#1043: Uusi vuosi, uudet suunnitelmat

Joskus tuntuu siltä, että vuorokaudesta toden teolla loppuu tunnit kesken. Alkuvuosi on ollut melkoista haipakkaa, sillä uusi työ on verottanut osansa jatkuvalla uuden oppimisella, yliopistolle on jälleen kipitetty ahkerasti valmistuminen silmissä kiiltäen ja Macokin on palannut normaaliin treeniin, joka osaltaan vie aikaa siihen puolen tunnin kävelytykseen tai kevyeeseen ratsastukseen verraten. Kun mukaan ujuttaa vielä ihmissuhteiden ylläpidon, normaalit arkityöt kotona ja ihan sen yleisen liikunnan, on paketti aikalailla kasassa. 

Siihen päälle olen ollut viime aikoina melko työllistetty sosiaalisen median puolelta, vaikka blogiin tai muihinkaan kanaviin ei ole tullut materiaalia niinkään tuotettua. On tullut luvattua osallistua puhujaksi erääseen tapahtumaan, annettua haastatteluja eri suuntiin ja tietysti kuvattua materiaalia ihan normaalista hevosarjesta tulevaisuutta varten. Tosi kivoja juttuja, joista olen äärimmäisen kiitollinen ja innoissani - mutta samalla ne osaltaan työllistävät ja vievät aikaa muulta tekemiseltä. Tämä siis pienenä alustuksena siihen, miksei blogissa ole ollut elämää pariin viikkoon, ja toisaalta miksi samanlainen hiljaisempi elämänrytmi saattanee jatkua vielä helmikuun ajan. Kuten joskus olenkin sanonut, pyrin panostamaan tekemisiini täysillä ja jos se tarkoittaa jostakin vähentämistä, on blogi ja sosiaalinen media aina ensimmäinen kärsijä. Mutta ei anneta sen häiritä! Nyt on lauantai ja luvassa todella ihana päivä tallilla pulkkaratsastuksen ja kavalettivalmennuksen parissa, unohtamatta huippuja tallikavereita. Siispä hymy huulille ja nopeat päivitykset tänne ennen kuin suuntaan kulkuni lumiseen luontoon.

Paljon olisi kerrottavaa, kuten arvata saattaa. Maco on tosiaan palannut ihan normaaliin elämänrytmiin, joskin varsinaiset isommat esteet saavat vielä odottaa helmikuun alkuun. Niin, parin viikon päästä meillä on virallisesti lupa tehdä taas kaikkea ihan normaalia. Marraskuussa, kun eläinlääkäri suositteli kahden kuukauden hyppylomaa ja laukkapainotteista työskentelyä, tuntui ajatus normaalista treenistä luonnollisesti todella kaukaiselta. Aika menee kuitenkin tuttuun tapaan todella nopeasti, eikä tässä kahden kuukauden aikana ole tarvinnut juuri pohtia tarkemmin sitä, milloin pääsemme jälleen tekemään sitä, mistä me molemmat pidämme eniten. Kevään suhteen ajatukset ovat aikalailla selkeät, mutta toki kaikki voi muuttua, kuten elämässä yleensäkin. Haluan ajatella tulevaisuuden mahdollisuutena, mutta pitää tietysti realiteetin mukana: jos Maco ei syystä tai toisesta tuntuisi esimerkiksi syksyllä hyvältä, pitää miettiä vakavasti, kannattaako hevosen hoitoihin laittaa tuhansia euroja rahaa peräjälkeen vai olisiko sen paikka taivaslaitumilla. Vaikka tuo kuulostaa ikävältä ajatukselta, ei elämä kaadu siihen, ettei mukana olisi se itselle rakas ja tärkeä hevonen. Aina sitä keksii muuta: vaikka sitten aloittaa kirjoittamaan väitöskirjaa tai ostaa joskus uuden hevosen, jos siltä tuntuu ja resurssit sen sallivat.

Muutamia kuvia tältä viikolta, kun menimme puomeja ja kavaletteja ensimmäistä kertaa :)

Ilmeestä varmasti näkee, miten iloinen olin!

Nyt ei kuitenkaan ole syytä maalailla piruja seinille, vaan nauttia hetkestä ja elää täysillä. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei Maco ole tuntunut sitten viime talven näin hyvältä sileällä kuin nyt. Enkä tarkoita ratsastettavuutta, vaan yleisesti sen liikkumista ja jollain tavalla myös tasaisuutta. Raviin on löytynyt joustoa, mikä tuntui kadonneen syksyllä varmastikin juuri siksi, ettei ruuna ollut täydessä iskussa. Ja jotta kukaan ei tulkitse väärin, en missään nimessä myöskään väitä, että Maco olisi yhtäkkiä muuttunut liikeihmeeksi ja tulisi liitelemään valkoisten aitojen sisällä tulevalla kaudella napsien 60 prosentin tuloksia vaativista luokista. Ehei, siitä ei tule kouluhevosta tekemälläkään, siitä pitää huolen jo ihan sen melova liike ravissa - joka osaltaan rasittaa sen kroppaa. Mutta näin estehevosen käyttöikää ajatellen olemme menossa oikeaan suuntaan, jossa on löydetty jonkinlainen tasapaino sopivan treenin, levon, ylläpitävän hoidon ja ruokinnan suhteen.

Macon normaali arki koostuu nykyään pitkälti noin kolmesta kunnon ratsastuksesta viikossa, jonka lisäksi se saa maastoilla, kävellä käsikävelyssä ja olla toisinaan juoksutettavana. Käsikävelyä tulee tehtyä pääosin Macon hoitajan Idan toimesta, joka on korvaamaton apu arkeemme ihan jo siksi, että voin luottaa häneen täydellä sydämelläni. Pyrin järjestämään ratsastuksen rytmityksen siten, että Maco liikkuu ratsain sileällä, hypäten tai maastossa kahdesta kolmeen päivään putkeen, jonka jälkeen sillä on aina yksi kävelypäivä maastakäsin. Tuona päivänä voi olla mukana kevyt juoksutus tai maastoilua, mutta päivä on kuitenkin pääosin aina satulaton. Tällä rytmillä ruuna on tuntunut oikeinkin hyvältä ja motivoituneelta, sillä se on tapaus, jota ei kannata prässätä liikaa ja varsinkaan turhaan. Tiedättehän, se keski-ikäinen mies, joka mieluummin makaisi sohvalla nauttien sitä hampurilaisateriaa tv:n edessä... ;)

Ratsastuksen lisäksi Maco joutuu joka päivä tekemään venytykset porkkanoiden avulla. Siitä onkin tullut ihan haka ja samalla todella perso noille herkuille. Hauskinta on, miten se tarjoaa itsenäisesti esimerkiksi kumartamista laittamalla toisen jalkansa koukkuun ja toisen suoraksi. On se vaan fiksu! Tuon opettaisi helposti tekemään mitä vain namien perässä, vaikka kiipeämään sinne kuuluisaan puuhunkin. Yhtä lailla tärkeää on säännöllinen hieronta, josta vastaa meidän luottohierojamme Marko. Hän on ihan velho, sillä hän antoi samansuuntaiset diagnoosit Macon kipeistä kohdista jo ennen eläinlääkärin tsekkausta syksyllä. Juuri viime viikolla olleen hierontakerran jälkeen kuulin hyviä uutisia siitä, että Maco on jo lihaksistostaan paremman tuntuinen kuin viime vuoden lopussa, joten selvästi tehdyt hoidot ja toivottavasti sopivanlainen ratsastus on auttanut asiaan. Kuulemma siitä tulee vielä hyvä, kunhan päästään kunnolla ratsastamaan ja sitä kautta saadaan hevonen oikeaan asentoon eli juuri sinne takaosansa päälle, kuitenkaan lyhentämättä liikaa.

Maco ja Macon hoitaja Ida <3

Nyt vuoden vaihduttua ja takaisin treeniin palatessamme olen joutunut miettimään valmennuskuvioitakin uusiksi, sillä meidän pitkäaikainen ja erittäin sopivaksi todettu estevalmentajamme lähtee talvea pakoon muutaman oppilaansa kanssa Espanjaan. En koe olevani tarpeeksi taitava tekemään pohjatyötä Macon kanssa itsenäisesti, joten kontaktoin erästä erittäin kokenutta MM-kisoissa hypännyttä ja jopa maailmancupeissakin sijoittunutta ratsastajaa, jonka kanssa olemme sopineet valmennuskuvioista. Tiedän hänen olevan todella tarkka ja vaativa valmentaja, joka vaatii ratsastajaa sitoutumaan tekemiseen sataprosenttisesti. Olen tästä innoissani, sillä uskon saavani ihan erilaista ajattelua, järjestelmällisyyttä ja tavoitteellisuutta omaan ratsastukseeni. Ja vaikken taitava ratsastaja olekaan, uskon olevani hyvä oppilas ihan vain siksi, että haluan sitoutua tekemiseen sataprosenttisesti. 

Sellaisia ajatuksia tähän kohtaan viikonloppua! Mulla olisi paljon kerrottavaa esimerkiksi siitä, miten olen päässyt ratsastamaan viisivuotiaaksi kääntyneellä Dumlella oppien valtavasti uutta ajattelua nuorten hevosten kanssa olemisesta tai ihan vaikka siitä, miten arki on rullannut tallilla - tai miten ensimmäiset hypyt Macon kanssa sujuivat. Mutta valitettavasti yhden postauksen tekstimäärä on siltä osin rajallinen, ettei kaikkea kannata purkaa yhteen tekstiin. Yritän kuitenkin ennättää kirjoitella teille vielä viikonlopun aikana lisää kuulumisia, kun niitä on nyt pyydelty oikein urakalla muiden sosiaalisen median kanavien kautta. Nyt lähden kuitenkin valmistamaan aamupuuroa ja paistamaan kanaa iltapäivää varten, jotta pystyn nauttimaan tallilla pulkkaratsastuksen jälkeen jotain välipalaa ennen alkuillan valmennusta. Illalla ajattelin pulahtaa uimaan matkaa, sillä Helsinkiä hellii hirmupakkaset seuraavien parin päivän ajan. Huomenna maastoillaan - sanokaa mun sanoneen!

Ihanaa viikonloppua - tee jotain, mistä todella nautit! :)