tiistai 6. toukokuuta 2014

#342: Klinikkapäivä

Mulla oli julkaistavana toinen postaus ennen tätä, mutta ajattelin teitä kiinnostavan enemmän kuulumiset klinikalta. Siispä pieni tiivistys siitä, mitä saimme tietää ja miten tästä edetään!
 
Jokaisen kannattaa lukea tätä postausta ennen tuo alempi kisapostaus, sillä siinä selitän enemmän auki syitä klinikkakäynnille sekä Champin vatsan toiminnan viimeaikaista historiaa. Maanantaina kävimme siis Vermon hevosklinikalla kuvauttamassa ruunan vatsasta röntgenkuvat: kolme kappaletta kuvia ja toive selkeästä vastauksesta vatsavaivoihin. Kunpa se olisikin niin simppeliä! No, ainahan voi toivoa.
 
Sain Laaksolta lisää kuvia, kun ihana lukija Saara Hämäläinen oli ottanut niitä vaikka miten paljon! Iso kiitos siis
hänelle, kaikki tämän postauksen kuvat ovat hänen käsialaansa :)

 
Kuvista ei löytynyt mitään merkittävää hiekkakertymää, mutta paksusuolen poikittaisessa mutkassa hiekkaa oli jonkin verran. Muissa kohdin jäljellä oli ns. hiekanjyviä ja eläinlääkäri epäilikin, että aiemmin syöttämäni psylliumkuuri tai chiansiemen olisivat poistaneet hiekkaa tuolta alueelta ja jäljelle olisivat jääneet nuo taaemman alueen hiekat. Toisaalta noinkin pieni hiekkakertymä ei välttämättä aiheuta hevoselle pitkäaikaista löysää vatsaa (ellei hiekkaa tosiaan ole ollut enemmän aiemmin), joten epäilynä oli myös virusperäinen oire - maaliskuun virus olisi jättänyt suoliston ikään kuin kiputilaan, eikä se ole päässyt normalisoitumaan. Nämä olivat siis kaksi vaihtoehtoa ja kolmas oli sitten mahdollisuus vatsahaavaan, mutta sitä ei mietitty vielä sen kummemmin. Toisaalta oireilu voi johtua ihan jostain muustakin, esimerkiksi säilöheinästä (vaikka meidän heinässä ei säilöntäaineita ole, kun se on omista pelloista tuotettu).
 
Otimme Champista vielä kerran verenkuvan, jotta pääsisimme varmuuteen noista veriarvoista. Kaikki tulokset eivät kerenneet valmistua lähtöömme mennessä, joten jätin eläinlääkärille soittopyynnön ja asia varmistunee tänään. 
 

 
Hoito-ohjeet olivat hyvin selkeät: aloitin heti eilen Champille kaksi viikkoa kestävän psylliumkuurin, jossa syötän sille ohjeen mukaisen maksimiannoksen valmistetta joka päivä koko tuon ajan. Samalla lisään säilöheinän lisäksi ruokintaan kuivaheinää niin, että aamulla ja illalla Champ syö kuivaheinää, kun taas päivällä ja "yöllä" säilöheinää. Eläinlääkärin mielestä voisin siirtyä kokonaan kuivaan parin viikon sisällä, mutta haluan ensin kokeilla psylliumin ja puolittaisen kuivan vaikutuksen, sillä meidän talliltamme ei kuivaa heinää saa ja joudun sitä muualta ostamaan - hankinta on vaikeaa, sillä laadukas kuiva heinä on toden teolla kiven alla!
 
Kun psylliumkuuri on loppu, aloitan seuraavana päivänä Pro-Paste -tahnan syötön 12 päivän ajan 5ml päivässä suoraan hevosen suuhun. Se on jokin vatsan hyvinvointia tukeva valmiste, josta en itseasiassa tiedä sen enempää. Jos vielä tämän vajaan kuukauden "tehohoidon" jälkeen vatsa on edelleen löysänä, kehotti eläinlääkäri harkitsemaan vatsan tähystämistä vatsahaavan osalta. Juttelin jo aikaisemmin molempien valmentajieni kanssa ja totesimme, että mikäli vatsa on edelleen löysänä, en varmaankaan tähystä vatsaa ollenkaan, vaan syötän sille suoraan esimerkiksi yhden satsin lääkitystä ja katson sitten tilannetta uudelleen. Paastoaminen kun on monelle hevoselle todella rankka kokemus ja voi itsessään aiheuttaa vatsahaavan, vaikkei sellaista muutoin olisi.
 


 
Periaatteessa mitään selkeää syytä ei siis selvinnyt, mutta toisaalta hoitokeinoja on nyt monia ja näistä lähdetään liikkeelle. Hevonen on koko ajan kuitenkin pirteä ja tekee töitä mielellään, joten liikutan sitä ihan normaalisti lukuun ottamatta estevalmennuksia. Kavaletteja ja puomeja voin mennä, mutta ajattelin jättää esteet siksi aikaa pois, kunnes vatsa on normaali - silloin huomaan eron parhaiten siihen, miltä hypyt tuntuvat selkään. Parhaimmassa tapauksessa hyppytaukoa tulee nämä kaksi viikkoa, toivotaan niin! Tällä viikolla en myöskään rasita hevosta ihan hirmuisella hikitreenillä, sillä hiekan liikkeelle lähteminen voi tuntua ikävältä kovassa treenissä.
 
Loppuviikko tulee olemaan blogin osalta hiljaisempi, sillä luen pääsykokeisiin ja vietämme isäni juhlia sekä äitienpäivää viikonloppuna. Olen ajastanut teille yhden postauksen valmiiksi, jottei blogi hiljentyisi ihan täysin. Palataan taas ensi viikolla! :)
Lue lisää

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

#341: Ulkokausi avattu Laaksolla

Toivoin voivani kirjoittaa teille iloista kisapostausta, mutta toisin taisi käydä. Olimme lauantaina Laakson ratsastusstadionilla hyppäämässä kauden ensimmäiset ulkokisamme luokissa 100cm ja 110cm - kotiin tuomisina yksi ruusuke ja ensimmäinen (sekä toivottavasti ainoa) hylky.
 
Kisat alkoivat meidän osaltamme vasta pitkälti iltapäivän puolella, joten kerkesin hyvillä mielin hoitaa Champin kuntoon aamulla kotona. Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin, sillä starttasin ensimmäiseen luokkaan vasta numerolla 84: söimme ja juttelimme mukavia ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Harmi, ettei ilma suosinut ja jo ennestään kipeänä en pystynyt täysin nauttimaan kisapaikan tunnelmista. Tutut heittivätkin vitsiä, että onko vappu mennyt vähän pitkäksi, kun ääntä ei lähde ollenkaan.. Hah hah!
 


 
Tähän väliin avaan hieman tarkemmin syitä siihen, miksi ollaan tässä tilanteessa nyt. Jotkut varmasti muistavat, kuinka maaliskuun Ypäjän kisojen aikaan kerroin hevosen lannan muuttuneen yht'äkkiä todella löysäksi. Kisat menivät siellä hyvin ja epäilin heinäerän muutosta vatsan oireilun syyksi. Löysä vatsa kuitenkin jatkui ja hevonen tuntui hypätessä oudolta: se oli kotitallin rataharjoituksissa todella voimaton takaa ja kielsi ensimmäisen kerran elämässään, vaikka olikin ihan pirteä ja menossa muuten. Pidimme sillä neljä päivää kävelyä epäillen virusta, joka oli tallissamme muutamalla hevosella samoilla oireilla.
 
Tähän päivään asti Champin vatsa on yhä ollut löysä, välillä siltä tulee ihan "kurapieruja" eli pelkkää vettä. Vatsa parani muutamaksi päiväksi syöttäessäni ruunalle jokin aika sitten 10pv:n psyllium-kuurin, mutta muutama päivä sen jälkeen vatsa meni jälleen ihan löysäksi. Mitään muutoksia hevosen ruokinnassa tai muussakaan elämässä ei ole muuten tapahtunut. Se on esteillä todella paljon normaalia hitaampia takaa ja ponnistaa voimattomammin, välillä ei juuri ollenkaan (verraten aikaan, jolloin vatsa oli normaali - tiedätte Champin hyvin ilmavat takajalat..). Sileällä ruuna on hitaampia kyljistä, muuten se on ratsastaessa innokas ja aina menossa. Satuloidessa ja kyljistä harjatessa ruuna on selkeästi välillä harmissaan, mitä se ei pari kuukautta sitten vielä ikinä tehnyt.
 



 
Viime kisat Ypäjällä sujuivat niin ja näin, kuten viime aikojen valmennuksetkin. Champ ei ole koskaan kieltänyt, vaikka olen epäonnistunut paikoissa miten pahasti, mutta nyt se on kieltänyt muutaman kerran helpoille esteille hyvistä paikoista kotona ja muutaman kerran kisoissa. Se ei ikinä ota puomeja, mutta Ypäjällä ja Laaksolla eilen se otti selvät takajalkavirheet ja jätti täysin ponnistamatta yhden esteen yli.
 
Varasin jo muutama viikko sitten ajan Vermon hevossairaalaan hiekkakuvauksiin, sillä luulen tämän kaiken mahdollisesti johtuvan hiekasta. Champ syö heinät tarhassa ja lisäksi se välillä syö hiekkaa ihan syömisen ilosta: se kuopii ensin kasan ja sitten popsii sen suihinsa. Maanantaina menemme siis Vermoon hiekkaröntgeniin ja toivon, että se olisi syy löysään vatsaan. Jos hiekkaa ei ole, onkin aika pohtia jotain muuta vaihtoehtoa: vatsahaavaa kenties..? Champilla on ollut aina mulla ollessaan todella hyvä vatsa, joten näin pitkäkestoinen ja selkeästi hevosta häiritsevä asia pitää nyt hoitaa alta pois.
 
Haha, yli päästiin, mutta melko tyylikkäästi.. Taitavaa etten sanoisi!
Ja hevoselle kiitokset taputuksien kera radan jälkeen.

Mutta sitten kisasuorituksiin. Metrissä hevonen oli todella innoissaan ja sitä oli kiva ratsastaa! Se imi esteille, mutta jäin edelleen vähän hallivaihde päälle ja käsijarrulla kiinni - varsinkin kaksi ensimmäistä estettä. Loppurata oli ihan sujuva ja siitä kotiin ruusuke sekä tavarapalkintoja sijoituksen ollessa 11.
 
Seuraavan luokan verryttelyssä hevonen ei enää ollut innostumismoodissa ja se teki huomattavan monta kertaa vetisen lantakasan (tai pelkkää vettä), mikä on Champille poikkeuksellista, sillä se tekee harvoin tee lantakasoja ratsastuksen aikana. Ruuna halusi hidastaa jatkuvasti jo verryttelyssä käyntiin, mutta koitin tsempata meitä molempia radalle. Rata itsessään oli yksi farssi: ykköselle ratsastin pieneen askeleeseen, kakkoselle hyvästä paikasta takajalkavirhe ja puomi, neljännelle esteelle (yhden askeleen pysty-pysty-sarja) b-osalle kielto ja toisella kertaa puomi mukaan, kuudennelle esteelle ratsastin puolihuolimattomasti kaarteen hevosen kytätessä viereistä vesihautaa ja kielto. Neljännen esteen kielto oli täysin odottamaton, tulin ehkä vähän isosti sisään sarjalle, mutta paikka olisi ollut täysin hypättävissä ja este pieni. Kuudes okseri oli taas jo kaarteesta sen tuntuinen, ettei Champ siitä yli mene..
 
 
 
No, pitäisikö sitten ärsyttää vaiko ei. Itseasiassa oma olotilani oli melko huojentunut, vaikka rata menikin ihan päin sitä itseään. Nyt tiedän ainakin, ettei hevonen ole ihan kunnossa ja sitä vaivaa ainakin tuo vatsa. Onneksi Vermon aika on jo huomenna! En toki sano, että ratsastin hyvin, mutta noista virheistäni huolimatta ruuna olisi voinut hypätä puhtaasti, niin kuin se on ennen tehnyt. Champ sai älyttömästi kehuja ja se luuli varmaan olevansa joku voittaja, vaikkei päässytkään palkintojenjakoon. Eipä sitä voi hevosta syyttää, jos vatsa on kipeä - miettikäähän itse, millaista olisi juosta vatsan ollessa löysänä monta kuukautta.
 
Nyt onkin vuorossa hevosen hoitaminen kuntoon! Toivottavasti olen viisaampi huomenna ja vatsasta löytyisi "vain" hiekkaa. Ypäjän kisat ovat vähän vaakalaudalla, katsotaan saadaanko vatsa normaaliksi vai odotetaanko myöhempiä kisoja ja koitoksia. Onhan tässä koko kesä aikaa! Itse menen ainakin töihin Spring Showhun, GP-kauden aloitus ei jää väliin mistään hinnasta :)
Lue lisää

lauantai 3. toukokuuta 2014

#340: Ensimmäinen estevalmennus ulkona..

.. ja päällimmäisenä suuri kysymys siitä, miksen osaa ratsastaa! No, eihän se aina suju, mutta nyt viimeiset kaksi hyppykertaa (kisat ja tämä valmennus) ovat menneet vähän niin ja näin. Kyllä tästä vielä noustaan, kun keskityn ratsastamaan kunnolla säheltämisen sijaan..
 
Olimme siis maanantaina valmentajani Piuden luona hyppäämässä, sillä hänellä on todella hyväpohjainen ulkokenttä kattavalla estekalustolla. Hyppään tällä viikolla Laaksolla ensimmäiset ulkokisat, joten ajattelin olevan hyvä ottaa edes yksi valmennuskerta ulkona ennen niitä. Piuden kenttä ei ole mikään järjettömän suuri, joten siellä korostuu oikein hyvin perusvirheeni esteratsastuksessa: en ratsasta kaarteita tarpeeksi hyvin (hevonen jää pohkeen taakse, en tue ulkoavuilla tarpeeksi -> hevonen ei nää estettä tai lukittuu väärälle esteelle).
 
 




 
Aloitimme verryttelyllä, jossa ratsastin laukkaa isommaksi ja otin sitten kiinni. Mulla on paha tapa jäädä naputtamaan oikealla jalalla oikeassa kierroksessa jatkuvasti Champin kylkeen, koska se on vino tässä kierroksessa ja kaatuu herkästi varsinkin kaarteissa oikealle. Sain ohjeeksi nostaa vaikeammassa kierroksessa kaarteissa vasenta kättä vähän ylemmäs ja tukea oikealla pohkeella, jolloin hevonen suoristui vähän. Hevosen vinous johtuu alkujaan varmasti siitä, että istun itse paino liikaa vasemmalla jalustimella, jolloin hevonen väistää painetta.
 
Verryttelyhyppynä tulin pystyä ja okseria hieman kaarevalla lähestymisellä. Tulin aluksi vähän "soitellen sotaan" ja vain käänsin kahden esteen välistä yrittäen hakea jotain järkevää linjaa pystylle, mutta kun tajusin suoristaa hevosta jo kaarteessa, sai paikankin osumaan automaattisesti. No ihmekös, on se vaan välillä niin vaikea sisäistää, vaikka ehkä noin miljoona kertaa tämänkin ohjeen olen todennut itse. Haimme suoruuden lisäksi sitä, että laukkaan esteelle kaarteesta läpi. Nysvääminen kun oli Ypäjällä viimeksi se suurin ongelma!
 





 
Kun olimme verrytelleet esteiden kanssa, teimme muutaman kerran hyppyjä pysty-okseri -linjalle ja sitten muutamia radanpätkiä ennen varsinaista rataa. Voi että, miten onnistuin koheltamaan! Noinkin pienellä kentällä pitää oikeasti ratsastaa ne kaarteet ja kun se ei onnistu, ei lähestymisistä tule yhtään mitään. Pari kertaa tulin linjalle ihan puolikkaaseen askeleeseen, mutta Champ pelasti tilateet hienosti. Linjalta jatkettiin lyhyestä kaarteesta okserille - vähän saman tyyppisesti kuin Ypäjällä okserille, jolle kielsin - ja tämä olikin mulle itselleni se haastavin este. Este tultiin oikeasta kierroksesta ja kun yritin pitää hevosen suorana niin, ettei se kaadu kaarteessa sisäpohjetta vasten, ei se nähnyt estettä ollenkaan ja kielsi sille. Sen jälkeen jokaisella kerralla Champ jäi vähän "katsomaan" estettä eli ei imenyt sille samalla tavoin kuin muille esteille.
 
Tulimme lopuksi muutaman kerran rataa, joka meni näin: pitkällä sivulla pieni trippeli, lyhyen sivun kautta diagonaalilla pysty-pysty -sarja yhdellä laukalla, lyhyen sivun kautta pysty-okseri -linja kahdella laukalla, lyhyen sivun kautta lyhyellä diagonaalilla okseri, josta takaisin pysty-pysty -linja toisesta suunnasta. Viimeinen rata oli hyvä ja ratsastin tsempaten oikein kunnolla. Niin siitä näkee, että kun keskittyy, alkaa hommatkin sujumaan. Piude muistuttikin aina ennen ratoja hengittämään kunnolla ja keskittymään täysin, mutta kuitenkin olla tekemättä liikaa: ylävartalo pystyssä, tuntuma loppuun asti ja laukka kaarteissa hyväksi, jolloin ei haittaa, vaikka hevonen tulisi vähän lähelle.
 
 
Yllä on kaksi radanpätkää, sillä en kerennyt koota pidempää videokoostetta ja odottaa sen latautumista YouTubeen.. Pahoittelen! Tuleva kuukausi tulee muutenkin olemaan vähän hiljaisempi täällä blogissa, sillä yritän panostaa täysillä pääsykokeisiin lukemiseen.

Yritän ottaa kesän tavoitteeksi käydä mahdollisimman monta kertaa Piuden luona hyppäämässä, sillä tuolla kentällä joudun ratsastamaan kaarteet kunnolla - tai siis opettelemaan niiden ratsastamista. Ehkä sitten loppukesästä homma alkaa tuntumaan helpolta! Mutta mikä positiivista, nyt on hyvä lähteä Laakson isolle kentälle hyppäämään, kun pienen kentän kaarteenratsastus on vielä tuoreena mielessä. Kunhan osaisin toteuttaa sen vielä "tositoimissa"!
Lue lisää

torstai 1. toukokuuta 2014

#339: Maailman parhain sunnuntai

Viime viikonlopun sunnuntai oli jälleen yksi kevään parhaista päivistä säidensä puolesta - ainakin aamupäivän osalta. Herätykseni oli seitsemän jälkeen ja suuntasin kulkuni tallille kahden ratsun luokse. Edellinen ilta oli venähtänyt Helsingissä pitkäksi ja pääsin nukkumaan vasta viiden maissa, mutta väsymys ei onneksi vielä aamulla painanut silmiä!
 
Kukas toinen hevonen olikaan ratsunani Champin lisäksi? Pääsin kapuamaan valkoisen prinsessaponin Jaden kyytiin perjantaina ja sunnuntaina omistajan ollessa muualla. Kyseessä on todella hauska, lähes ponikokoinen pikkuinen kenttähevonen, jolla olin ratsastanut kerran aikaisemmin. Perjantaina nauroin lähes koko ratsastuksen ajan, sillä tamma on kyllä hulvaton tapaus! Meillä ei todellakaan mene täydellisesti sen kanssa, mutta toinen on kovin innoissaan ja oikeastaan melko vastakohta Champille.
 






 
Mulle itselleni on todella hyödyllistä päästä ratsastamaan erilaisia hevosia mahdollisimman paljon ja otankin ilomielin hyödyn irti näistä pienistäkin testailuista. Tein Jaden kanssa ihan perusjuttuja kentällä ja sen lisäksi alkuravailin ja -laukkasin myös kentälle vievää tietä pitkin. Omistajan kehotuksesta hyppäsin myös pienen tynnyrin muutamaan kertaan kentällä sunnuntaisen ratsastuksen päätteeksi.
 
Janita pääsi paikalle kuvaamaan, joten tässä muutamia otoksia. Lämpöasteita tosiaan riitti jo aamusta, joten sekä poni, että kuski joutuivat rehkimään. Kun olimme valmiita Jaden osalta, lähti Janita varustamaan ratsuaan ja hilpaisin itse Champin karsinan luokse. Ruunalla oli vuorossa maastoilupäivä ja saimmekin seuraa Janitasta ratsuineen - superkivaa!
 






 
Meillä oli ihana maastoreissu, joka koostui pääosin käynnistä. Loppumatkasta päädyimme isolle pellolle, joka on noin kilometrin pitkä: ravailimme aluksi, mutta sitten päätimme ottaa muutaman kerran laukkaa. Olen yleensä itse aina ensimmäisenä, koska Champ on melko kilpailuhenkinen ja lähtee herkästi tykittämään toisten ohi. Kolmannella kerralla Janitan ratsu lähti kuitenkin matkaan aiemmin ja siitäkös Champ innostui - se pinkaisi laukkaan niin kovaa kuin jaloistaan pääsi ja sitten sitä mentiin! Mulla valui vedet silmistä ja nauroin ihan hulluna. Melkein koko matkan ajan pidätin hevosta, mutta se juoksi korvat hörössä "kiitolaukkaa" eteenpäin.
 
Kun näin tarpeelliseksi ottaa hevosen oikeasti takaisin hallintaan, sain sen nopeasti normaaliin reippaaseen laukkaan ja sitten hidastamaan paikallaan laukkaamiseksi. Toinen oli ihan tilassa ja pörisi pörheänä! Janitan islanninhevosratsu oli jäänyt kauas taakse ja Champ kääntyi katsomaan, että mihin se kaveri nyt jäikään. Kovemman laukkaamisen vuoksi ravailimme vielä jonkin aikaa pellolla kunnolla hevosia eteenalas ja meinattiin kuolla nauruun, kun Champ yritti ravatessaan samalla pitää päätä niin alhaalla, että se olisi ylettynyt syömään ruohoa. On se ihan aasi!

Satuimme pellon päähän samaan aikaan erään tallilaisen pyöräreissun kanssa, joten hän
nappasi muutaman kuvan kännykällään meistä! Iso kiitos siis :)

 
Päivä jatkui auringonotolla kotona opiskelukirjoihin syventyen, kunnes ikävät pilvet pakottivat sisälle lämpimään. Sieltä se kesä tulee.. Superhauska aamupäivä oli kyllä ja sillä tarmolla jaksaa taas pitkälle eteenpäin!
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat