Oho, nyt on vuorossa tämän blogin sadas postaus! Matka alusta tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta antoisa. Olen saanut paljon blogin kirjoittamisen myötä ja tulevaisuutta ajatellen tänne on säilytetty monia muistoja menneen vuoden ajalta. Lukijakuntakin on karttunut 780 kappaleeseen ja anonyymejä lukijoita on reilusti yli 600. Kiitos siis kaikille teille, jotka aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti blogiani seuraavat ja pitävät kommenteillaan ja muulla aktiivisuudellaan yllä mielenkiintoani tätä harrastusta kohtaan :)
Alkuun haluan nostaa esiin yhden elämänohjeen, joka on oikeastaan tämän blogin aihetta sivuuttava. Käyn tällä hetkellä lukiossa äidinkielen kurssia numero 6, joka käsittelee Suomen kirjallisuushistoriaa. Kuullostaa kuivalta ja sitä se välillä onkin. Luimme muutama päivä sitten lyhyen Maria Jotunin novellin Untako lienee, joka on kirjoitettu Suomessa 1913. Vaikka novellin kieli on vanhahtavaa ja sen vuoksi hieman kankeaa, loppui se mielestäni todella hyvin: "Siitä piti minunkin saada oppia se, ettei eletä ihmisten tähden, vaan itsensä ja ettei onni ole ostettavissa. Kun se kerran näyttäytyy, etkä avaa sille sydäntäsi, katoaa se ainiaaksi, häviää jäljettömiin, niin jäljettömiin, ettet enää tiedä, oliko se sitä, vai untako lienee kaikki." Mielestäni jokaisen tulisi noudattaa elämässään tuota ohjetta ja elää itsensä takia ja tarttua niihin pieneen ilon ja onnen asioihin, joita elämässä näyttäytyy. Onko teillä lukijoilla joitakin sanontoja/elämänohjeita/tms, joita pidätte hyvinä malleina elämää varten?
![]() |
| Tukholma viime viikolla. Aurinkoinen sää oli kyllä kuin luotu valokuvaamista varten! |
![]() |
| Happy face, Tukholma. |
Olin eilen aamulla todella ahkera, sillä nousin tallille jo kahdeksaksi (huom, normaalisti herään 10-11 välissä) ja ratsastin, nukuin tunnin päiväunet ja kävin jopa suihkussa ennen koulun alkamista. Tosiaan, kouluhan alkoi vasta yhdeltä, joten sitä ennen kerkesi tekemään vaikka mitä. Illalla mulla oli vielä Konstalla tunti Equstomissa, joten köröttelin sinne skootterilla ja olin jäätyä matkalla täysin tunnottomaksi. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin ja paluumatka sujui vähän leppoisammin. Cyra oli aamulla hieman ADHD, eikä laukkaamisesta meinannut tulla oikein mitään, mutta ratsastuksesta jäi kuitenkin hyvä mieli. Kokeilimme tehdä muutamia vastalaukkoja, mutta koska olen vääntänyt tammalla viime päivät vaihtoja, ei touhusta tietenkään tullut mitään. Cyra tarjosi kaikessa mahdollisessa laukanvaihtoa, joten tyydyttiin siihen, mitä siinä hetkessä kannatti olettaa. Konsta sen sijaan oli todella laiskalla tuulella ja sitä joutui ratsastamaan jatkuvasti eteenpäin. Itselleni tunti kävi suoranaisesti vatsalihasjumpasta, sillä ruunalla on kuitenkin sen verran isot liikkeet, että istuminen siellä käy työstä. Tunnin jälkeen valittelin muutamalle sitä seuranneelle ihmiselle, ettei ruuna ollut parhaimmillaan, mutta muut totesivat touhun näyttäneen hyvältä. Mulla oli samanlainen fiilis silloin syyskuun koulukisoissa, jolloin kuitenkin voitettiin. Eli tiedä sitten saako tuota hevosta edes näyttämään huonolta :D
![]() |
| Aika söpö paita mulla.... :) |
![]() |
| Kiva könötyskevennys! Cyra on saanut hieman massaa ja pyötistynyt parin viikon aikana. |

Sain tänään käyttööni isäni uuden kameran, Canon 60D:n. Käytän sitä tästä lähtien ensisijaisena kuvaamisvälineenä, sillä se on monella tapaa Canonin 450D:tä kehittyneempi ominaisuuksiltaan ja siinä kulkee mukana kätevästi HD videokuvaus. Testailimme sitä tallilla ystäväni Janitan kanssa ja pienen harjoittelun jälkeen kamerasta saa varmasti paljon irti! Näihin alla oleviin kuviin säädimme ISO-herkkyyden turhan suureksi, joten kuvat ovat liian rakeisia. No, virheistä oppii!
Huomenna mulla on jälleen vapaapäivä, joten Piude pitää Cyran kanssa estetunnin päivällä. Tunnin jälkeen suuntaamme matkan kohti Ypäjää ja Team Eurohorsesin kansallisia estekisoja, joihin menen töihin. Kamera on matkassa mukana, joten ehkä harjoittelen siellä sen käyttämistä. Kisoissa mukana on jälleen Sarina ja Steffi, joten hauskaa luulisi riittävän! Lähden Ypäjältä lauantaina, sillä sunnuntaina menen hyppäämään Cyralla pikkuluokan seuraestekisoissa lähitallilla. Kyseessä on tamman ensimmäiset kisat Suomessa ja lähdemme hakemaan sille mukavan kokemuksen.
Kauheasti tuli asiaa näin lyhyeen tekstiin. Toivottavasti nuo muutamat kuvat hiukan piristävät! Tulisipa lunta maahan, niin saisin otettua talvisia kuvia hevosista ja maisemista. Odottaako kukaan muu lunta ja kunnon talvea, vai oletteko enemmän kesäihmisiä? Mulla pyörii päässä jo joululaulut ja odotan innolla sitä aikaa, kun talo tuoksuu pipareilta ja glögiltä, kuusi on koristeltuna ja kaikilla on joulufiilis. Ehkä hieman kliseistä, mutta sitäkin ihanampaa :) Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!











































