. Macoon Ida on toki saanut tutustua jo kohta parin kuukauden ajan, mutta onhan tilanne toki erilainen, kun hevosella pitäisikin mennä käynnin sijasta vähän reippaammin eteen. Turha oli kuitenkaan jännittää, sillä kaikki meni paremmin kuin hyvin ja ratsastuksesta taisi nauttia niin Maco kuin Idakin. Maco on siitä mahtava tyyppi, että kokeneemman ratsastajan alla se osaa olla herkkä ja reaktiivinenkin, mutta aremman tai kokemattomamman ratsastajan kanssa se ottaa selvästi varovaisemmin. Toki se on myös tottunut tietynlaiseen tapaan toimia, joten se ei välttämättä aina ymmärrä, mitä siltä halutaan, jos ratsastaja jää puristamaan vaikkapa polvella pyytäessään hevosta eteen. Ihan samalla tavalla, jos meikäläinen yrittää saada säkää ylös sallien kuitenkin samalla hevosen nojaavan kädelle. Ikuisia ongelmia, joista pitäisi vain yrittää päästä eroon.

Yksi groomattava lisää: 4v ori, tällä kertaa ruskeana.

Maco ja hoitaja Ida ♥

"Pakkohan sieltä on löytyä ruokaa?!"

Mutta olen kyllä niin kiitollinen ja iloinen noin ihanasta hoitajasta, joka on meidän tiimiin löytynyt! Ida on ihan huippu, ja sen ovat huomioineet myös muut meidän tallilaiset. Macokin tykkää, kun sillä on yksi lisäkäsipari paijaamassa ja antamassa herkkuja. Ida tekee kaiken niin tunnollisesti ja juuri mun ohjeiden mukaan ollen kuitenkin maalaisjärkinen ja oma-aloitteinen, etten kyllä toivoisi parempaa lisää helpottamaan hevosenomistajan arkea. 

Tallipäivä loppui lauantaina vasta pitkälti yhdeksän jälkeen. Naureskelin itsekseni, miten voikin olla ihmisellä vähän sisältöä elämässään, kun perjantainakin tuli vietettyä tallilla aikaa iltamyöhäisellä. Meitä oli perjantaina tallilla vielä kymmenen aikaan aika iso porukka normaaliin verraten, emmekä osanneet edes sanoa, mitä perjantai-iltaisin voisi tehdä toisin. Tallillahan sitä ollaan, tietysti! Ja hyvä niin.

Lauantaista jäi hymy huulille jo ihan säänkin vuoksi, mutta viikonlopun kruunasi ehdottomasti sunnuntai viiden tallin ja kolmen hevosen ratsastuksen osalta. Vai miltä kuulostaisi kunnon matkailu, jonka reitti menee kutakuinkin näin: Eriksnäsin ratsastuskeskus - Tiipii-talli - Stable Nova - Kytäjän kartano - Stable Nova - Stable Chablis. Ja ennen kaikkea hevoset, joiden selkään pääsin kipuamaan: Dumle, Maco ja Penno. Mutta näistä lisää ihan omassa postauksessaan, sillä tuo 11 tunnin tallipäivä ei valitettavasti mahdu enää tähän postaukseen. Jatketaan siis juttua taas myöhemmin tällä viikolla!

Oletko sä päässyt viettämään tallipäiviä oikein pitkän kaavan mukaan lähiaikoina? :)