#495: Vähän erilainen fleeceloimi

Sain viime viikolla postissa paketin, jonka sisältö paljastui paremmaksi kuin olisin osannut kuvitella. Sovimme Veljekset Wahlstenin edustajan kanssa, että he lähettävät Champille Horse Comfortin uuden fleeceloimen testattavaksi. Olin tietysti innoissani kokeilemassa uutuustuotetta, mutta avatessani paketin innostukseni kasvoi aivan uusiin sfääreihin - tämä oli tosiaan tarpeellinen loimi meille!

 

Särähtikö monenkin korvaan sana "fleece"? Kyllä, myös itse ajattelin aluksi, että eihän klipatulla  hevosella voi käyttää fleeceloimea kuin korkeintaan lyhyiden aikojen kuivatuksessa. Fleece yleensäkin sähköistyy kovin helposti ja klipatun hevosen kanssa kitka on entistä suurempi. Multa löytyy kaapista muutamia fleeceloimia, jotka olen voinut heittää Champin päälle ratsastuksen jälkeen silloin, kun se on hionnut ja se pitää kuivattaa. Näin talvisin en viitsi hevosta ilman loimea tallissa pitää ja paksu villaloimi kuivattaa hevosta turhan hitaasti. Fleece on siis toistaiseksi ollut meidän "ainoa vaihtoehtomme".

Lisää kuvia löydät tästä postauksesta :)

 

 

Tässä Horse Comfortin Thermo -fleeceloimessa on kuitenkin ihan erilainen materiaali kuin normaaleissa fleeceloimissa. Jo sen pinta on paljon paksumpaa materiaalia, mutta itse hehkuttamisen arvoinen asia löytyy loimen sisäpuolelta. En oikein tiedä, miten kuvailisin materiaalia: se on vähän teddyvuorimainen, paksu ja erittäin pehmeä. Olen pitänyt loimea Champilla muutaman ratsastuskerran jälkeen kuivatuksessa ja näiden kuvien ottamista varten pellolla, eikä se sähköistynyt klipatun karvan kanssa ollenkaan! Yritin myös ihan hangata kangasta hevosen karvaan, eikä se muuttunut sähköiseksi siltikään.

 

Champ ei yleensäkään piehtaroi ratsastuksen jälkeen karsinassa, joten en osaa sanoa, miten loimeen tarttuu turve (tai esimerkiksi puru). Ulkopinnan materiaali on kuitenkin vähän normaalista fleecestä poikkeavaa ja se vaikuttaa siltä, ettei siihen tartu irtolika niin helposti. Ainakin ihan pelkkä ravistelu on riittänyt mulla siihen, että olen saanut loimen siistiksi säilytystä varten, mikäli siihen on maasta jotain ylimääräistä tarttunut.

 

Horse Comfortin loimet ovat mulle jo entuudestaan tuttuja ja ne ovat ainakin meidän käytössä kestäneet hyvin. Tätä kyseisen merkin Thermo-fleeceloimea saa koissa 135cm, 145cm ja 165cm. Otin Champille koon 145cm, mikä sillä on normaalistikin sisäloimissa ollut 155cm ohella, riippuen loimen mallista. Kymmenen senttiä pidempi malli olisi ollut sekin hyvä valinta, sillä tämä koko jää ihan vähän lyhyeksi takaosan päältä. Se on kuitenkin istuva edestä, joten asia ei sen kummoisempi ole - kelpaa paremmin kuin hyvin. Loimen ovh on Veljekset Wahlstenilla 75€.

 

Päästin Champin rallittelemaan pellolle loimen kanssa ja voi että, miten se nautti juoksemisesta! Sää oli ihan vähän pakkasella, joten tilsoja ei onneksi juuri tullut. Champ kuitenkin ilmoitti pian, ettei halua enää juosta ympäriinsä: pienetkin tilsat tai tilsojen mahdollisuus saavat ruunan varovaiseksi, eikä se enää halua edetä lumessa. Niinpä se pääsi takaisin talliin, josta suuntasimme ratsastamaan. Pilvisen sään vuoksi kuvissa ei ole sitä samaa aurinkoisuutta ja kevään tuntua kuin joskus, mutta nämä kyllä ajavat asiansa varmasti ihan hyvin.

 

Mitä pidätte loimesta? Entä kuvista?

Lue lisää

#494: Aada ♥ Champ - 2 vuotta

Niin se aika vain vierähtää ja nyt on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun Champ astui ensimmäisen kerran Suomen maankamaralle. Ostimme hevosen virallisesti muistaakseni 27.1.2013, mutta sen kuljetus lähti vasta torstaina Hollannista ja saapui perille sunnuntaina 3.2.2013. Olen useaan otteeseen kertonut siitä, millainen tuo sunnuntaipäivä olikaan: aurinko paistoi, pakkasta oli paljon ja odotus oli valtava. Olin tallin perällä, kun hevosrekka saapui pihalle ja näin avonaisista ovista sen tulon. Voitte kuvitella, millainen tunne sisälläni oli. "Siinä se tulee, ihka ensimmäinen oma hevoseni!"

 

Kaksi vuotta takana, toivottavasti erittäin monta antoisaa vuotta edessä. Nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaimpia. Hevosenomistajan arki ei ole aina ruusuilla tanssimista, varsinkin kun hevosen elämiskustannukset täytyy hoitaa omasta pussista opiskeluiden ohella, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Hevosen omistaminen on opettanut mulle vastuuta ja ennen kaikkea antanut hirveästi. Champ on ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja rakastan sitä valtavasti.

 

Viime aikoina olen saanut paljon pyyntöjä siitä, että tekisin postauksen "rennommasta meiningistämme" eli siitä, kun en vaadi Champilta mitään. Ratsastan todella harvoin ilman satulaa, mutta paljon esimerkiksi maastossa ja muuten niin, etten vaadi hevoselta juuri mitään. Tämä postaus on omistettu niille kuville, jolloin en ole vaatinut Champilta mitään ja olemme vain pitäneet hauskaa - nauttineet elämästä. Sellaista toivon elämämme olevan jatkossakin, nauttimista :) Mukana on sekä kamera- että puhelinkuvia.

 

AADA ♥ CHAMP 2 VUOTTA!

 

 

 

Lue lisää

#493: Pieni yhteenveto blogin sisällöstä

Sain paljon vastauksia "miksi luet blogiani?" -postaukseen - iso kiitos kaikille vastanneille! Pystyin samaistumaan saamaani kritiikkiin ja toisaalta olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon sain kehuja blogistani. Ne lämmittävät mieltä oikein kunnolla, vaikka sitä voi olla vaikea huomata näin tekstin takaa.

 

En halua puolustella itseäni, mutta muutamaan asiaan voin antaa teille hieman vastausta. Sain muutamalta ihmiseltä kritiikkiä siitä, miten kirjoitustyylini on usein kovin virallista ja "kuivaa". Tämä on varmasti ihan totta, varsinkin verratessa nykyisiä (vuoden sisällä kirjoitettuja tekstejä) ihan blogin ensimmäisiin teksteihin. Olin tuolloin 17-vuotias nuori hevosharrastaja ja tänä vuonna täytän 21 vuotta. Paljon on siis tapahtunut ihan näin kirjoituksenkin tasolla ja toisaalta omassa persoonassani, mikä  väistämättä välittyy blogin teksteihin. Syy, miksi haluan kirjoittaa mahdollisimman selkeää ja helppolukuista tekstiä on se, että luen sellaista itse kaikista mieluiten. Toki sorrun usein jaarittelemaan ja kirjoittamaan aiheen vierestä, mutta se on tällaisissa teksteissä ehkä sallittua :)

Tämän postauksen kuvat on otettu perjantaina, jolloin Champ sai ensimmäistä kertaa päällensä Veljekset Wahlstenilta saadun loimen. Siitä on tulossa esittelyä tulevalla viikolla :)

 

Kaverini tietävät, että "oikeassa elämässä" olen aika värikäs persoona, enkä esimerkiksi todellakaan puhu kirjakielellä. Yksi kritiikin aihe koskikin sitä, etten tuo omaa persoonaani esille ja blogi näyttäytyy siksi teille lukijoille "kasvottomana". Toisaalta monessa antamassanne palautteessa sain kehuja siitä, miten persoonallinen blogini on. Nämä kaksi ovat vähän eri asioita, mutta ensimmäiseen mulla on selkeä näkemys: haluan pitää oman elämäni erillisenä blogista, sillä kyse on kuitenkin hevosblogista, jonne ei mun omat yksityisen elämän asiat sinällään kuulu. En esittele meidän taloamme, kerro tarkasti missä asun tai missä työskentelen. Silti moni näitä asioita tietää ja tunnistaa mut esimerkiksi töissä, jossa olen täysin blogin ulkopuolella. On mielenkiintoista tavata teitä lukijoita kasvotusten, mutta samalla melko pelottavaa, miten moni voikaan tunnistaa itseni livenä.

 

Uusien kuvien puute oli yksi blogin huonoista puolista muutaman kommentin kohdalla. Tämän olen tiedostanut itsekin, sillä varsinkaan näin talviaikaan kuvia on aika mahdoton ottaa usein. Maneesissa kuvia ei juuri saa tai sitten kuvaajan tulisi olla taitava kameran käsittelijä - sellaisia kavereita mulla ei ole ihan joka sormelle. Käyn tallilla todella paljon joko aamuisin tai myöhään illalla, joten valoisaan aikaan kuvaaminen jää lähes kokonaan pois. Ette tiedäkään, miten paljon haluaisin kuvaajan mukaan tallille ihan tavallista talliarkea kuvaamaan! Voisinkin ehkä palkata jonkun seuraamaan itseäni koko ajan kameran kanssa, hehe ;) Mutta sitten kysymys: onko parempi julkaista vanhoja, hyvälaatuisia kuvia vai tuoreita, kännykällä otettuja kuvia?

Monipuolisuuden puute on asia, mikä ärsyttää tässä blogissa myös itseäni! Tiedättekö, miten vaikeaa on keksiä ihan tavallisesta tallipäivästä mitään kirjoitettavaa? Mulla on yleensä kaksi tai kolme valmennustuntia viikossa, joten niistä tulee väkisinkin kirjoitettua paljon. Kun kamerakelit paranevat, lupaan todella ottaa kameran mukaan tallille vaikka kahtena päivänä viikossa ja kuvata ihan normaalia tallielämää.

 

Tässä taisivat olla ne eniten kritiikkiä saaneet kohdat. Haluan kuitenkin painottaa, että vaikka saatoin tässä kuulostaa vähän puolustelevalta, on tällaisen kritiikin saaminen todella tärkeää, sillä sen avulla pystyn oikeasti vaikuttamaan blogin sisältöön ja tulevaisuuteen. Vaikka haluan pitää blogin oman näköisenä, haluan tehdä sen niin, että mahdollisimman moni teistä viihtyy täällä. En siis voi kiittää tarpeeksi teitä kaikkia, jotka olette mukana lukijoina - ilman teitä ei tätäkään blogia olisi olemassa!

 

Tälle vuodelle pyrin tekemään yhden lupauksen blogin suhteen: vastaan jokaiseen kommenttiin vähintään viikon sisällä sen kirjoittamisesta. Kysymyksiin pyrin tietenkin vastaamaan mahdollisimman pian, sillä niihin te yleensäkin haluatte nopeasti vastauksen. Yritän myös saada enemmän videoita ja kuvia aivan perusratsastuksesta. Joku jo kerkesikin toivoa postausta sellaisista päivistä, jolloin en vaadi Champilta mitään - toive kuultu ja toteutumassa ;)

 

Mukavaa alkanutta helmikuuta jokaiselle!

Lue lisää